Yhden uusperheen tarina päättyi.

Vierailija

20.02.2013 | 02:53

Puolisoni taitseli eksänsä kanssa lastensa osoitteesta ja 2 vuorokaudesta jokaisella mahdollisella oikeusasteella useamman vuoden. Jouduin tehdä yhden abortinkin, koska odotukseni ei olisi näyttänyt miehen mukaan oikeuskäsittelyssä hyvältä.Jokainen viikko sisälsi jonkin sortin uhkailua tai riitelyä.Appivanhemmatkin toitottivat minulle, kuinka miehen pitää lapsistaan taistella.

Erolapset elivät kuin pellossa. Edes roskia ei viitsitty laittaa roskiin. Puolisoni oletti minun olevan yhteisten pienten lastemme hoidon ohella kotitalouskone, siivooja ja ruuanlaittaja...sillä aikaa, kun hän harrastaa erolastensa kanssa.Tietenkin.

Esikoisemme vietiin mm. päivähoidon päivystykseen, kun mies perui lupauksensa hoitaa tätä välipäivinä.Erolapset jäivätkin yllättäen meille ja tietenkin niille piti urheilukisat järjestää ja sinne mennä.Nostin metakan ja kiitokseksi tästä mieheni otti minua kaulasta kiinni ja meinasi lyödä, kun esikoisemme (11kk) istui sylissäni.Olimme turvakodissa 2vrk.Myöhemmin mies haki sympatiaa kertomalla, kuinka erolasten silmät loistivat, kun olivat yhdessä kisoissa hänen kanssaan.Kiva.Esikoisemme työnsin vieraaseen hoitoon, vieraille hoitajille...töihin oli pakko mennä.(vain yksi useista ikävistä välikohtauksista)

Kävimme läpi perheneuvolat ja pariterapiat.Kaikki oli miehen mukaan kiinni siitä, että en hyväksynyt hänen entisen liittonsa lapsia.Ammattilaisten ohjeet oli, että tehtyä sopimusta lasten asumisesta ja tapaamisista tulee noudattaa ja joustaa voi vaihtopäivissä vain, jos se sopii kaikille osapuolille.Minulta ei koskaan kysytty, koska sopimusta ei oltu miehen mukaan tehty kuulemma minun suojakseni. Ammattilaiset ohjeistivat myös, että erolapsilla täytyy olla meillä yhdessä tehdyt säännöt, velvollisuuksia ja niiden myötä oikeuksia. Mies sanoi, että minä voin listata säännöt ja hän sitten joko hyväksyy ne tai ei hyväksy.En tehnyt edes niitä,kun kerran kiinnostus oli tuota tasoa. Myöhemmin väitti, että kaikki elävät minun sääntöjeni mukaan. Lopulta sanoivat perheneuvolassakin, että pitäisikö minun lähteä. Usko ja rakkaus olivat sitä tasoa, että uskoin vasta nyt, vaikka kaksi ammattilaista olivat jo aiemmin sanoneet samaa.Olen siis vielä idioottikin.

Erolapset menivät aina ja joka asiassa kaiken edelle.Toisen erolapsen kirpputoripöytä äidin hoitovuorolla oli tärkeämpi kuin lähteä katsomaan infarktin saanutta isoisääni kotipaikkakunnalleni. Tästä minut haukkuin myös anoppi ja me jäimme kotiin, jotta lapsi pääsi kirpputorille ja eksä reissuun.

Lisäksi mies joi liikaa alkoholia, karkaili baariin ja oli välillä öitä pois kotoa.Kaikki johtui aina siitä kuulemma siis, että minä en hyväksy hänen entisen liittoonsa lapsia...

Päätin, että pitäkööt kioskinsa. Muutimme pois ja "tittidii"...ei olisi ukkoa voinut vähempää kiinnostaa nuoremmista lapsistaan taistella.Nyt isi tapaa heitä joka toinen viikonloppu... paitsi nyt, koska erolapset ovat hänen luonaan hiihtoloman ja viikko-kikkailulla eksänsä saa lomailla 3 viikkoa. Eihän se haittaa, että ei pieniä lapsia näe kunhan ensimmäisten lasten osoite on hänellä ja erityisesti se, että ovat tasan ne 2 vuorokautta sitten pidempään isällä.Lisäksi eksää ei kannata suututta...

Olen katkera ja vihainen.Me emme oikeasti merkinneetkään koskaan mitään.Minusta haluttiin vain hyötyä. Olin sopiva henkilö lastenhoitajaksi,kodinhoitajaksi ja syntipukiksi kaikkeen ja kaikkiin erolasten ongelmiin.Sellaisilla asioillahan ei ole merkitystä ollenkaan, että eksänsä esimerkiksi kerran otti pitkin hampain lapsensa omalla viikollaan ja uhkasi miehelle lasten kuullen, että jos mies ei maksa hänelle rahaa,niin hän tuo lapset heti seuraavana päivänä takaisin.Tyytyväinen pitäisi olla, että meille ei tullut riitaa, mutta surullista on, että joku ei rakasta omia biologisia lapsiaan kaikkia yhtä paljon.

Kaikkein surullisinta on se, että näytösluontoiseen oikeustaisteluun tallautuu niin moni muukin kuin vain "asianosaiset".

Kyllä kannatti..voisin sanoa.

Vastaa

Tapahtumat

Yhden uusperheen tarina päättyi.

Kommentit (39)