Mikä on hyväksyttävä anteeksipyyntöaika 10-vuotiaalta tytöltä?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:30"]

Onko se sitten reilua, että tyttäreni itkee illat kolmatta viikkoa? Sen takia, että anteeksipyyntö ei olisi riittävän aito?

ap

[/quote]

No tuossahan ollaan jo niin metsässä kuin olla ja voi.

Koetapas opetella ja opettaa sille tyttärellesikin, että se elämä ei aina mene just niinkuin itse haluaisi. Ja että toisaalta siihen elämään voi vaikuttaa ihan itsekin. AInakaan ei kannata uhriutua ja jäädä pillittämään kuukaudeksi yhden kaverin perään.

Mitäs luulet, olisiko aika vihdoin opettaa sitä omaa lastakin siihen, että yhteen kaveriin ripustautuminen on hölmöintä, mitä tyttölapset tekee ( ja mihin äidit ohjaa, kun se on niin ihanaa, kun ollaan supisupi-bestiksiä).

Parasta mitä voitte nyt tehdä, on jättää tuon "bestiksen" täysin omaan arvoonsa, ottaa tästä tapauksesta opiksenne ja alkaa rakentaa vähän toisenlaista sosiaalisuutta lapsesi elämään.

Vanhempien velvollisuus on tukea lapsia sosiaalisissa suhteissa niin kauan, kun lapset eivät itse ole tarpeeksi vanhoja kantamaan niistä vastuuta. Lapset ovat aika pitkään sosiaalisesti niin urpåja, että heille mm. pitää opettaa kunnioitusta kavereita ja heidän vanhempiaan kohtaan, ehkäistä hyväksikäyttöä ja tukea lasta ja auttaa häntä selviämään kavereiden kanssa. Vanhemmuuden kulmakivi on taitojen opettaminen, koski ne sitten fillarointia tai kaverisuhteita.

Olen pahoillani, jos sinun vanhempasi eivät osanneet auttaa sinua paremmin tai pystyneet kasvattamaan sinusta empaattisempaa.

Olen tukenut kaikkia suhteita kavereihin ja tämän kaverin suhteen olen jo kauan haistanut palaneen käryä,joten olen yrittänyt tukea erityisesti uusia kaverisuhteita. Se, että lapseni ottaa x-bestiksensä käytöksen näin raskaasti, on minusta vain hienoa. Se tarkoittaa sitä, että lapseni on kykenevä sitoutumaan ihmisiin ja pitää ystäviään näin tärkeinä. Nyt vaan tietysti kävi tämän tytön kanssa huonosti.

ap

Tyttöjen bestis-jutut on muutenkin todella ärsyttäviä ja johtavat aina tavalla tai toisella muiden kiusaamiseen, eristämiseen porukasta yms. Onneksi oma tyttöni on ollet "poikatyttö" tässä suhteessa ja aina on kelvannut kaikkien seura ja kaikki ovat aina voineet tulla mukaan ilman mitään "kaverivarauksia" ja bestiskuvioita joissa voidaan olla vain kahdestaan. Kiusatuksi on tosin joutunut juuri näiden bestiksiä vaativien taholta. Pahimmissa tapauksissa asialla on oikein kiristetty ja käsketty lähtemään pois tyttäreni luota vaikka soittaja ei edes olisi voinut olla "bestiksensä" kanssa. Tulipas pitkä vastaus, mutta miten tämä liittyy tyttäreesi. Kerro tyttärellesi ettei tarvitse ainakaan tuollaista bestistä ja alatte kutsumaan niitä muita kavereita kylään ja tyttäresi voi keksiä heidän kanssaan tekemistä. Kun kerran itsellä on "puhdas omatunto" niin silloin ei tarvitse murehtia ja ns. bestis voi murehtia käytöstään yksinään jos ei kerran anteeksipyyntöä halua tehdä ja voi olla etteivät ole kauaa kavereitakaan jos noin jatkuu.

Mä soittaisin äidille ja sanoisin, että käytös on kohtuutonta lastasi kohtaan ja ei ole oikein, että se, jota on loukattu enemmän, on surkeana.

Se seuraako asiasta mitään on eri asia.

Sitten kun riita olisi sovittu, laittaisin tytöt tapaamiskieltoon. Piste. Tuollaisista tytöistä on harvoin mitään iloa. Mieluummin väliaikainen yksinäisyys, kuin ikuisuus tuollaisen ilkiön kanssa.

Koulussa anteeksipyyntöaika on välittömästi, mutta vapaa-ajalla muutaman päivän.

t,. ope

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 11:15"]

Koulussa anteeksipyyntöaika on välittömästi, mutta vapaa-ajalla muutaman päivän.

t,. ope

[/quote]

Mihinköhän tämä perustuu? Ymmärrän, että koulussa ei voida odotella hyvää fiilistä pyytää anteeksi, mutta miksi vapaa-ajalla muutaman päivän. Jos lapseni lyö Kallea, miksi pitää mennä pyytämään anteeksi vasta parin päivän jälkeen?

Minusta anteeksipyyntö voi olla myös rangaistus! Mikäs sen nolompaa kun mennään soittamaan ovikelloa ja pyytämään äidin kanssa anteeksi. Varsinkin pieniin poikiin tämä pelote toimii mainiosti.

Ap, minä toimisin näin: riidan tapahduttua, jos olisi välttämätöntä tarvetta, ottaisin yhteyttä lapsen kaverin perheeseen KERRAN selvittääkseni, mitä heidän lapsensa mielestä asiassa on tapahtunut, miten vanhemmat suhtautuvat, ja onko heillä jotain näkemystä miten jatketaan. Sen ja oman lapseni kertoman perusteella tekisin päätelmiä siitä, a) mitä on tapahtunut, b) kuka on pahoittanut mielensä eniten, c) kuka on mielestäni enemmän ja vähemmän syyllinen, d) miten minun mielestäni tilannetta tulisi jatkaa ja onko pallo omalla lapsellani vai kaverilla. Jos näyttäisi vahvasti siltä, että omaa lastani on loukattu (eikä mahdollisesti ensi kertaa), kaverin vanhemmat suhtautuvat kevyesti, eikä anteeksipyyntöä ole tulossa, tukisin lastani jo hyvin voimakkaasti toisiin kaverisuhteisiin tähän ripustautumisen sijasta. Et lopulta voi vaikuttaa toisten perheiden tekemisiin. Jos he ovat tämmöisissä asioissa aivan eri linjoilla, ei lasten ystävyyden tulevaisuuskaan näytä ruusuiselta oman lapsesi kannalta. 

Selitä lapsellesi ennemmin, että ihmisiä on monenlaisia, eikä kaikille ole valitettavasti niin tärkeää, miltä toisesta tuntuu. Siksi olisikin hyvä löytää samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa ei joudu jatkuvasti kestämään loukkauksia ja sitä, että ne vain sitten lakaistaan maton alle koska toisen tunteilla ei ole väliä. Ei väärin tehnyt lapsi ole se, jolle kuuluu oikeus "rauhoittua" ja käsitellä asiaa monta viikkoa, ennen kuin suvaitsee pyytää anteeksi. Jos toista on loukattu, anteeksi pyydetään mahdollisimman pian, vaikka sitten vanhempien painostuksella, riippumatta siitä onko se 100% aitoa ja sydämellistä. Loukattu osapuoli on se, jolle kuuluisi antaa aikaa pohtia ja antaa anteeksi, tai sitten jos huono kohtelu on ollut jatkuvaa, jäähdyttää ystävyyssuhdetta ja hakeutua toisten seuraan. Kyseessä ei ole avioliitto vaan lasten kaveruus. Ei lapsella ole velvollisuutta olla bestis kenenkään kanssa, se täytyy ymmärtää kummankin näkökulmasta ja erottaa ajan viettämisestä toisten kanssa vs. ulkopuolelle sulkemisesta esim. koulussa. Jos lapsen kaverisuhteessa toisesta tuntuu jatkuvasti pahalta, pitää miettiä olisiko parempi etsiä paremmin sopivaa seuraa. 

29 - Kiitos ihanasta ja fiksusta vastauksestasi.Ajattelen juuri samalla tavalla.  ap

Eli tyttösi käyttäytyi epäreilusti bestistään kohtaan ja bestis suuttui ja huusi naama punaisena ja on jopa niin loukkaantunut ettei halua olla tyttäresi kaveri enää?

Tai sitten bestis on ilkeä pompottelija joka käyttäytyi epäreilusti eikä vieläkään näe teoissaan mitään väärää.

Kummassakaan tapauksessa ei ole mitään järkeä siinä, että vaadit bestistä pyytämään anteeksi.

Toisekseen, luulenpa ettei tyttösi välttämättä itke sitä bestistään. Jos tämä bestis oli niin kauhea, niin mitä sitä nyt suremaan. Luulen, että tyttösi itkee enemmän sitä, että sinä et hyväksy heidän välirikkoaan ja tyttäresi syyttää itseään siitä kun ei onnistu palauttamaan välejä ja häpeää itseään koska on tuottanut äidilleen pettymyksen. Vaikuttaa nimittäin siltä, että sinä tässä olet se kaikkein aktiivisin jyrä joka sanelee mitä tehdään. Mitä jos kysyisit tyttäreltäsi haluaako hän edes olla enää bestiksen kaveri ja jos haluaa, niin miksi. Se ei ole sinun bestiksesi. Älä yritä elää tyttäresi kautta.

Miksi lapsella yleensä edes pitää olla bestis? Minä olen ainakin sanonut tytölleni, ettei kavereita kannata laittaa paremmuusjärjestykseen eikä keneltäkään voi vaatia, että nyt ollaan bestiksiä.

Joskus leikit sujuu parhaiten yhden kanssa, ja joskus on parhaimmat jutut jonkun toisen kanssa, sehän on ihan luonnollista. Porukassakin on mukavampaa leikkiä kun ei ole bestiksiä ja kolmatta pyörää, vaan kaikki on hyviä kavereita.

Oma tyttö on joutunut ottamaan etäisyyttä joihinkin (entisiin) hyviin kavereihinsa, kun heillä on jotain liittoutumia ja kuvioita. Onneksi niitä muitakin hyviä ystäviä on, ettei ole maailma kaatunut näihin ystävyyssuhteisiin.

Lapsi ja bestis ovat tunteneet toisensa vuoden ikäisistä ja kyseessä on siis naapurimme. Näihin yhdeksään vuoteen on mahtunut useita riitoja, paljon skismaa ja kitkaa, paljon hauskoja leikkejä, matkoja, Korkeasaarta, Linnanmäkeä, pulkkamäkeä, hiihtoretkeä ja taas riitaa. He ovat vuosia olleet hyviä ystäviä. Kumpikaan ei ole pulmunen, vaan molemmat ovat sosiaalisia taitoja harjoittelevia lapsia.

Viime aikoina, ennen riitaa, he ovat halunneet viettää paljon aikaa yhdessä. Molemmille varmasti alkoi jo vähän tökkiäkin olla aina sen saman seurassa ja koska ystävyys on niin pitkä, tottakai tyttärelleni ottaa koville, että toinen ei halua tulla vastaan. Minua alkaa ärsyttämään se, että tämä sama asia tapahtui vähän reilu vuosi sitten viimeksi.

Bestis nipisti niin, että lapseni sai hurjan mustelman ja ihoakin lähti. Sitä selviteltiin kuukausi silloinkin. Kun asiaa selvitettiin paikan päällä, lapsi alkoi hakkaamaan vanhempaansa repulla päästäkseen pälkähästä ja pääsikin.  Silloinkin lapseni itki viikkotolkulla, että ystävyys menee...

Soitin silloin pari todella närkästynyttä puhelua ja bestis raahattiin vielä vähän närkästyneenä paikalle pyytämään anteeksi. Sanoin jo silloin, että homma ei mene niin, että lastani pahoinpidellään ja sitten omani on onneton niin kauan kunnes toinen lapsi suostuu pyytämään nöyrästi anteeksi ja kuukausi ei ole sovelias anteeksipyyntöaika.

ap

Minusta tälläiset ketjut on hassuja. Miksi haetaan jotain yleistä linjausta perheen sisäisiin asioihin palstoilta? Päätä itse miten perheessäsi toimitaan ja mikä on sopiva aika.

Etsin muiden näkökulmia aiheeseen ymmärtääkseni muiden pointteja. Oma lapseni pyytää heti anteeksi. Sen linjaukseen en tarvitse apuja.

ap

Tyttösi vaikuttaa kyllä aivan liian herkältä. Monesti tälläiseen liittyy sitten vielä tyttöporukoiden jakautumista tai sitten toinen on sen verran vahvempi että kykenee kääntämään kaikki puolelleen. Äitinä on hyvin vaikeaa ja myös tyttöjen itsensä mielestä noloa äitien puuttuminen tyttöjen välisiin riitoihin. Jos jommalla kummalla on vanhempia siskoja niin heillä on minun kokemukseni mukaan selvästi paras mahdollisuus saada ratkaisuja aikaan ja lopettamaan lapsellisuudet. Jos tyttösi on enemmän yhteen tiettyyn kaveriin takertuvaa tyyppiä on hänellä varmasti vaikeampaa jos kohde ei käyttäydykään kuten hänestä kuuluisi. Tuossa tapauksessa se toinen tyttö on selvästikin vahvempi omaa tyttöäsi ja joskus sellaisten kanssa kaveruutta voi jatkaa vain tekemällä kuten hän tahtoo. Olen puuttunut itse tuollaisiin asioihin kun huomaan niiden lähteneen selvästikin hallinnasta.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:13"]

Miksi lapsella yleensä edes pitää olla bestis? Minä olen ainakin sanonut tytölleni, ettei kavereita kannata laittaa paremmuusjärjestykseen eikä keneltäkään voi vaatia, että nyt ollaan bestiksiä.

Joskus leikit sujuu parhaiten yhden kanssa, ja joskus on parhaimmat jutut jonkun toisen kanssa, sehän on ihan luonnollista. Porukassakin on mukavampaa leikkiä kun ei ole bestiksiä ja kolmatta pyörää, vaan kaikki on hyviä kavereita.

Oma tyttö on joutunut ottamaan etäisyyttä joihinkin (entisiin) hyviin kavereihinsa, kun heillä on jotain liittoutumia ja kuvioita. Onneksi niitä muitakin hyviä ystäviä on, ettei ole maailma kaatunut näihin ystävyyssuhteisiin.

[/quote]

Tämä on hyvin tyypillistä. Tytöillä voi olla melkoisia liittoutumia joista pois jätetyllä edessään melkoisia ongelmia tai kaveripiirin vaihto. Yksittäisiä riitoja yleisempää on omien havaintojeni mukaan vihoittelu jotain toista liittoutumaa vastaan ja sellaisen sotkun selvittämiseen ei sitten kukaan yksittäinen ihminen kykene. Olen antanut ohjeeksi opetella olemaan välittämättä ja pysymään erossa toisistaan. 

Minusta voidaan jo väittää, että ystävyyden parasta ennen päivämäärä on nyt umpeutunut, eikä välejä voi enää paikata. Näin kertoisin bestikselle ja sen äidille. Joku roti sentään anteeksipyynnöissäkin.

Anteeksipyyntöä pitäisi pystyä odottamaan 24 tunnin sisällä.

Onko ap sinun lapsesi sitten jo pyytänyt anteeksi? Meinaan omalta osaltaan? Tuskinpa siinä se toinen tyttö sen syyllisempi on, yleensä riitaan tarvitaan molemmat.

Ymmärrän kyllä, että lapsellasi on paha mieli ja sinä haluaisit tehdä jotain sovinnon jouduttamiseksi. Mutta ei se sillä synny, että sinä kiukuttelisit sen toisen tytön äidille ja haukkuisit hänet ja lapsensa...

Eikä se sopu synny aidosti sitenkään, että viran ja "kun käytöstavat määrää" muodon vuoksi pyydetään anteeksi. Sopu syntyy, kun molemmat osapuolet alkavat kaivata toisen seuraa ja katua tarpeeksi tapahtunutta.

Koeta keksiä lapsellesi jotain muuta, kivaa tekemistä.

Niinpä niin, mutta kun oma lapseni ei ole tehnyt mitään muuta kuin ollut ehkä vähän ärsyttävä. Oma lapseni on yrittänyt ottaa kolmesti yhteyttä, kuten jo kerroin. Ei heru mitään.

ap