Lue keskustelun säännöt.
Mikä on hyväksyttävä anteeksipyyntöaika 10-vuotiaalta tytöltä?
07.05.2013 |
Tyttäreni ja hänen bestiksensä ovat riitaantuneet. He viettivät paljon aikaa yhdessä. Vähintään 3 päivää viikossa. Nyt heillä on tullut ensi kitkaa ja sitten bestis raivostui kunnolla ja huusi naama punaisena tyttärelleni. Nyt tyttäreni on onneton, eikä tiedä enää onko hänellä bestistä. Bestis ei halua pyytää anteeksi, eikä äidin mielestä tarvitsekaan ennen kuin on valmis.
Minusta tämä on ihan vitun törkeää. Heidän Lise-Lottensa ensin käy ylimieliseksi ja vittuilee päin naamaa ja nyt saa siis päättää koska haluaa jatkaa ystävyyttään. Omani, joka on ilmeisesti vähän syyttömämpi itkee itsensä uneen joka ilta.
Mitä teen? Tekisi mieli soittaa ja sanoa suorat sanat, mutta olkoot nyt tähän hätään vielä. Olen salaa nimittäin vähän iloinenkin, että näin kävi.
Kommentit (52)
Onko siis kaikkien mielestä ok vanhemmalta vaatia lapsen ystävältä ja tämän ystävän perheeltä anteeksipyyntöä? Se ei loukkaa sitä käsitystä että jokainen vanhempi päättää itse omista kasvatusperiaatteistaan?
En halua haastaa riitaa mutta täytyy sanoa että mulle tällainen ajatusmaailma on ihan uusi ja vieras. Pistää kyllä miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mielipiteeni johtuu siitä, että lapsuudenperheessäni kasvatettiin siihen, että muiden kunnioittaminen on kaiken a ja o.
Ajattelen asiaa näin, että jos lapseni loukkaa ystäväänsä, eikä halua pyytää anteeksi, se ei ole minun lapseltani pois vaan siltä, jota on loukattu. Se loukattu lapsi menee itku kurkussa nukkumaan, eikä se ole oikein. Sen takia lapseni joutuu kantamaan vastuunsa ja vaikka raahaan lapsen puoliväkisin selvittämään asian. Samalla tavalla kuin jos hän rikkoo naapurin mummon kukkaruukun tai kolhaisee naapurin autoa. Ei sitä selvitetä sitten kun tuntuu siltä vaan otetaan vastuu tekemisistä ja hoidetaan asia toista kunnioittavasti välittömästi pois päiväjärjestyksestä.
Esimiehenäkin pistän alaiset sopimaan riitansa heti. Samoin kun lapseni opettaja selvittää tyttöjen riidat heti ja anteeksi pyydetään jos on aihetta.
Ehkä olen väärässä. Sen takia sitä täällä kyselenkin.
ap
No jos tämä toinen tyttö ei halua vastata ja tavata tytärtäsi, ei häntä voi siihen pakottaa. Onhan se surullista, varsinkin kun pitkä ystäväsuhde takana, mutta pitäähän se ymmärtää, että välillä ihmissuhteet katkeaa. Ainakin toistaiseksi. Eihän sitä tiedä, tytöt voivat olla hyviä kavereita taas jossain vaiheessa, mutta pakottamalla ei kaverisuhteita pistetä kuntoon ja uskon, että sen oppiminen varhaisessa vaiheessa auttaa tytärtäsi ymmärtämään paljon asioita tulevaisuudessakin. (Ja omasta kokemuksesta voin sanoa sen olevan myös lapselle hmmh no nöyryyttävää, jos aikuisten tahdosta johtuen anteeksipyyntö tuleekin. Silloihan tämä on pakotettu siihen, ei niinkään katuen ole oikeasti pahoillaan. Kyllä 10-vuotias tämän jo ymmärtää)
Jos tämä toinen tyttö oikeasti kohtelee sinun tytärtäsi huonosti, minkä takia hän haluaa nähdä häntä? Onko kyse oikeasti välittämisestä vai kenties riippuvuudesta ja siitä, että on niin tottunut tähän toiseen ihmiseen? Koska jos tämä on enemmän riippuvuutta tavallaan tähän toiseen, voisinko sanoa hieman vahvempaan persoonaan, tyttäresi saattaa hänestä päästyään alkaa ymmärtämään (ajan kanssa), tavattuaan mukavempia kavereita, miten inhottavaa tämän kaverin kanssa on ollut ja vaalimaan oikeasti hyviä kaverisuhteita, jossa saa arvostusta itseään kohtaan eikä tule pomotetuksi.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 15:07"]
Niinpä niin, mutta kun oma lapseni ei ole tehnyt mitään muuta kuin ollut ehkä vähän ärsyttävä. Oma lapseni on yrittänyt ottaa kolmesti yhteyttä, kuten jo kerroin. Ei heru mitään.
ap
[/quote]
Jaa, mutta mistä sinä sen tiedät, olitko kuulemassa ja näkemässä koko tilanteen, alusta alkaen?
Sinä olet kuullut oman lapsesi version. Todennäköisesti toinenkin tyttö uskoo itsestään samaa.
Molempien on tultava vastaan, ei siinä sinun subjektiivinen vaikutelmasi oikeasti paina sitä tai tätä. Vaikka se toinen tyttö OLISI (jota siis tuskin voit oikeasti objektiivisesti arvioida) enemmän syypää, sinunkin lapsesi on tavalla tai toisella ärsyttänyt häntä - ehkä tahattomasti, mutta sitäkin sopii pahoitella. "Anteeksi, en ärsyttänyt sinua tahallani, ja olen pahoillani, että loukkaannuit."
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 15:07"]
Niinpä niin, mutta kun oma lapseni ei ole tehnyt mitään muuta kuin ollut ehkä vähän ärsyttävä. Oma lapseni on yrittänyt ottaa kolmesti yhteyttä, kuten jo kerroin. Ei heru mitään.
ap
[/quote]
Jaa, mutta mistä sinä sen tiedät, olitko kuulemassa ja näkemässä koko tilanteen, alusta alkaen?
Sinä olet kuullut oman lapsesi version. Todennäköisesti toinenkin tyttö uskoo itsestään samaa.
Molempien on tultava vastaan, ei siinä sinun subjektiivinen vaikutelmasi oikeasti paina sitä tai tätä. Vaikka se toinen tyttö OLISI (jota siis tuskin voit oikeasti objektiivisesti arvioida) enemmän syypää, sinunkin lapsesi on tavalla tai toisella ärsyttänyt häntä - ehkä tahattomasti, mutta sitäkin sopii pahoitella. "Anteeksi, en ärsyttänyt sinua tahallani, ja olen pahoillani, että loukkaannuit."
[/quote]
ja 45 siis oli =39.
Kyllä anteeksipyynnön voi pakottaa, varsinkin esim. koulussa, rangaistuksenomaisesti.
Mutta oikeasti sellainen pakotettu anteeksipyyntö ei auta, kun kyseessä on bestikset ja ystävyyssuhde. Ei sillä sovinnonhalua oikeasti lisätä, voidaan jopa pahentaa henkistä välirikkoa.
Eli minusta anteeksipyynnön pakottaminen on rangaistus, ei keino edesauttaa sovintoa. Kumpaa haluat siis aidosti, kostoa vai sovinto, hmmm....?
-39-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluan, että lapseni lopettaa itkemästä joka ilta, että asia on väärin ja häntä pelottaa kaverin menettäminen. Se mitä tapahtuu sen jälkeen, aika näyttää.
ap
No, sen kaverin menettämistä ei joku pakotettu anteeksipyyntö estä. Sorry, ja siinä ei auta se, onko asia sinusta tai minusta "oikein" vai ei. Ihmissuhteet on monimutkaisia, jopa lastenkin. Ystävyyttä ei tunne, jos kokee tulleensa nöyryytetyksi, myöskään siis se, joka on pakotettu pyytämään anteeksi.
Ikävä juttu tuo on, ja tunnen kyllä myötätuntoa lastasi kohtaan, mutta silti...
-39-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
39, joka vaikutat täyspäiseltä. Saako kysyä? Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa?
ap
Ketään muuta perhettä ei voi pakottaa toimimaan kuten haluat, mutta voit päättää sen ketkä pääsevät sinun kotiisi. Vinkki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 15:57"]
39, joka vaikutat täyspäiseltä. Saako kysyä? Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa?
ap
[/quote]
Ja muut taas ei vaikuta?? Olet saanut paljon hyviä vastauksia sinua paljon paremmin tälläiset asiat hallitsevilta et silti kykene ottamaan onkeesi yhtään mitään. Toisen perään jatkuva itkeminen ei ole normaalia eikä myöskään äitinä vaatimus pakottaa toinen ystävyyteen. En yhtään ihmettele että toinen tyttö on paennut tilanteesta ja kohta menee äidinkin pinna täysin syystäkin.
yritä saada tyttösi unohtamaan ja kohti uusia seikkailuja
Niinpä niin, mutta kun oma lapseni ei ole tehnyt mitään muuta kuin ollut ehkä vähän ärsyttävä. Oma lapseni on yrittänyt ottaa kolmesti yhteyttä, kuten jo kerroin. Ei heru mitään.
ap