Äh, ärsyttää olla aina kiinni kännykässä :(

Jep menee.. Itse asiassa kun itse olen kotona niin mies soittaa monta kertaa päivässä töistä ja jaarittelee ja kertoilee omia työjuttuja. Onhan se ihanaakin,  kun toisella on ikävä että tahtoo kuulla äänen, mutta kun taapero ja vauvakin täällä tarttee äitiä. Sama juttu kun olin itse töissä ja mies kotona.. Hän soitteli töihin .. Se ärsytti muuten enemmän..

Mulla on kavereita myös jotka eivät kysy soittavatko huonoon aikaa ja voivat jaaritella 2 h lasten nukkumaan meno aikaan. Pitäs olla vastaamatta tai sanoa että soittaa itse takaisin. Olen joskus kyll sanonut että lapsia täss laitten nukkumaan. Toisaalta ole iloinen kun sulla  on paljon kavereita ja ystäviä.. Itselläni ei ole monta joten ne puhelut on kyllä tervetulleita. Toi 2 h vaan on pitkä aika kun täällä aina välissä tapahtuu 2 v ja 3 kk ikäisten lasten toimesta. Ja sehän se ärsyttää että tota puhelinta pitäs raahata mukana koko  ajan. Naisten kesävaatteissa kun ei ole edes kunnon taskuja (esim. shortsit ja t-paita yhdistelmällä). Joskus kyllä kaipaa lankapuhelin aikaa..

Mikä siinä voi olla niin helvetin vaikeaa sanoa, että täytyy nyt lopettaa, kun vien lapset nukkumaan esimerkiksi???? Miten voi olla noin avuton ettei osaa sanoa suoraan, että nyt ei ehdi, soitellaan myöhemmin.

Ap vastaa...

Ei olekaan kyse siitä ettenkö voisi sanoa, että nyt on huono hetki tms. itse asiassa en edes vastaa yleensä jos on huono hetki. Mutta sitten kun se odotettu hengähdystauko päivän kiireistä tulee, pitää alkaa soitella aina takaisin päivän mittaan kasaantuneita puheluita. Ja kun ne on suurimmaksi osaksi sitä "tyhjänpäiväistä juoruamista", siis ei mitään todellista nopeasti hoidettavaa kysymystä tai asiaa. Niin ei millään jaksaisi päivän päätteeksi aina olla illalla tuntia paria purkamassa vastaamattomie puheluiden jonoa. Ja kun yhden saa soitettua tai vastattua, pärisee puhelin jo seuraavaa... Tarvitsisin enemmän omaa rauhallista aikaa ja en aina jaksaisi olla tavoitettavissa.

Mutta jos ei vastaa tai puhelin on kiinni, sitten alkaa kyselyt, että miksi et vastaa ja marmatukset päälle kun on vaikea saada kiinni. huoh. Joku tässä valitti, että mikä siinä on vaikeaa vastata ja sanoa ettei nyt sovi, soitan myöhemmin... No juuri tuo, että sitten on kuitenkin pakko soittaa myöhemmin, vaikka ei yhtään jaksaisi. Kun sitten on illemmalla aikaa soitella, mieluummin tosiaan olisin ihan rauhaksiin, lukisin lehteä, katsoisin telkkaria, olisin miehen kanssa jne. Tai ihan vaan olisin. Ilman, että on velvollisuus aina palata asiaan... Ja kun kavereita (onneksi!) on paljon, on joka ilta puhelumaratonia, vaikka yhden kanssa puhuisi vain kerta viikkoon :-/ Minä en kai sitten vain ole sitä perus naistyyppiä, että jaksaisin juoruta yhtenään. Mieluummin soittelisin harvemmin ja silloin kun on asiaa.

Ymmärrän ap sua hyvin. mulla sama ongelma ja joskus tekis mieli heivata koko känny mettään. kaverit, sukulaiset ja äiti valittaa jos ei vastaa. Sitten loukkaannutaan kun sanon, että nyt oli muuta ja ihmetellään onko liikaa vaadittu että ees kerran viikossa soiteltais. Mutta kun joka päivä on tunnista neljään tuntiin puhelimessa niin ei vaan jaksa. en sitten tiedä onko mulla paljon kavereita, mutta jos jokaisen kanssa kerrankin viikossa soitan, niin kyllä on joka päiväksi/illaksi tiedossa useampi tunti puhelimessa. Rasittavaa! Ja ystävät syyllistää kun ene hdi puhua. mutta eivät sitten kai tajua, että minulla on muitakin ystäviä ja en vain voi olla kaikkea vapaa-aikaa puhelimes.

No ihan sama millon soittaa, jos ei ole mitään asiaa, niin eikö voi sanoa, että en nyt ehdi jutella, soitellaan myöhemmin. Miksi pitää puoli tuntia kuunnella jonninjoutavia jorinoita. Eikö voi laittaa viestä: Olit soitellu? Eikö ne osaa laittaa viestiä takasin ja sanoa mikä oli asia. Jos oli tärkeetä, ni sitten soittaa, jos halusi vaan kysellä kuulumisia, niin vastaa et kuuluu hyvää, yritän tässä rauhottua ja viettää miehen kanssa aikaa rauhassa kotona.

Sori , mut en vaan ymmärrä.

Oi kyllä! Stressaa jatkuva puhelimen soiminen ja se, että pitkin iltoja soittelee lehtimyyjiä myöten porukkaa. Ja se, että tuntuu ettei ole enää hallintaa omaan elämään. Aina pitää olla tavoitettavissa tai aina hoitaa jotain. Jos ei omaa asiaa niin puhelin soi ja sitten jonkun muun asiaa. Tai sopia kalenteri kädessä tapaamisia. Eipä paljon jää sitä kuuluisaa omaa aikaa :-(

Nykyään ei jotenkin ole hyväksyttävää kieltäytyä kutsusta tai kavereiden/sukulaisten visiiteistä, kaikenlaisista menoista ja nakeista ilman, että on aina joku tosi painava syy. Sama varmaan teitä ärsyttää niissä puheluissa? Että ei vaan voi olla vastaamatta jos ei huvita, vaan että pitäisi olla hyväksyttävä syy miksei ole tavoitettavissa? Ymmärrän hyvin että rasittaa. Ei ole puheluiden kanssa ongelmaa, mutta voin kyllä jollain tasolla samaistua. Itsellä harmaita hiuksia aiheuttaa se, että joka ilta ja viikonloppu pitäisi nähdä jotain tai lähteä taikka vastaanottaa vieraita. Jos mainitsee,että ei kun meillä on nyt perheviikonloppu/- ilta niin sitten tulee sellaista marttyyrimaista jupinaa, että ei sitten ja teitä ei kanssa koskaan ehdi nähdä. Ärsyttää, että tulee huono omatunto jos viettää laatuaikaa perheen kanssa. Ja samalla on todella outoa, että ihmiset ei tunnu pitävän sitä "oikeana ja kunnon" syynä sille, että nyt ei sovi nähdä. että jos ei ole jotain aikataulutettua, sovittua, kalenteriin merkittyä tai jo maksettua menoa, niin sitten on ilman muuta vapaa näkemään tai hoitamaan jotain asiaa! Kummalista ettei perheen aikaa hyväksytä tavallaan syyksi sille ettei sovi nyt tehdä jotain.

Mä tekisin niin, että laittaisin puhelimen pois päältä ja vastaajaan viestin, että lähetä tekstari, jos on asiaa. 

Soitteleeko sulle ap monet eri ihmiset vai pari tyyppiä? Miten he ehtivät juoruta puhelimessa? Mulla on tuttuna sellainen ihminen, jonka kanssa hoidetaan lähinnä käytännön asioita ja jonka kanssa puhuminen on aivan helvetin ärsyttävää puhua, koska hän alkaa kertoa kaikkia kuulumisiaan, joita KUKAAN ei halua kuulla. Joo, ihan mielellään vaihtaisin kuulumiset LYHYESTI, mutta en jaksa sellaista turhaa lätinää, joka ei tunnu etenevän mihinkään. Kraah!

Ap vastaa taas...

Juuri se ehkä on ongelman ydin, että soittelee monet eri kaverit ja heidän mielestään soitellaan varmaan ihan kohtalaisen harvoin, noin kerran viikossa tai puolessatoista. Ja onhan se oikeastikin ihan kohtalaisen harvoin verrattuna varmaan moneen täälläkin, moni varmaan soittelee hyvien kavereiden kanssa ehkä jopa päivittäin. Mutta kun mulla nyt vain sattuu olemaan niitä hyviä kavereita aika monta ja useimmat on sitä tyyppiä, että puhelu ei pääty alta puolen tunnin. Eli vaikka kavereista tuntuu että ei niin usein puhuta, niin minä istun puhelimen ääressä jatkuvasti. Joka ikinen päivä ja ilta jonkun kanssa. Mieskin alkaa jo ärsyyntyä kun olisi yhteistä aikaa ja aina kännykkä soi ja sitten tietääkin jo mennä pelaamaan kun musta ei seuraa saa aikapäiviin. Eikä tosiaan auta vastaamatta jättäminen kun sitten on kuitenkin pakko seuraavana päivänä palata asiaan ja vituttaa jo valmiiksi kun tietää, että taaskaan ei ole yhtään rauhallista hetkeä. Vastaamatta jättäminen vain lykkää soittoa seuraavalle päivälle ja sitten vasta saakin roikkua puhelimessa pitkään.

En vaan kehtaa sanoa, että ei nyt jaksa jutella sun kanssa, palaillaan parin viikon päästä :( Kun kaverit ovat mulle tosi tärkeitä ja rakkaitakin, tämä iltojen kuluminen puhelimessa nyt vain on alkanut kuormittaa aika tavalla :(

Etkö voisin pitää yhteyttä joihinkin kamuihin esim. sähköpostilla tai fb:ssä, tai ainakin osittain. Niin, että ei tarviis soittaa niin usein. Mun mielestä FB just toimii tässä tosi hyvin, että ei tartte aina soitella vaan chattaa niiden kavereiden kans ketkä on online ja siihen on sit jossain vaiheessa helppo laittaa esim. etttä "pakko mennä, perunat kiehuu yli" tai vielä tyylikkäämin: "pakko lähtee veskiin" ;)

Ei ole siinä mielessä ongelmaa, että pitäisi tuntitolkulla juoruta. Mutta ottaa päähän kun pitäisi aina olla tavoitettavissa. Siis että heti tulee huolestuneita tekstareita perään jos ei tyyliin kahteen peräkkäin soitettuun puheluun ole vastannut =D Kaipaan lankapuhelinaikaa, jolloin oli ihan normaalia ettei aina vastattu. Oletus oli, että jaahas, eivät ole kotona. Nyt ei ole sitä mahdollisuutta vaan tien päälläkin, sienimetsässä, mökillä, lomalla, lapsen kanssa puistossa jne. oletetaan aina olevan soiton päässä. Ei ole enää paikkaa, missä olla erakoituneena ilman, että saa palautetta ja ohjeistusta, että siihen kännykkään voisi vastata. Se on surullista, ei ihmisen aina tarvitsisi olla puhelinsoiton päässä, joskus olisi ihan terveellistäkin olla vain.

Jätä vaan useemmin vastaamatta ja jos tulee tekstaria, niin sanot ettet kerennyt vastata. En mä ainakaan oleta, et mun kaverit aina jaksaa vastata.. Vastaavat jos on sellainen hetki. Ja esim .mun sisko saattaa sanoo, että sorry kun en ole vastaillut, kun en vaan jaksa aina puhua, kun on niin sosiaalinen työ muutenkin. Ei mun mielestä yhtään loukkaavaa.. Ja voithan oikeesti vähän jutella sun kavereiden kanssa tästä (jos kerta hyviä kavereita ovat), että sulla menee illat puhelimessa, ja olet ajatellut vähentää sitä, joten ei kantsi ihmetellä jos et aina vastaa :)

Minuakin harmittaa että soiton päässä oletetaan automaattisesti aina olevan. Joskus olisi kiva viettää aikaa perheen kesken ilman, että kukaan häiritsee. Eihän toki ole pakko vastata, mutta sitten käy niin kuin täällä puhetta on jo ollutkin, että alkaa senpäiväiset selittämiset ja puolustustelut miksei nyt ehtinyt vastata. Ei jotenkin kehtaa tai voi sanoa, että ei kiinnostanut. Siitä vasta soppa syntyis, että ai miksi...? ;) Helpompaa oli ennen vanhaan. Ystävät säilyi vaikkei aina yhteyttä pidetty niin tiuhaan. Nyt on niin helppoa pahoittaa aina jonkun mieli...