Lue keskustelun säännöt.
Yhden uusperheen tarina päättyi.
20.02.2013 |
Puolisoni taitseli eksänsä kanssa lastensa osoitteesta ja 2 vuorokaudesta jokaisella mahdollisella oikeusasteella useamman vuoden. Jouduin tehdä yhden abortinkin, koska odotukseni ei olisi näyttänyt miehen mukaan oikeuskäsittelyssä hyvältä.Jokainen viikko sisälsi jonkin sortin uhkailua tai riitelyä.Appivanhemmatkin toitottivat minulle, kuinka miehen pitää lapsistaan taistella.
Erolapset elivät kuin pellossa. Edes roskia ei viitsitty laittaa roskiin. Puolisoni oletti minun olevan yhteisten pienten lastemme hoidon ohella kotitalouskone, siivooja ja ruuanlaittaja...sillä aikaa, kun hän harrastaa erolastensa kanssa.Tietenkin.
Esikoisemme vietiin mm. päivähoidon päivystykseen, kun mies perui lupauksensa hoitaa tätä välipäivinä.Erolapset jäivätkin yllättäen meille ja tietenkin niille piti urheilukisat järjestää ja sinne mennä.Nostin metakan ja kiitokseksi tästä mieheni otti minua kaulasta kiinni ja meinasi lyödä, kun esikoisemme (11kk) istui sylissäni.Olimme turvakodissa 2vrk.Myöhemmin mies haki sympatiaa kertomalla, kuinka erolasten silmät loistivat, kun olivat yhdessä kisoissa hänen kanssaan.Kiva.Esikoisemme työnsin vieraaseen hoitoon, vieraille hoitajille...töihin oli pakko mennä.(vain yksi useista ikävistä välikohtauksista)
Kävimme läpi perheneuvolat ja pariterapiat.Kaikki oli miehen mukaan kiinni siitä, että en hyväksynyt hänen entisen liittonsa lapsia.Ammattilaisten ohjeet oli, että tehtyä sopimusta lasten asumisesta ja tapaamisista tulee noudattaa ja joustaa voi vaihtopäivissä vain, jos se sopii kaikille osapuolille.Minulta ei koskaan kysytty, koska sopimusta ei oltu miehen mukaan tehty kuulemma minun suojakseni. Ammattilaiset ohjeistivat myös, että erolapsilla täytyy olla meillä yhdessä tehdyt säännöt, velvollisuuksia ja niiden myötä oikeuksia. Mies sanoi, että minä voin listata säännöt ja hän sitten joko hyväksyy ne tai ei hyväksy.En tehnyt edes niitä,kun kerran kiinnostus oli tuota tasoa. Myöhemmin väitti, että kaikki elävät minun sääntöjeni mukaan. Lopulta sanoivat perheneuvolassakin, että pitäisikö minun lähteä. Usko ja rakkaus olivat sitä tasoa, että uskoin vasta nyt, vaikka kaksi ammattilaista olivat jo aiemmin sanoneet samaa.Olen siis vielä idioottikin.
Erolapset menivät aina ja joka asiassa kaiken edelle.Toisen erolapsen kirpputoripöytä äidin hoitovuorolla oli tärkeämpi kuin lähteä katsomaan infarktin saanutta isoisääni kotipaikkakunnalleni. Tästä minut haukkuin myös anoppi ja me jäimme kotiin, jotta lapsi pääsi kirpputorille ja eksä reissuun.
Lisäksi mies joi liikaa alkoholia, karkaili baariin ja oli välillä öitä pois kotoa.Kaikki johtui aina siitä kuulemma siis, että minä en hyväksy hänen entisen liittoonsa lapsia...
Päätin, että pitäkööt kioskinsa. Muutimme pois ja "tittidii"...ei olisi ukkoa voinut vähempää kiinnostaa nuoremmista lapsistaan taistella.Nyt isi tapaa heitä joka toinen viikonloppu... paitsi nyt, koska erolapset ovat hänen luonaan hiihtoloman ja viikko-kikkailulla eksänsä saa lomailla 3 viikkoa. Eihän se haittaa, että ei pieniä lapsia näe kunhan ensimmäisten lasten osoite on hänellä ja erityisesti se, että ovat tasan ne 2 vuorokautta sitten pidempään isällä.Lisäksi eksää ei kannata suututta...
Olen katkera ja vihainen.Me emme oikeasti merkinneetkään koskaan mitään.Minusta haluttiin vain hyötyä. Olin sopiva henkilö lastenhoitajaksi,kodinhoitajaksi ja syntipukiksi kaikkeen ja kaikkiin erolasten ongelmiin.Sellaisilla asioillahan ei ole merkitystä ollenkaan, että eksänsä esimerkiksi kerran otti pitkin hampain lapsensa omalla viikollaan ja uhkasi miehelle lasten kuullen, että jos mies ei maksa hänelle rahaa,niin hän tuo lapset heti seuraavana päivänä takaisin.Tyytyväinen pitäisi olla, että meille ei tullut riitaa, mutta surullista on, että joku ei rakasta omia biologisia lapsiaan kaikkia yhtä paljon.
Kaikkein surullisinta on se, että näytösluontoiseen oikeustaisteluun tallautuu niin moni muukin kuin vain "asianosaiset".
Kyllä kannatti..voisin sanoa.
Kommentit (39)
Hyviä kysymyksiä...en tiedä, miksi tein niin pahan arviointivirheen.Luulin olevani vahva, mutta en ollutkaan.Aina sitä jokaisen asian kohalla toivoi, että tämä olisi se hetki, kun hän alkaa välittää meistä.Luulin, että en voi saada lapsia ja siksi tulin nopeasti raskaaksi.Tässä vaiheessa olin tajunnut, että homma on perseestä.Koin, että en voinut siinä vaiheessa enää lähteä.Toisen lapsen syntymää en osaa muulla tavoin perustella..rakastan heitä yli kaiken.
Elämähän on nyt periaatteessa mallillaan.Katkeruudesta pääseminen ottaa aikansa ja varsinkin väsyneenä koen olevani maailman paskin äiti ja ihminen.Toivon vain, että joku osaisi selittää, miksi mies nyt yhtäkkiä ensimmäisen eron jälkeen "hoivaa" ensimmäisen liiton lapsiaan, mutta yhteisiä lapsiamme haluaa tavata vain harvoin.
Onko kyseessä vain kosto.Ensimmäiselle eksälle kostona "lasten vieminen" ja koska minulta ei niitä saa ja ovat niin pieniä, niin kosto on sitten välinpitämättömyys???Mistä nämä johtuvat??En vain suostu uskomaan, että kaikkien uusperheiden ja uusperheongelmien syynä on äitipuoliNäistä asioista on puhuttava.Miksi helvetissä näissä mennään pahasti metsään yhä useammin ja juuri niissä muodoissa, joissa yhdistävä tekijä on isä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen tarina... Olen pahoillani puolestasi. Surullisinta tietysti se, että lapset kärsivät aina eniten. Lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa eroon ja riitoihin. Mutta riippuen tietysti lasten iästä, he osaavat varmasti myös hyötyä tilanteesta.
Tarkottaako puoliso, että olette naimisissa? Toivottavasti eropaperit on jo vetämässä siinä tapauksessa.
Ei olla maalta...ihan isosta kaupungista ollaan lähtöisin. Käytin urheilukisat termiä, koska en halua lajin perusteella tulla tunnistetuksi.Kiva kuulla, että maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tehneet virhearviota parisuhteessa...ja erolapsi- termikin oli outo ja väärä.Mitä olis pitänyt käyttää? Ensimmäisen liiton kakarat?
En kirjoittanut lasten lukumäärää samasta syystä...en halua tulla tunnistetuksi.Minut on niin peloteltu, että pelkään kunnianloukkaussyytettä joka asiasta.Jonnekin on pakko purkaa tunteita, mutta tämä taisi olla virhe.Unohdin, että palsta on täynnä ihmisiä, jotka nauttivat haukkuessaan toisia.
Itse miehesi valitsit? Alkoholia ja eronnut. Kannattaisi hiukan tarkastella miksi mies erosi entisestään.
Erolapsia ne sinunkin lapset on. Ja kohta niillä on ihan uusi äitipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan uusi äitipuoli kohta, mutta tuntiessani miehen en tyrkkää lapsiani sinne vieraan naisen hoidettavaksi,vastuulle ja taakaksi vain siksi, että saisin itse nauttia elämästä,juhlia, matkustella ja rakentaa uraa...eroja on eksissäkin.
Ottakaa tämä varoituksena ja esimerkkinä.Ei siis näin....ja kauheita kakaroita ne kyllä olikin.
Kaikki tekee elämässään virheitä, ja niistä pääsee yli. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Lasten vuoksi tuntuu varmasti pahalta, mutta kun sinä voit hyvin, niin lapsesikin voivat hyvin. Jos lapsillanne on hyvät välit sisarpuoliin, niin kannattaisi vaalia heidän suhdettaan. Itselläni on kokemus vastaavasta tilanteesta, jossa sisarpuolien suhde katkaistaan eron myötä ja se oli tosi traumaattinen kokemus lapsille.
Harmi, että sä joudut olemaan "kiinni" tuossa idiootissa loppuelämäsi lasten takia. Vaikutat vahvalta naiselta, joten ei muuta kun pää pystyyn ja uutta matoa koukkuun :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla faktoilla ei olekaan ihme, että päättyi.
Voi ap!! Tekstisi on niin koskettavaa, todenmukaista..kuvasit hyvin, mitä uusperheessä elämä pahimmillaan on. Meilläkin, mies haluaa väen vängällä hoitaa ex-liiton lasta puolet ajasta, ei päivääkään vähempää, eikä se lapsen äidille sopisikaan. Hän haluaa bilettää, viettää vapaa-aikaa jne. Aikoinaan tämä ex oli se, joka välttämättä lapsen halusi. En tiedä, onko miehelläni niin huono omatunto eron vuoksi vai mitä ihmettä, mutta se tuntuu olevan suoranainen pakkomielle pitää tuota erolasta se 50% ajasta. Vaikka kaikki voivat huonosti. Voimia ap, olet todella vahva ihminen!! kykenisinpä minäkin samaan ratkaisuun:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa manipuloivalta narsistilta tuo ex-ukko. Eniten säälittää lapsiparat, jotka ovat syyttömiä tähän farssiin.
Miksi isä ei saisi haluta olla lapsensa kanssa puolet ajasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti tuli minullekkin heti mieleen. Vaikeita tapauksia. Koita jaksaa.
En minäkään tajunnut tuota 16. kommenttia. Vai onko niin että isä ei voi esim. käydä töissä tai huomioida ketään muuta (uuden liiton lapsia) silloin kun lapsi on hänellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:29"]
Voi ap!! Tekstisi on niin koskettavaa, todenmukaista..kuvasit hyvin, mitä uusperheessä elämä pahimmillaan on. Meilläkin, mies haluaa väen vängällä hoitaa ex-liiton lasta puolet ajasta, ei päivääkään vähempää, eikä se lapsen äidille sopisikaan. Hän haluaa bilettää, viettää vapaa-aikaa jne. Aikoinaan tämä ex oli se, joka välttämättä lapsen halusi. En tiedä, onko miehelläni niin huono omatunto eron vuoksi vai mitä ihmettä, mutta se tuntuu olevan suoranainen pakkomielle pitää tuota erolasta se 50% ajasta. Vaikka kaikki voivat huonosti. Voimia ap, olet todella vahva ihminen!! kykenisinpä minäkin samaan ratkaisuun:(
[/quote]
Lisään vielä, että olen 100% varma, että meidän yhteinen lapsi olisi erotessamme isällään harvemmin. Enkä ole sen tyylinen äiti, että tunkisin lapsiani paikkaan, jossa heitä ei rakasteta. Mieheni exää asia ei ole koskaan kiinnostanut. Kunhan saa hoidatettua mahdollisimman paljon lastaan meillä, niin se riittää. Mieskin on siitä jännä, että väen vängällä haluaa pitää kiinni viikko-viikko-systeemistä, vaikka ei itsekään ole järin kiinnostunut jälkikasvustaan, kun hän meillä on. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että miehen ex ajattelee vaan itseään, mies taas potee lapsen takia jotain ihme huonoa omatuntoa siitä, miten rikkonainen elämä tällä on ollut, lapsi taas tasan tarkkaan kokee että hänestä ei välitä kukaan ja minä taas- no olen niin vitun ahdistunut että kohta joudun varmaan hoitoon. Mutta mitäs siitä! Kunhan kaikki pitää kiinni 50/50 sopimuksistaan. Joita ei ole koskaan lastenvalvojalla edes sovittu.
Minua mietityttää suhtautumisesi edelleen exään ja näihin "erolapsiin". On aivan selvää, että vika on miehessäsi, hän on pilannut teidän suhteenne ja ylipäätään syypää siihen, että näkee näitä yhteisiä lapsianne noin vähän. Silti puhut koko ajan vähättelevästi ja ilkeästi miehen exästä ja näiden lapsista, enkä voi olla ajattelematta, että tuossa on se epäonnistumisenne ydin. Et vieläkään sisäistä, että liittonne kariutui samasta syystä kuin sen exänkin liitto eli siksi, koska miehesi on monella tavalla täysin epäkypsä isäksi ja hänellä on selvästi narsistisia piirteitä. Hienointa on se, että mies tapaa edellisen liiton lapsia ja surullista on se, että hän ei laita samaa panosta yhteisiin lapsiinne. Olet luultavasti oikeassa siinä, että hän kostaa sinulle näin ja exälle taas taistelemalla.
Nyt olisi aika liittoutua oikeiden ihmisten kanssa, luoda hyvät välit miehen exään ja hyvät välit sisaruksiin. Kyseessä on lapsesi sisarukset! Vaikka isä ei ehkä halua lapsiasi nähdä, voit vielä saada hyvät välit sisarusten välille ja ehkä lopulta myös ymmärtää, mitä sen miehen pään sisällä liikkuu, kun ex pääsee kertomaan tarinansa. En ymmärrä, miten vieläkin voit kokea sekä exän että lapset uhkina, vaikka teitä on kohdannut sama kohtalo ja vaikka varmasti tajuat, että vika ei ole ollut näiden. Liittoudu! Puhu. Luo hyvät välit ex-anoppiin, exään, miehen lapsiin. Takaan, että lapsesi vain hyötyvät tästä ja sinäkin pääset nopeammin katkeruudesta eroon, kun tajuat, että et ollut ensimmäinen nainen, joka miehen ansaan lankesi etkä varmasti viimeinen.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:31"]
Miksi isä ei saisi haluta olla lapsensa kanssa puolet ajasta?
[/quote]
Koska se on eronnut mies ja sen pitää olla vaan nyxän ja uusien lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:29"]
Voi ap!! Tekstisi on niin koskettavaa, todenmukaista..kuvasit hyvin, mitä uusperheessä elämä pahimmillaan on. Meilläkin, mies haluaa väen vängällä hoitaa ex-liiton lasta puolet ajasta, ei päivääkään vähempää, eikä se lapsen äidille sopisikaan. Hän haluaa bilettää, viettää vapaa-aikaa jne. Aikoinaan tämä ex oli se, joka välttämättä lapsen halusi. En tiedä, onko miehelläni niin huono omatunto eron vuoksi vai mitä ihmettä, mutta se tuntuu olevan suoranainen pakkomielle pitää tuota erolasta se 50% ajasta. Vaikka kaikki voivat huonosti. Voimia ap, olet todella vahva ihminen!! kykenisinpä minäkin samaan ratkaisuun:(
[/quote]
Lisään vielä, että olen 100% varma, että meidän yhteinen lapsi olisi erotessamme isällään harvemmin. Enkä ole sen tyylinen äiti, että tunkisin lapsiani paikkaan, jossa heitä ei rakasteta. Mieheni exää asia ei ole koskaan kiinnostanut. Kunhan saa hoidatettua mahdollisimman paljon lastaan meillä, niin se riittää. Mieskin on siitä jännä, että väen vängällä haluaa pitää kiinni viikko-viikko-systeemistä, vaikka ei itsekään ole järin kiinnostunut jälkikasvustaan, kun hän meillä on. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että miehen ex ajattelee vaan itseään, mies taas potee lapsen takia jotain ihme huonoa omatuntoa siitä, miten rikkonainen elämä tällä on ollut, lapsi taas tasan tarkkaan kokee että hänestä ei välitä kukaan ja minä taas- no olen niin vitun ahdistunut että kohta joudun varmaan hoitoon. Mutta mitäs siitä! Kunhan kaikki pitää kiinni 50/50 sopimuksistaan. Joita ei ole koskaan lastenvalvojalla edes sovittu.
[/quote]
Öhm, siis onko ongelma siinä että miehesi ei hoida lastaan ja/tai teidän yhteisiä lapsia? Miksi se viikko-viikko-systeemi tai lastenvalvoja on oleellinen asia?
Hyvä että läksit ap. Älä ny sit vaan mee enää takasi!
Meillä ainakin tuo yhteisen tekijän eli kaikkien lasten isän ajan jakaminen lasten kesken oli kaikkea muuta kuin tasapuolista.Kyse ei ole siitä, että ei saisi tavata entisen liiton lapsiaan ,hoitaa heitä tai tulla meille, mutta on turha kuvitella, että joku muu hoitaa sen "lasten pitämisen" ikävän puolen.Kyse on miehen mukavuustekijästä.Ollaan hoitavinaan ja ollaan olevinaan niin hyvää...tosiasiassa lasten hoito, asuinolot,vaatetus ja asioista huolehtiminen oli tasoa nolla.Kaikki se, mikä ei ulospäin näy tai mistä ei ulkopuolisilta saa hehukutusta, jää tekemättä.
Alkukertomuksessani oli vain sadasosan miljoonasosa kaikesta, mitä olemme käyneet läpi.Ihmismieli on siitä erikoinen, että jos joku oikein jankuttaa sinulle, että olet paska, niin alat itsekkin ajatella niin. En minä niitä ensimmäisiä lapsia vihaa, en vain jaksanut heitä enää loppuvaiheessa, kun elämä oli kaikella tapaa rempallaan. Mies sanoikin, että "Teit hienon teon, kun armahdit hänen entisen liittonsa lapset muuttamalla pois." Jumalauta!!!Voin vannoa, että en ajatellut sekunttiakaan hänen entisen liittonsa lapsia muuttopäätöstä tehdessäni. Ajattelin omia lapsian ja itseäni, koska olen hyvinvoivana äitinä heille erityisen tärkeä.
Itse toimin lasteni kanssa niin, että perustarpeista huolehditaan aina ja tinkimättä. Kaikki muu priorisoidaan tilanteen ja asian mukaan. Uusperheessä järjestys meni niin, että "ekat lapset", "ekat lapset" ja "ekat lapset". Tällainen on ihmiselle ja äidille täysin biologian vastaista. Kukaan ei katso vierestä, kun omat lapset soittelevat toista viulua koko ajan ja joka asiassa.Synnytyslaitokseltakin minut haettiin hoitamaan näitä ensimmäisen liiton lapsia.Jätin 2vrk vanhan vauvani hoitoon (oli niin järkyttävä pakkanen), kun jouduin toisella kankulla istuen ajaa kauppaan ja hakemaan jonkun toisen lasta hoidosta.Isä istui liikelounaalla huvikseen ja äiti oli töissä tai matkoilla. Samaisen viikon aikana mies myös suuttui, kun en lähtenyt hakemaan hänen lapsiaan autolla koulusta (kotona ei ollut pumpattua maitoa vauvalle).Hoidin myös yhden yön pientä vauvaamme ja miehen sairasta lasta, kun tämä oli juhlimassa. Seitsemäntenä päivänä napsahdin totaalisesti ja raivosin niin, että tikit tuntuivat repeävän.
En voi ymmärtää, mistä kaikki tuo röyhkeys sikiää ihmisiin. Mikä mahti maailmassa saa heidät kuvittelemaan, että joku vain hoita, huolehtii ja kantaa vastuuta vailla minkäänlaista oikeutta määrätä omasta elämästään ja noudattaa omia arvojaan ja tärkeysjärjestystä isoissakin asioissa?? Oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi- kädessä. Niin minulle on aina kotona opetettu.
Siksi kai niitä sopimuksia tehdään myös, että ei tarvitse montaa vuotta väitellä ja myös siksi, että vieraat ihmiset eivät joudu toistensa vuoksi jatkuvastu mullistamaan elämäänsä esimerkiksi Jouluna.
Haluaisin uusperheellisten asioita edistää jollain lailla. Näistä asioista on puhuttava, on muodostettava selkeitä käytäntöjä ja oikeuksia myös niille osapuolille, jotka hoitavat sitä koiran virkaa. Lakien tuli elää uudistuvien asioiden mukaan. Ei tällaisia viikko- viiko- sekoiluja ennen ollut.Näiden seurauksia ja tramoja hoidellaan sitten kalliisti myöhemmin. Traumoja on niillä heittopussi- lapsilla ja myös niillä ulkopuolisilla, jotka ovat rakkautta ja luottamusta uhkuen lähteneet tällaiseen kuvioon mukaan.Tarvitaan valmennusta ja jokin systeemi siihen, että oikeudessa ei voi vain lauleella tuhatta kaunista ja vitun monta hyvää.
Tässä perheessä tuomarin päätös toi kärsimystä ainakin 9 ihmiselle.Lisäksi voidaan laskea mukaan oman lähipiirini noin 6 ihmistä, sekä kaikki ystäväni, jotka meistä välittävät.Päätös perustui melkein yksistään kuulopuheisiin ja siihen, että olosuhteet eivät muuttuisi. Muuttui lopulta kuitenkin koti ja koulu ja kokivat sitten vielä toisenkin eron ja hylkäämisen.Mitä paskaa tuo muutenkin on. Vanhemmat eroavat ja kuvitellaan, että asiat menevät oikein hyvin, kun saa asua samassa asunnossa.Tästä on hyvä jatkaa. Täysin tyytyväinen on vain mies ja osittain hänen eksänsä, kun pääsi minusta ja lastensa kilpakumppaneista eroon (jahka saa tietenkin myös rahansa). Hommahan toimii myös niinpäin. Eksät ovat mustasukkaisia siitä, että heidän lapsensa eivät ole enää isälle ainoita lapsia.
Meillä menee nyt ihan kivasti. Kehotan kaikkia samaa miettiviä säästämään ensin rahaa (jos ei avioehtoa, niin käteisenä sukanvarteen). Lähdön hetkellä on turha taistella jostain pesukoneesta. Itse pidin päiväkirjaa asioista ja sanomisista + miehen kaljoista. Lisäksi otin lastenhuoneista valokuvia...varmuuden vuoksi. Touhun laillisuudesta en tiedä, mutta kai sitä omaa kotiaan saa valokuvata?
En aio liittoutua eksän kanssa.Se ylimielinen ja katkera ihminen piti minua roskapussinaan ja oletti, että kumarran häntä. Hoitakoot asiansa ja hyvät lapsensa ihan keskenään. Minä pidän huolen omistani. Meillä on jotain parempaa kuin heillä. Aitoa välittämistä.
Erolapset? Outo termi...
mutta samaan termiin sopivat kyllä sinunkin lapsesi, erolapsia kaikki tyynni.