Kertokaa te vapaaehtoisesti työpaikkaa vaihtaneet

Bongasin työpaikkailmoituksen, joka huusi nimeäni. Hain paikkaa, pääsin, irtisanouduin vanhasta ja siirryin uusiin hommiin.

Tottakai muutos pelotti, mutta onneksi uskalsin - kiitän itseäni siitä joka päivä.

Aloin hakea uutta työpaikkaa kun mielessäni näin tulevaisuudessa häämöttävät YT-neuvottelut ja tiesin, että silloisessa paikassa ei ole mitään jatkumoa, ei urakehitystä, ei uusia työnäkymiä. Työ sinänsä oli sellaista mistä pidin, mutta sitten tuli eteen työpaikkailmoitus, jota en voinut ohittaa. Ja pääsinkin sitten parempaan työhön (lue: minulle vieläkin sopivampaan hommaan).

Miksi nyt työpaikkaa vaihdetaan, jos kyseessä ei ole pakon sanelema juttu? Mukavuudenhalusta tietysti. Itse vaihdoin lyhyempään, ruuhkattomaan työmatkaan ja paljon parempaan liksaan. Sekuntiakaan en ole haikaillut entiseen, vaikka edellisessä työpaikassa ei sinällään ollut mitään vikaa.

Rohkeasti vain työpaikkaa vaihtamaan, jos siltä tuntuu. Duunissa saa kuitenkin hapantua sen verran pitkän pätkän elämästään, että parempi hapantua hauskassa paikassa!

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 15:32"]

Miksi nyt työpaikkaa vaihdetaan, jos kyseessä ei ole pakon sanelema juttu? Mukavuudenhalusta tietysti. Itse vaihdoin lyhyempään, ruuhkattomaan työmatkaan ja paljon parempaan liksaan. Sekuntiakaan en ole haikaillut entiseen, vaikka edellisessä työpaikassa ei sinällään ollut mitään vikaa.

Rohkeasti vain työpaikkaa vaihtamaan, jos siltä tuntuu. Duunissa saa kuitenkin hapantua sen verran pitkän pätkän elämästään, että parempi hapantua hauskassa paikassa!

[/quote]

Oot niin oikeassa! Oon miettinyt jo pitkän aikaa että minkä takia mun pitää kuluttaa täällä aikaani jos en kerran halua olla täällä. Sinällään ihan ok paikka ja mukavat työkaverit mutta kun työ on tappotylsää (siinä ei ole hirveästi asiakaskontakteja ja niitä kaipaisin) eikä mitään mahdollisuuksia kehittää itseään. Työtehtävät ei muutu tästä tän kummemmiksi...

ap

Olen vaihtanut 15-vuotisen urani IT-alalla montakin kertaa. Miksi? Koska ei ole ollut tarpeeksi haastava työ, tai koska on ollut liian stressaava työ ja kiristetty tekemään ilmaisia ylitöitä, kahdesti vain koska halusin lisää liksaa ja tiesin että suhdanteet on nyt hyvät joten voin osaamisellani toisesta firmasta saada huomattavasti enemmän rahaa kuin nykyinen työnantaja maksaa. 

Ei minusta missään nimessä kannata vaan kärsiä jossain työpaikassa josta ei pidä tai joka ei maksa kunnon palkkaa - miksi olla nykyaikana sitoutunut työnantajaansa, koska ei nekään ole henkilöstöönsä, vaan jokainen on vaarassa kun kvartaalin tulos näyttää vähän heikompaa ja yt:t tulee? Sitä paitsi, tänä päivänä näyttää CV:ssäkin aika huonolta jos on ollut vaikka 10 vuotta samassa paikassa, näyttää että tyyppi on kunnianhimoton ja juuttunut mukavuusalueelle, haluamatta uusia haasteita ja laajentaa osaamistaan.

Mitään ei saa, jos ei uskalla.

Ja nimenomaan siksi vaihdoin paikkaa viime keväänä, että edellisessä tuli 11 vuotta täyteen ja se oli niiiiin nähty. Mun työni on hiukan harvinaisempaa laatua, ja sopivia paikkoja ei tule usein vastaan. Silmiin osui samanlainen toimenkuva, mutta eri aiheet, uudet haasteet ja parempi palkka, hain ja napakymppi! Liksakin nousi 330 euroa kättelyssä.

Ou jee!

Olen paraikaa vaihtamassa työpaikkaa isosta, jäykästä, superbyrokraattisesta ryhävalaasta pieneen, iskukykyiseen ammattilaisjoukkoon, jossa on vielä työn iloa ja saa tehdä monipuolisesti asioita. Konttorille on reilun parin kilometrin matka, kiinteä palkka nousee 2000 euroa, bonuksien osuus vastaavasti jonkin verran putoaa, mutta tuo että kiinteä nousee kompensoi sitä hyvin - eikä tarvitse tappaa itseään työllä.

Mulle kaikkein isoin tekijä oli juuri se, että kaikki tökkii eikä työntekijää arvosteta pätkän vertaa.

Olen vaihtanut vapaaehtoisesti useita kertoja - joskus on mennyt hyvään suuntaan, pari kertaa kyllä huonoonkin. Silti on sanottava, että ne huonompaankin suuntaan vaihdetut paikat ovat kyllä opettaneet asioita joista on ollut jatkossa hyötyä.

Tällä hetkellä olen työpaikassa joka on aivan merkittävästi raskaampi ja vähemmän hauska kuin edellinen, mutta jossa olen oppinut paljon sellaista mihin olisin varmasti törmännyt ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Sikäli en oikein tiedä katuisinko vaihtoa vai en - ehkä tätä voi pitää välttämättömänä välivaiheena.

Kaikki edellä mainitut syyt on käyty läpi. Olen aina vaihtanut työtä vapaaehtoisesti, muutamia kertoja yhteensä. Aina on kannattanut! Työ vie niin suuren osan ajasta, että on tärkeä pitää siitä, mitä tekee!