Tytön poikakaverin vanhemmat ostivat nuorelleen opiskelukämpän

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 02:10"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 23:11"]

Kuinka rikas on jos voi ostaa lapselleen asunnon Helsingistä?

[/quote]

Rikas? Yksiön saa Kalliosta/Alppilasta noin 160 000  eurolla, joten ei tarvitse olla edes keskituloinen, kun tuohon on varaa.

[/quote]

Trolli tai vain vitun tyhmä?

Tiedätkö mikä Suomessa on keskitulo? Vähennä siitä oman elämisen kulut ja laske montako vuotta jäljelle jääneellä summalla kestää maksaa tuo 160 000 euroa.

[/quote]

Kaksi työssäkäyvää, oma asunto jo maksettu ja poika maksaa vuokraa. Ei yhtään paha rasti.

No eräässä tuttavaperheessä kävi niin, että ostivat kämpän. Tyttö muutti pojan kanssa sinne. Seurustelevat vielä, mutta tyttö lähti toisella paikkakunnalle jatko-opiskelemaan ja poika jäi asumaan kun omat hommat asuinpaikkakunnalla. Eivät ole voineet laittaa pojalle isompaa vuokraa lainkaan mukaan; pariskuntana heillä oli niin pieni kuin laki sallii. Kämpän hoito on ollut niin ja näin tytön muutettua toisaalle. 

Minä ymmärrän hyvin noita vanhempia, koska tuon ikäisten seurustelu on kuitenkin vielä epävakaata. 

AP, sun tyttären paras olisi, jos vuokraisi soluasunnon jostain. Eiköhän se suurimman osan öistä kuitenkin asu poikaystävän kämpällä, mutta hyvä olla tytöllekin joku oma paikka. Esim tentteihin lukeminen onnistuu paremmin omassa rauhassa. Joskus myös kaipaa sitä omaa tilaa.

Poikaystävän vanhemmat käytännössä syyllistyvät kiristykseen. Jos poika haluaa vanhemmiltaan asunnon, mikä tietenkin helpottaa opiskelijaelämää, hänen on kuopattava haaveensa muuttaa tyttöystävän kanssa yhteen. Toki itsekin ajattelen, että parempi olisi hetken aikaa asua yksin, mutta kuka ylipäätään on yhtään mikään sanomaan toiselle aikuiselle, missä järjestyksessä tämän pitää elämäänsä elää. 

Ja tosiaan, mikä hätä on ostaa asunto Helsingistä jos poika ei saakaan sieltä opiskelupaikkaa tai mieluisampi paikka löytyy jostain muualta. Vanhemmista saa tuon perusteella kuvan, että he kontrolloivat ja ohjailevat pojan elämää liiaksi.

14. Et sitten ole kuullut sijoitusasunnoista. Jos lainaa saa pankilta, kannattaa tietysti ostaa pieni asunto juuri Helsingistä tms. korkeakoulukaupungista, jossa riittää aina vuokralaisia pieniin keskusta-asuntoihin. Sitten vaan kämppä vuokralle lainanlyhennys- + vastikearvolla, ja vuokralainen lyhentää vuokranantajan velkaa eli kartuttaa tälle koko ajan omaisuutta.

Ei siis tarvitse oikeastaan itse laittaa pennin pyörylää asuntoon, jos sen verran tuloja ja omaisuutta löytyy, että pankkilainan sijoitusasuntoon saa. - Kuka sanoi, että tämäkään poika asuu ILMAISEKSI vanhempiensa asunnossa. Itsekin asuin koko opintoaikani (n. 7 vuotta) vanhempieni sijoitusasunnossa vuokralla. Itselleni diili oli edullinen: luotettava vuokranantaja, ei pelkoa vuokrasopimuksen päättymisestä ja sijaintiin nähden kohtuullinen vuokra. Vanhempani kartuttivat siinä omaa eläkepäivien kassaansa vuokratulojen kautta.

Outoa, miten aina vedetään tuo "pakko asua yksin" -kortti. Ihmiset on erilaisia ja tunnen läjäpäin miehiä (ja naisiakin), jotka ei kyllä ole omillaan asuessaan juuri paljoa oppineet. Moni syö eineksiä, siivoaa miten sattuu jne. Toisaalta moni oppii jo lapsuudenkodissaan tekemään kotitöitä, eikä ole juuri väliä muuttaako kotoa asumaan yksin vai yhdessä. Kuinka luonnollista tuo yksineläminen ihmiselle on muutenkaan, enpä tiedä!

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 22:21"]

Mikä tässä on ihmeellistä? Mä en ikinä toivoisi pojalleni tai tytölleni että kotoa muutetaan jonkun kanssa yhteen. Ei, ensin opitaan pärjäämään yksin ja olemaan itsenäinen. Sitten leikitään taas kotia. [/quote]

Näin, hyvä hyvä! Samalla on hyvä tilaisuus varmistaa, ettei pojan tyttis vain ole ns. golddigger, eli säilyykö suhde vaikka tyttö ei päässytkään heti asumaan kalliiseen omistusasuntoon. Jos olisin ns. hyväosainen, tekisin oman pojan kohdalla samanlaisen tempun.