Lue keskustelun säännöt.
Mikä on hyväksyttävä anteeksipyyntöaika 10-vuotiaalta tytöltä?
07.05.2013 |
Tyttäreni ja hänen bestiksensä ovat riitaantuneet. He viettivät paljon aikaa yhdessä. Vähintään 3 päivää viikossa. Nyt heillä on tullut ensi kitkaa ja sitten bestis raivostui kunnolla ja huusi naama punaisena tyttärelleni. Nyt tyttäreni on onneton, eikä tiedä enää onko hänellä bestistä. Bestis ei halua pyytää anteeksi, eikä äidin mielestä tarvitsekaan ennen kuin on valmis.
Minusta tämä on ihan vitun törkeää. Heidän Lise-Lottensa ensin käy ylimieliseksi ja vittuilee päin naamaa ja nyt saa siis päättää koska haluaa jatkaa ystävyyttään. Omani, joka on ilmeisesti vähän syyttömämpi itkee itsensä uneen joka ilta.
Mitä teen? Tekisi mieli soittaa ja sanoa suorat sanat, mutta olkoot nyt tähän hätään vielä. Olen salaa nimittäin vähän iloinenkin, että näin kävi.
Kommentit (52)
Älä ole iloinen. Saa odottaa niin kauan että on valmis, meni siihen mikä aika hyvänsä. Anteeksipyyntöäkään kun ei voi vaatia, ja jos vaatii, on oltava valmis hyväksymään ettei se ole aitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se sitten reilua, että tyttäreni itkee illat kolmatta viikkoa? Sen takia, että anteeksipyyntö ei olisi riittävän aito?
ap
No se menee kyllä niinpäin että anteeksi pyydetään HETI kun tajutaan mitä on tullut tehtyä. Ehkä bestiksen tunnetaidot ovat heikot, eikä vielä (ehkä koskaan?) ymmärrä mitä väärää on tehnyt. Anteeksi annetaan sitten kun on omat tunteet käsitellyt, muuten anteeksipyyntö on vain sana. Ja tähän voi mennä aikaa. Ei kannata lapsille opettaa pelkkää sanahelinää vaan tunteiden käsittelyä. Kerro omallesi että ehkä bestikselle ei ole opetettu ystävyyteen tarvittavia taitoja, eikä hän osaa tuon paremmin. Onhan noita tämä av-kin pullollaan; aikuisia joilla ei ole mitään muita ihmissuhdetaitoja kuin oikeassa oleminen ja nokka pystyssä pois lähteminen.
Näin juuri, väkisin pyydetty anteeksipyyntö ei välejä puhdista. Mutta tytärtäsi voit tukea siihen, että hän selviää kyllä, siitä huolimatta että bestiksen käyttäytymistä ei voisikaan muutttaa. Pitää huolta siitä omasta hyvästä itsetunnosta, pohtia noita ihmissuhdetaitoja.
Täytynee jutella sen oman kanssa, sillä voihan käydä niinkin, ettei sitä anteeksipyyntöä tule koskaan. Heistä ei ehkä tule kavereita enää.
Sun tarvitsee jutella omasi kanssa, että joskus ystävyyssuhteet vain katkeaa riitoihin tai ihan muutenkin vaan. Kehoita sitä omaa lastasi nyt pitämään muihin kavereihin enemmän yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on nyt kolmas kerta, kun tyttäreni on täysin kipsissä ja itkee illat, kun sovintoa ei tule. Joka kerta jokainen riita on kuukauden mykkäkoulu ja ilmeisesti bestistä ei asia paljon tunnu painavan. Mä alan taipumaan siihen, että annetaan tämän ystävyyden olla. On helpompiakin tapoja olla ystävä rikkomatta omaa lastani. Muiden lasten kanssa asiat sovitaan heti ja jää ehkä vähän jotain hampaankoloon, mutta tälläistä vallankäyttöä ei onneksi ole ollut.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:46"]
Tämä on nyt kolmas kerta, kun tyttäreni on täysin kipsissä ja itkee illat, kun sovintoa ei tule. Joka kerta jokainen riita on kuukauden mykkäkoulu ja ilmeisesti bestistä ei asia paljon tunnu painavan. Mä alan taipumaan siihen, että annetaan tämän ystävyyden olla. On helpompiakin tapoja olla ystävä rikkomatta omaa lastani. Muiden lasten kanssa asiat sovitaan heti ja jää ehkä vähän jotain hampaankoloon, mutta tälläistä vallankäyttöä ei onneksi ole ollut.
Jos noita tilanteita on ollut ennenkin, sinuna tosiaan keskustelisin lapsesi kanssa. Kaikki ihmiset eivät osaa asettua toisen asemaan ja se on kurjaa kaikille, mutta toista ei voi muuttaa. On hyvä että lapsi oppii selviytymään pettymyksistä ja sydänsuruista ja jatkamaan eteenpäin. Lapselle kannattaa myös kertoa, että vaikka kaikkien kanssa voikin olla kaveri, ei ystävyyttä kannata jatkaa ihmisen kanssa joka ei kohtele sua hyvin- se vahvistaa tytön itsetuntoa. Ja voithan opettaa tyttöä myös antamaan anteeksi, vaikka toinen ei osaakaan pyytää, se on tärkeä taito, mitä eivät monet aikuisetkaan osaa. Eli hyvää tuossa tilanteessa on se mitä lapsesi voi oppia.
sanoisin kyllä sopivan tilaisuuden lapsen äidillekin muutaman valitun sanan- vaikka tuskin se mitään auttaakaan. Mutta tuolllaisia idiootteja ihmisiä on ja valitettavasti heidän lapsensa saavat sitten samanlaisen kasvatuksen, kun eivät muusta tiedä:(
ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:46"]
Tämä on nyt kolmas kerta, kun tyttäreni on täysin kipsissä ja itkee illat, kun sovintoa ei tule. Joka kerta jokainen riita on kuukauden mykkäkoulu ja ilmeisesti bestistä ei asia paljon tunnu painavan. Mä alan taipumaan siihen, että annetaan tämän ystävyyden olla. On helpompiakin tapoja olla ystävä rikkomatta omaa lastani. Muiden lasten kanssa asiat sovitaan heti ja jää ehkä vähän jotain hampaankoloon, mutta tälläistä vallankäyttöä ei onneksi ole ollut.
Jos noita tilanteita on ollut ennenkin, sinuna tosiaan keskustelisin lapsesi kanssa. Kaikki ihmiset eivät osaa asettua toisen asemaan ja se on kurjaa kaikille, mutta toista ei voi muuttaa. On hyvä että lapsi oppii selviytymään pettymyksistä ja sydänsuruista ja jatkamaan eteenpäin. Lapselle kannattaa myös kertoa, että vaikka kaikkien kanssa voikin olla kaveri, ei ystävyyttä kannata jatkaa ihmisen kanssa joka ei kohtele sua hyvin- se vahvistaa tytön itsetuntoa. Ja voithan opettaa tyttöä myös antamaan anteeksi, vaikka toinen ei osaakaan pyytää, se on tärkeä taito, mitä eivät monet aikuisetkaan osaa. Eli hyvää tuossa tilanteessa on se mitä lapsesi voi oppia.
sanoisin kyllä sopivan tilaisuuden lapsen äidillekin muutaman valitun sanan- vaikka tuskin se mitään auttaakaan. Mutta tuolllaisia idiootteja ihmisiä on ja valitettavasti heidän lapsensa saavat sitten samanlaisen kasvatuksen, kun eivät muusta tiedä:(
ap
[/quote]
[/quote]
voi ei, siis viestini meni tuonne ap:n viestin sekaan..
Viimeksi sanoin aika kovasti äidille useaankin otteeseen mitä mieltä minä olen heidän anteeksipyyntöpolitiikasta ja siitä, että kunnioitus on se, mitä meillä taotaan oman lapsen päähän. Kunnioittavaa käytöstä on vapauttaa bestis tuskasta sillä, että sopii. Olen sanonut useasti, että jos tilanne olisi toisin päin, raahaisin oman lapseni välittömästi pyytämään anteeksi. Halusi tai ei. Niinhän se menee koulussa ja työpaikoillakin. En voi kuvitella työpaikalla sellaista tilannetta, että joku suuttuisi minulle ja meille tulisi sen seurauksena kitkaa ja sen jälkeen minun pitäisi vielä sen päälle odottaa kuukauden, että sille toiselle sopisi neuvotella asiasta.
Kyseessä on siis perhe, jossa lapsi päättää... Seuraukset on jo nähtävillä, eikä ainoastaan tässä asiassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioituksen lisäksi sun pitäisi opettaa lapsellesi puoliensa pitämistä, äläkä sitä lasta nyt enempää latista sun tahtos alle, ettei se osaa edes valita fiksumpia kavereita kuin äitinsä kopion. Lapsesi on aika päästä sen kaverin ikeestä, mutta myös sun, sillä lapsesi on vain mattona. Hyvällä itsetunnolla osaa valita parempiakin ystäviä kuin pomottajia.
Suojele lastasi ja rajoita tapaamisia. Tuo on henkistä vallankäyttöä roikottaa toista löysässä hirressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:26"]
Tyttäreni ja hänen bestiksensä ovat riitaantuneet. He viettivät paljon aikaa yhdessä. Vähintään 3 päivää viikossa. Nyt heillä on tullut ensi kitkaa ja sitten bestis raivostui kunnolla ja huusi naama punaisena tyttärelleni. Nyt tyttäreni on onneton, eikä tiedä enää onko hänellä bestistä. Bestis ei halua pyytää anteeksi, eikä äidin mielestä tarvitsekaan ennen kuin on valmis.
Minusta tämä on ihan vitun törkeää. Heidän Lise-Lottensa ensin käy ylimieliseksi ja vittuilee päin naamaa ja nyt saa siis päättää koska haluaa jatkaa ystävyyttään. Omani, joka on ilmeisesti vähän syyttömämpi itkee itsensä uneen joka ilta.
Mitä teen? Tekisi mieli soittaa ja sanoa suorat sanat, mutta olkoot nyt tähän hätään vielä. Olen salaa nimittäin vähän iloinenkin, että näin kävi.
[/quote]
no, jos tyttäresi on yhtään äitinsä kaltainan, niin enpäs ihmettele, että kaverisuhteet ei toimi :(
häpeä ap kielenkäyttöäsi ja asennettasi !!!!!!!
säälin todellakin tytärtäsi, kun on tuollainen äiti :(
Tyttäreni kannalta on kuitenkin parasta, että tuuletan tunteitani täällä verkossa kuin sanon oikeasti, mitä mieltä olen. Mieheni ei jaksa edes kuunnella. Hänestä on hämmästyttävää, että tytöt vielä kaiken tämän jälkeen haluavat olla ystäviä. Se mitä mieltä hän on tyttäreni bestiksestä sisältää sensuroituja aineksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 10:05"]
Tyttäreni kannalta on kuitenkin parasta, että tuuletan tunteitani täällä verkossa kuin sanon oikeasti, mitä mieltä olen. Mieheni ei jaksa edes kuunnella. Hänestä on hämmästyttävää, että tytöt vielä kaiken tämän jälkeen haluavat olla ystäviä. Se mitä mieltä hän on tyttäreni bestiksestä sisältää sensuroituja aineksia.
ap
no, sitten on parasta etsiä ihn uusia kavereita.
Miksi roikkua yhdessä kaverissa, jos/kun on niin vaikeaa ????
Turhaa itsensä kidutusta.
Anna sen kaverin olla, ja etsiytykää uusien lasten luokse.
[/quote]
Lapsella on useita muitakin kavereita. Tämä nyt vaan sattuu olemaan se bestis.
ap
Miksi sun oma ei voisi pyytää ensin anteeksi ja aloittaa sovun rakentamista? Kun kerran on osasyyllinen...
Omani on laittanut jo tytölle tekstiviestiä, soittanut äidille ja tavannut heidät ohimennen. EX-bestis ei ollut suostunut katsomaan päin ja äiti oli sanonut, että ei taida meidän Lise-Lotte olla vielä valmis sopimaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:26"]
Tyttäreni ja hänen bestiksensä ovat riitaantuneet. He viettivät paljon aikaa yhdessä. Vähintään 3 päivää viikossa. Nyt heillä on tullut ensi kitkaa ja sitten bestis raivostui kunnolla ja huusi naama punaisena tyttärelleni. Nyt tyttäreni on onneton, eikä tiedä enää onko hänellä bestistä. Bestis ei halua pyytää anteeksi, eikä äidin mielestä tarvitsekaan ennen kuin on valmis.
Minusta tämä on ihan vitun törkeää. Heidän Lise-Lottensa ensin käy ylimieliseksi ja vittuilee päin naamaa ja nyt saa siis päättää koska haluaa jatkaa ystävyyttään. Omani, joka on ilmeisesti vähän syyttömämpi itkee itsensä uneen joka ilta.
Mitä teen? Tekisi mieli soittaa ja sanoa suorat sanat, mutta olkoot nyt tähän hätään vielä. Olen salaa nimittäin vähän iloinenkin, että näin kävi.
[/quote]
no, jos tyttäresi on yhtään äitinsä kaltainan, niin enpäs ihmettele, että kaverisuhteet ei toimi :(
häpeä ap kielenkäyttöäsi ja asennettasi !!!!!!!
säälin todellakin tytärtäsi, kun on tuollainen äiti :(
[/quote]
Mikähän vaurio sulla on? Etkö ymmärrä mistä ap puhuu vai miksi takerrut johonkin sanaan? Ap;n asiassa ei ole mitään hävettävää. Mutta joku vika on ihmisessä joka käskee toisia häpeämään.
Mä en nyt lapsettomana ymmärrä tätä keskustelua ollenkaan.
Mitä tekemistä ap:lla on lapsensa riitojen kanssa? Ymmärrän että olet se, joka lasta riitojen jälkeen lohduttaa, mutta oletko oikeasti käynyt lapsesi ystävän kotona keskustelemassa ystävän anteeksipyyntövelvollisuudesta? Ihan tosissasi?
Eikö kannattaisi opettaa lapsesi siihen että maailma on pullollaan erilaisia ihmisiä joista osalla on käytöstavat, osalla ei. Keskustele lapsesi kanssa asiasta ja kerro että vaikka ystävät pettävät, äiti ei ikinä. Tämänkin jälkeen lapsesi varmasti paukuttaa päätään seinään ystävänsä käytöksen suhteen mutta jonain päivänä tajuaa pysyä riitapukarista kaukana. Tämän tajuamisen on kuitenkin lähdettävä lapsesta itsestään. Ei sinun anteeksipyyntöpakkosi tule siihen vaikuttamaan. Voit vain opettaa käytöstavat anteeksipyyntöineen omalle lapsellesi, et vaatia sellaista muiden perheiden kasvateilta.
Ja ymmärräthän että olet kuullut riitatilanteista vain oman lapsesi version. Et voi tuomaroida tilannetta vain toisen riitelijän tarinan perusteella. En kyllä ymmärrä miksi sinun muutenkaan pitäisi riitoihin puuttua.
Ja juu, minut saa ristiinnaulita kun ei itsellä ole vielä lapsia. Tunnustan että voin puhua tässä asiassa täyttä puppua :) Minun äitini yritti pitää minut erossa pahatapaisesta kaverista joka aina sai minut itkemään, mutta tapasin häntä sitten salaa niin kauan että viimein kyllästyin hyväksikäyttöön ja katkaisin välit. Ikää oli tuolloin yhdeksän paikkeilla.
Jos minulle soittaisi joku lapseni kaverin äiti ja vaatisi anteeksipyyntöä, niin tuskinpa lähtisin sellaiseen pakottamaan. Lapset voivat kotona kertoa hyvinkin erilaisen tapahtuman kun oikeasti on tapahtunut. Et voi tietää, jos et ollut paikalla.
Jos joku kaverini olisi minulle niin ÄRSYTTÄVÄ,että suuttuisin, enkä haluaisi olla enää tekemisissä hänen kanssaan, ei minulla olisi mitään aihetta pyytää anteeksi. Miksi lapsen pitäisi? Jos ystävyys loppuu, se loppuu ja aina siihen on joku syy.
Kannattaa huomioida myös se, että jokainen vanhempi uskoo mieluiten oman lapsensa tarinaa, niin se vaan on.
Jostain syystä mun sympatiat on sen toisen tytön puolella, ehkä juuri siksi että tuo anteeksipyynnön vaatiminen on niin älytöntä kun ei kukaan tiedä mitä on oikeasti tapahtunut.."lapseni oli vain vähän ärsyttävä"niinpä niin..