Koulujen kuntotestit

Sellasta se on. Lapset saataisiin inhoamaan mitä tahansa ainetta, jos kokeet tehtäisiin aina sillä lailla että porukka seisoo ringissä toljottomassa kun kakara tekee sitä matikanlaskuaan, ja ope seisoisi ajanottolaite kädessä vieressä toteamassa että joo, ajassa puoli minuuttia yksi vaivainen kertolasku tuli valmiiksi.

Kansanterveyden kannalta tämä tietty on sääli.

Totta.

Kuntotestit ovat helppo tapa mitata oppilaan liikunnallisuutta myös liikuntatuntien ulkopuolella, ja jos testataan muitakin lajeja kuin vain punnerruksia ja vatsalihaksia, niin kyllähän niistä hyvän kuvan saa fyysisestä kunnosta. Innokkuudesta tai taidoista tietyssä lajissa ne eivät sitten kerro mitään. Mutta liikunnassa ollaan vähän ikävässä välikädessä siinä mielessä, että jollain keinolla pitäisi antaa numero, mutta toisaalta se sama arvostelu voi viedä motivaatiota niiltä, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsisivat.

Liikunta voisi olla iso voimavara ihmisten elämässä, en tajua miksi siinä tavoitteena on jokin suoritusten mittaaminen. Eihän kouluruokailuissakaan anneta syömisestä arvosanaa. Samalla lailla liikunta pitäisi käsittää välttämättömäksi ruumiintoiminnoksi ja yrittää tehdä siitä mahdollisimman motivoivaa ihan kaikille ja varsinkin niille epäliikunnallisille.

Olin ujo ja huono liikunnassa. Liikuntatunnit oli aivan helvettiä 3-4 luokilla kun joka viikko oli telinevoimistelua, ja olin onnettoman kömpelö. Se huono liikunnallinen itsetunto on nyt vasta väistymässä ja olen löytänyt jotain iloa ja onnistumista liikunnan parissa.

Jos mun pojalle siunaantuu mun geenit ja "kamala" liikunnanopettaja, niin todennäköisesti kirjoitan nuhalappua erittäin helposti.

Tuo on ihan totta, mutta jos sulla ei riitä kunto tiettyihin asioihin, niin mun mielestä siitä ei pitäisi tehdä suurta numeroa. Jos intoa liikuntaan riittää, mutta taidot ja kunto eivät ole kovinkaan hyvä, niin joku kohtuullinen numero olisi ok, ei se, että yritetään väkisin ja nolaamalla toista saada aikaseksi mitä? Ei ainakaan hyviä tuloksia.

Yleensä kuitenkin ne urheilutyypit saavat ne kympit ja ysit, tekivät asiat teknisesti oiken tai eivät. Mun pojalla ei ole koskaan ollut hyvä numero liikunnassa, taitaa olla todistuksen huonoin, mutta se ei ole haitannut häntä.

Miehesi on oikeassa.

Minulla kesti 10 vuotta päästä liikuntavihasta yli, ja minulla oli sentään ihan mukavia opettajia. Koulukaverit sen sijaan olivat kusipäitä...

Sano pojallesi, että liikunnan numerolla ei ole mitään väliä, koska oikeasti siinä onnistumista ei voi mitata millään muulla kuin omalla fiiliksellä.

Liikunnan numeroarvostelu pitäisi poistaa kokonaan.

Mä olen sanonutkin ettei liikunnan numerolla ole väliä. Mutta olen korostanut myös sitä, että aina täytyy yrittää parhaansa eikä heittäytyä lekkeriksi sen takia ettei tykkää jostain lajista. Nyt en oikein tiedä miten enää suhtaudun asiaan. Ehkä mäkin alan kirjoittaa niitä poissaololappuja...

Ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 10:14"]

Mietin vain kuinka tarpeellisia ne ovat oikeasti? Vaikuttavat kuitenkin kuulemma paljon numeroonkin. Mulla on poika, joka on tykännyt liikuntatunneista tosi paljon, mutta nykyään sisäliikassa tekevät aina esim. punnerruksia, vatsalihaksia jne. Tällä viikolla on kuntotesti, jossa pitää esim. 2 minuuttia tehdä punnerruksia ja tuo raukka on tosi onneton niissä. Nyt kuudennella luokalla on suorastaan alkanut inhoamaan liikuntatunteja ja välillä anelee saada jäädä kotiin. Nyt stressasi viikon tuosta kuntotestistä. Olis stressannut kauemminkin, mutta onneksi se ilmoitettiin vasta edellisellä liikuntatunnilla.

Pojan isä on aina inhonnut liikuntaa, mutta on hyvin fyysisessä työssä, joten kuntoa ja lihaksia löytyy. Mies on aina ollut sitä mieltä, että koululiikunnan on tarkoitus pilata liikunnan ilo ja mä olen ollut toista mieltä. Olen ollut aina liikunnallinen ja hyvä siinä. Nyt mun mielipide on muuttunut. Mun poika on kuitenkin normaalipainoinen, edelliset opettajat sanoneet, että hän osallistuu innolla aina tunneille, vaikka ei olisikaan niin hyvä ja nyt joku opettaja kyttää pillin kanssa vieressä ja laskee vatsalihaksia.

[/quote] punnerrus on vartalonhallitnaa ennemmin kuin käsivoimia (iso happi sisään ja reippaassa ylösnousussa ulos!). Tekniikkalaji! Tsemppiä!

Joo, mä olen yrittänyt opettaa pojalle noita punnerruksia sun muita, mutta ei niistä meinaa tulla mitään. Vaikka kuinka neuvoisi missä käsien pitää olla, pepun paikan ja ettei makaronina nousta ylös, niin ei auta. Yrittää kyllä kovin, mutta siihen se sitten jääkin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 10:14"]

Mietin vain kuinka tarpeellisia ne ovat oikeasti? Vaikuttavat kuitenkin kuulemma paljon numeroonkin. Mulla on poika, joka on tykännyt liikuntatunneista tosi paljon, mutta nykyään sisäliikassa tekevät aina esim. punnerruksia, vatsalihaksia jne. Tällä viikolla on kuntotesti, jossa pitää esim. 2 minuuttia tehdä punnerruksia ja tuo raukka on tosi onneton niissä. Nyt kuudennella luokalla on suorastaan alkanut inhoamaan liikuntatunteja ja välillä anelee saada jäädä kotiin. Nyt stressasi viikon tuosta kuntotestistä. Olis stressannut kauemminkin, mutta onneksi se ilmoitettiin vasta edellisellä liikuntatunnilla.

Pojan isä on aina inhonnut liikuntaa, mutta on hyvin fyysisessä työssä, joten kuntoa ja lihaksia löytyy. Mies on aina ollut sitä mieltä, että koululiikunnan on tarkoitus pilata liikunnan ilo ja mä olen ollut toista mieltä. Olen ollut aina liikunnallinen ja hyvä siinä. Nyt mun mielipide on muuttunut. Mun poika on kuitenkin normaalipainoinen, edelliset opettajat sanoneet, että hän osallistuu innolla aina tunneille, vaikka ei olisikaan niin hyvä ja nyt joku opettaja kyttää pillin kanssa vieressä ja laskee vatsalihaksia.

[/quote] punnerrus on vartalonhallitnaa ennemmin kuin käsivoimia (iso happi sisään ja reippaassa ylösnousussa ulos!). Tekniikkalaji! Tsemppiä!

[/quote]

tsemppiä vaan itellesi.

Etunojapunnerruksia oppii, kun niitä tekee. Mitä tahansa oppii tekemällä, ei kai muissakaan kouluaineissa pärjää, jos ei jotain tee? Edes työelämässä ei pärjää, jos ei opettele työtään tekemään. Jos ei kiinnosta treenata, on kärsimyksensä ansainnut. Pildeä tippuu paremmin myös, kun on habaa hartioissa eikä ole mikään kynäniska.

Pildeä tippuu paremmin, jos on lihaksia??? Puhu vain itsestäsi. Kammottavaa ajattelua, että vain ulkonäöllä on merkitystä.

Kuka sanoi vain, en ainakaan minä. Urheilullinen vartalo, hyvä kunto yms. luovat itseluottamusta ja sen kuuluisan fyysisen olemuksen, joka parantaa itsetuntoa ja ylipäänsä henkisiä ominaisuuksia. Terve sielu terveessä ruumiissa.

Äiti opettamassa punnerruksia olisi varmaan maailman noloin asia. Iskä potkii vähän vauhtia perseelle, niin johan alkaa tapahtua. Jos ei jaksa punnertaa, suhteellinen voima on hakusessa, ja vahvemmat jyräävät yli kaikessa kaikkialla kaiken aikaa.

Mun pojan itsetunnossa ei ollut mitään vikaa ennen. Ei haitannut, vaikka tuli hiihdossa toiseksi viimeiseksi maaliin, valittiin aina korisjoukkueeseen viimeiseksi jne. Ihan täysillä painoi tunneilla ja kehui kotona kun oli ollut kivaa. Nyt kun niitä liikuntasuorituksia kytätään pilli vinkuen, niin se on aiheuttanut sen, ettei lapsi halua enää liikuntatunneille. Mä olen aina ollut liikunnallinen ihminen ja tiedän mitä hyvää se saa aikaan. Mutta ymmärrän myös sen, että kaikki eivät rakasta liikuntaa ja ovat jopa huonoja niissä. Silti sellaisiakin ihmisiä pitäisi kannustaa liikkumaan eikä pilata liikunnan iloa.

Ap

Vähän tsemiä nyt peliin. Tuo tulee ottaa haasteena, mahdollisuutena pärjätä, eikä minään maailmanloppuna. Miksi kasvattaa lapsesta luuseri, joka luovuttaa heti, kun elämä vähän tökkii. Sisulla siitä selviää, hammasta purren ja muristen.

Se, mikä nyt on varmasti muuttunut, on lähestyvä murrosikä. Teinit ovat hyvin itsetietoisia, ja jos kropasta ei löydy pattia, saattaa mieli olla matalalla. Jokin itsepuolustuslaji saattaisi auttaa, sieltä saa ruotoon ryhtiä.

Harjoittelemalla oppii, myös suhtautumaan asioihin oikein. Elämässä tulee monia asioita vielä eteen missä on hyvä tai huono. Nyt opetellaan sitä mitä niiden kanssa tehdään, yritetäänkö vai luovutetaanko. Löydetäänkö motivaatio ja kuinka vakavasti asia otetaan. Tämä on henkisen kasvun ja opettelun paikka pojalle, mutta myös vanhemmille.

Nyt kytätään pilli vinkuen eikä lapsesi enää tykkää mennä liikkatunneille??

Miten niin, vastahan se kuntotesti on tulossa, joten miten on jo nyt into laantunut? Se on yksi kerta, ei joka viikkoista.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 10:26"]Kuntotestit ovat helppo tapa mitata oppilaan liikunnallisuutta myös liikuntatuntien ulkopuolella, ja jos testataan muitakin lajeja kuin vain punnerruksia ja vatsalihaksia, niin kyllähän niistä hyvän kuvan saa fyysisestä kunnosta. Innokkuudesta tai taidoista tietyssä lajissa ne eivät sitten kerro mitään. Mutta liikunnassa ollaan vähän ikävässä välikädessä siinä mielessä, että jollain keinolla pitäisi antaa numero, mutta toisaalta se sama arvostelu voi viedä motivaatiota niiltä, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsisivat.[/quote]

Miksi liikunnasta pitää antaa SUORITUKSEN perusteella numero? Eikö se voisi olla vaan läpi/ei sen mukaan miten on ollut paikalla ja osallistunut? Eli tekee tuon testin niin kuin pystyy ja sillä selvä? Ilman mitään vertailua muihin.