nyt on pakko purkaa...hajottaa!!

*kiviti kiviti*

Oliko muuta tälle illalle?

Tavallaan ymmärrän... Meillä on yksi tyttä ja nyt olen raskaana ja toinen tyttö on tulossa. Olisihan se ollut kiva saada yksi kumpaakin laatua, mutta en silti osaa olla muille kateellinen.

Tuo on vain tunne ja se häviää aikanaan. Olet varmaan aika hormonihuuruissa. Jos teillä on suvussa aiemmin ollut pelkästään poikia on ymmärrettävää että ensimmäinen tyttö ilahduttaa. Äitisi saa ehkä heittäytyä enemmän vaatteiden ostoon tms juttuihin. Mun äiti oli taas aivan onnesta soikeena kun sain pojan kahden tytön jälkeen.

Kuule ap. mulla on poika ja tyttö. Kuopus on tuo tyttö ja voi herranen aika... pojat on niin paljon helpompia, että olen sulle kade. Tuo 13v tyttäreni vanhentaa mut varmaan niin pikavauhtia, ettei tosikaan. En voi tajuta niitä kaikkia kiukunpuuskia joita joudun ottamaan vastaan. Olen itse tosi tasainen ja rauhallinen luonne, mutta kun joku pv. ei tule mitään muuta kuin negatiivista kaikesta mitä teen, se kuluttaa. Ymmärrän lastani, että se nyt vaan kuuluu tuohon ikään ja hän muistaa kyllä itsekin pyytää anteeksi ja halitaan ja sovitaan riitamme aina ennen nukkumaanmenoa, mutta silti.

Ota ilolla vastaan ne poikasi, pääset paljon helpommalla!

En ole kyl koskaan ollut kade tyttöjen äideille vaikka sain poikia enkä tyttöä tule saamaan.mut on ärsyttänyt se miten asiasta ajatellaan....poikien saaminen Suomessa ei ole niin toivottavaa kuin tytön.Ilmeisesti!

Oma veljeni sai tytön,jota kyllä äitini hehkutti....tytöllä oli synnynnäinen epämuodostuma jok havaittiin vasta syntyessä.Sellasen jälkeen unohtaa sukupuoli jutut ja keskittyy olennaiseen.

En ole kyl koskaan ollut kade tyttöjen äideille vaikka sain poikia enkä tyttöä tule saamaan.mut on ärsyttänyt se miten asiasta ajatellaan....poikien saaminen Suomessa ei ole niin toivottavaa kuin tytön.Ilmeisesti!

Oma veljeni sai tytön,jota kyllä äitini hehkutti....tytöllä oli synnynnäinen epämuodostuma jok havaittiin vasta syntyessä.Sellasen jälkeen unohtaa sukupuoli jutut ja keskittyy olennaiseen.

Hm, keittiöpsykologi heittää tähän, että kumpuaako tämä tyttökateus jo lapsuudessa koetusta epätasa-arvoisuudesta siskoon nähden? Oletteko aina kilpailleet, onko siskosi ollut aina äidin suosikki ja nyt et edes aikaansaamillasi lapsilla voi häntä päihittää äidin silmissä? Äiti on aina kiinnostuneempi sisaren asioista kuin sinun? Se että oma äiti ei välitä lapsenlapsistaan on aika syvä loukkaus ja hylkääminen, ja vaikka tässä ei nyt ehkä siitä ole kyse, tuo verraten innokkaampi suhtautuminen sisaren tulevaan lapseen voi osua syvälle itsetuntoon varsinkin jos lapsuudessa on tullut samanlaisia loukkauksia.

Meitä on neljä tyttöä ja kyllä ne sitä poikaa yritti viimeseen asti. Kunnes totesivat että eivät halua ottaa riskiä että tulee viides tyttö. 

Mä en kyllä käsitä näitä, miten omaan lapseen voi olla pettynyt. Ei se tyttökään välttämättä mikään prinsessa ole. Vähän vähemmän noita valmiita odotuksia siitä minkälainen ihminen on pelkän sukupuolensa perusteella. Se sun poikas voi nykymaailmassa olla tyttöä tyttömäisempi. Ai eikö lohduta? Niin kun tyttöjen pitää olla prinsessoita ja poikien kovia jätkiä. Juuh. Sullahan on sitä paitsi vielä hyvää aikaa ressata sitä onko lapsellas ehkä joku synnynnäinen sairaus. Mitä jos se onkin hermafrodiitti?! Saisit sen tytönkin tavallaan samalla. Vai oisko kuitenkin kiva saada ihan tavallinen poika?

taisit osua naulan kantaa..näin varmasti on..mutta miksi? miten pääsen sen asian yli että siskoni on aina äidilleni tärkeämpi ja niin ovat tietysti myös hänen lapsensa joka vielä on oikeaa merkkiä..yhtebä esimerkkinä voin mainita ettei minua kutsuttu äitini häihin mutta siskoni oli kyllä paikalla..

-ap

Pikkutytöt on paljon inhottavampia kuin luuletkaan. Ne alkaa kiusaamaan toisia jo parin vuoden iässä ja 5-6-vuotiaina ne on miltei poikkeuksetta täysiä kusipäitä.

Rumiakin vielä hirveine otsahiuksineen.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 21:18"]

taisit osua naulan kantaa..näin varmasti on..mutta miksi? miten pääsen sen asian yli että siskoni on aina äidilleni tärkeämpi ja niin ovat tietysti myös hänen lapsensa joka vielä on oikeaa merkkiä..yhtebä esimerkkinä voin mainita ettei minua kutsuttu äitini häihin mutta siskoni oli kyllä paikalla..

-ap

[/quote]

Yritä päästä irti tuollaisen äidin otteesta. Älä anna hänen määritellä sitä onko lapsesi ihana ja haluttu. Uskalla vain rohkeasti nauttia siitä pienestä pojasta. Hitot vinksahtaneesta äidistäsi. Sinun vauvasi tulee olemaan maailman ihanin. Äitisi menetys, jos ei sitä näe.

Minusta on kummallista ettei sinua kutsuttu äitisi häihin. Vastustitko uutta liittoa? Joskus on hyvä tarkastella asioita jotenkin lintuperspektiivistä, ajattele että kyseessä on joku toinen suku, ja mitä ajattelisit tällaisesta. Silloin voit huomata että ahdistus ja kiukku voi olla oikeutettua, ne tunteet eivät ole vääriä,  pitää elää ne läpi ja sitten ne voi jättää taakseen ja kenties pystyy elämään omaa elämäänsä vapaana loukkauksista. Sinulla on mahdollisuus olla toisenlainen äiti, rakastaa molempia poikiasi ja heidän vaimojaan ja lapsiaan tasapuolisesti.

Ettehan voi olla tosissanne:) Yhta onnea se on,kumpi on tulossa! Sukupuoli ei pysty taysin programoida edes Eco:n avulla (Suomessa on keinohedelm.). Isani yritti viimeisen asti,myos uudessa perheessa,nelja keinohedelm.kerta,joista vain yksi onnistui ja tuloksena on 5!!! tytto:)! Kiva minulle:))

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 21:25"]

Minusta on kummallista ettei sinua kutsuttu äitisi häihin. Vastustitko uutta liittoa? Joskus on hyvä tarkastella asioita jotenkin lintuperspektiivistä, ajattele että kyseessä on joku toinen suku, ja mitä ajattelisit tällaisesta. Silloin voit huomata että ahdistus ja kiukku voi olla oikeutettua, ne tunteet eivät ole vääriä,  pitää elää ne läpi ja sitten ne voi jättää taakseen ja kenties pystyy elämään omaa elämäänsä vapaana loukkauksista. Sinulla on mahdollisuus olla toisenlainen äiti, rakastaa molempia poikiasi ja heidän vaimojaan ja lapsiaan tasapuolisesti.

kiitos tästä. täytyy kokeilla. ja ei en vastastanut hänen avioliittoaan.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 20:57"]

itsellani on esikoinen poika ja nyt toinen tulossa ja siskoni on samaan aikaan raskaana ja hän saa TYTÖN! äitini on ihan into piukeena ja hehkuttaa tulevaa pientä prinsessaa..mä hajoon tähän kateellisuuden  tunteeseen. tied'n että tämä toinen lapseni tulee olemaan poika ja myös viimeinen lapseni. joten en siis koskaan saa sitä tyttöä...vittu että vituttaa..itkettää.

raskastan kyllä lapsiani enkä vaihtaisi heitä mihkään mutten voi tälle tunteelle mitään..kivittäkää vaan!

[/quote] Minä olin myös tosi vihainen kun ystäväperhe sai pojan ja itse saimme tytön, he väheksyivät (luonnollisesti tuoreina vanhempina) tyttöjä ja korostivat poikien erinomaisuutta. Onneksi "koston" aika tuli pojan 1-synttäreillä kun omani 10kk tyttö työnsi poikaa taaperokärryssä, poika ei osannut kävellä ja kaikki ihastelivat tyttömme kykyjä pojan mummoja myöten. Ei harmitttanut yhtään. Lapsellista juu tiedän kyllä.

Ap: On tavallaan aika kiva lukea, että muillakin on näitä tunteita. Itsellä sama tilanne, odotan toista poikaa ja varmaankin viimeistä lastamme ja olisin halunnut tytön. Saimme tietää sukupuolen rakenneultrassa ja itkin sen jälkeen n. viikon tätä asiaa. Samalla kuitenkin ymmärrän, miten hölmöä sukupuolen sureminen on, kun lapsi on kuitenkin kaikesta päätellen terve ja raskaus sujuu normaalisti. Hävettää oikein, mutten voi tunteilleni mitään. Tuntuu, että odotuksesta meni maku ja ilo.. Ja lähisukulaiseni sai vastikään pojan jälkeen tytön, olen kateudesta vihreä.

Mutta onhan tässä vielä minulla ja sinullakin aikaa totutella ajatukseen, että meistä tulee kahden pojan äitejä. Eiköhän kaikki vielä iloksi muutu, nyytti on varmasti rakas viimeistään synnyttyään. Eikös joo?

Se oma lapsi on kuitenkin rakas, oli tyttö tai poika. Ja yksilöitähän ne kaikki on eikä sukupuolia.

Ja nämä varmasti järjellä täysin tajuatkin.

Tunteilleen ei voi mitään ja kyllä sä tosta "yli" pääset :D.