Kyllästyminen syy eroon?
Kannattaako erota siitä syystä, kun on kyllästynyt toiseen? Takana on pitkä parisuhde ja lapset ovat lähes aikuisia.Viihdymme erinomaisesti toistemme seurassa ja arvomaailmamme on hyvin yhteneväinen. Parisuhde on meille molemmille ensimmäinen ja siitä syystä kokemuksia muista partnereista ei ole. Jonkinlaisen parisuhdekriisin seurauksena intohimokin on palannut suhteeseen. Seksielämä on vilkastunut ja tätä tahtia harjoittelemalla siitä tulisi vielä joskus erittäin tyydyttävää meille molemmille.
Nyt hieman yli neljäkymppisenä sitä silti miettii, että elämää on jäänyt elämättä. Olisiko siis hyvä tässä vaiheessa hyvä päättää hyvä parisuhde ja etsiä myöhemmin lähes yhtä hyvä tilalle? Ainakin se antaisi meille molemmille vielä mahdollisuuden rakastua. Riskinä tietysti on se, että kaikki uudet kumppanit, joihin oma markkina-arvo riittää ovat nykyistä huonompia. Mutta mistähän sen tietää, jos ei kokeile.
Kommentit (53)
Olen elämäni aikana nähnyt melko paljon näitä kyllästymiseroja ja elämää sen jälkeen. Ne tarinat on ainakin tehneet selväksi, että pidän kiinni omasta suhteestani ja miehen kanssa yhdessä teemme töitä sen eteen, että meillä on hyvä olla yhdessä.
Miten luulet ap, että se intohimo ja kiima ja ihana elämä tulee jonkun muun kanssa, ellet osaa sitä edes yhden kanssa. Ei sitä kukaan vieras mies tuo tullessaan. Elämän onnellisuus on pohjimmiltaan sinussa.
olen nähnyt niin monta eronnutta naista, jotka ovat lähteneet sen ihanan rakkauden perään, joka kesti..pari kuukautta-vuoden. Sitten uusi rakkaus äkkiä perään kun tulee paniikki, että viuhka ei käykään enää niin hyvin. Saatetaan mennä jopa pikaisesti naimisiin ja sitten valitetaan ja kärvistellään ja erotaan.
Tuollaisia kuuskymppisiä eronneita ja yksinäisiä naisia on paljon, jotka lähtivät kriisissään etsimään sisäistä lastaan ja hakemaan kapakoista ja muualta sitä menetettyä nuoruutta ja kiimaa. Kiimaa varmaan saivat kun antoivat jokaisen kynnelle kykenevän pamputtaa. Mutta nyt ollaan katkeria kuuskymppisiä ja ainoa puheenaihe on se, että kuinka ex-mies on sika, kun ottikin uuden vaimon ja ei jäänyt odottamaan sitä, että heillä kriisi meni ohi.
Se mieletön katkeruus kun jätetty mies löysi uuden ja heillä ei ole enää elämässä muuta kuin ne toiset vanhat sinkkunaiset ja lapsenlapsiin takertuminen ja iltaisin kotona yksinäiset seinät. Töissä ovat tosi rasittavia työkavereita katkeruuksineen.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 09:56"]
Olen elämäni aikana nähnyt melko paljon näitä kyllästymiseroja ja elämää sen jälkeen. Ne tarinat on ainakin tehneet selväksi, että pidän kiinni omasta suhteestani ja miehen kanssa yhdessä teemme töitä sen eteen, että meillä on hyvä olla yhdessä.
Miten luulet ap, että se intohimo ja kiima ja ihana elämä tulee jonkun muun kanssa, ellet osaa sitä edes yhden kanssa. Ei sitä kukaan vieras mies tuo tullessaan. Elämän onnellisuus on pohjimmiltaan sinussa.
olen nähnyt niin monta eronnutta naista, jotka ovat lähteneet sen ihanan rakkauden perään, joka kesti..pari kuukautta-vuoden. Sitten uusi rakkaus äkkiä perään kun tulee paniikki, että viuhka ei käykään enää niin hyvin. Saatetaan mennä jopa pikaisesti naimisiin ja sitten valitetaan ja kärvistellään ja erotaan.
Tuollaisia kuuskymppisiä eronneita ja yksinäisiä naisia on paljon, jotka lähtivät kriisissään etsimään sisäistä lastaan ja hakemaan kapakoista ja muualta sitä menetettyä nuoruutta ja kiimaa. Kiimaa varmaan saivat kun antoivat jokaisen kynnelle kykenevän pamputtaa. Mutta nyt ollaan katkeria kuuskymppisiä ja ainoa puheenaihe on se, että kuinka ex-mies on sika, kun ottikin uuden vaimon ja ei jäänyt odottamaan sitä, että heillä kriisi meni ohi.
Se mieletön katkeruus kun jätetty mies löysi uuden ja heillä ei ole enää elämässä muuta kuin ne toiset vanhat sinkkunaiset ja lapsenlapsiin takertuminen ja iltaisin kotona yksinäiset seinät. Töissä ovat tosi rasittavia työkavereita katkeruuksineen.
[/quote]
Minulla taas on ihan erilaisia kokemuksia tuttavapiirissä, eronneita viisi-kuusikymppisiä vireitä naisia. Osa elelee yksikseen ja nauttii siitä että ei tarvitse paapoa miestä tai miettiä, kun mies ei tykkää, että naisella on oma harrastus. Sitten on pari sellaista, jotka ovat uudessa suhteessa, mutta eivät ole muuttaneet yhteen eivätkä aiokaan muuttaa, vaan ovat ihan haltioissaan siitä, että kotona on oma tila ja suhdekin pysyy intohimoisena, kun kummallakin on oma asunto ja vuorotellen vieraillaan toisen luona. Yksi on perinteisesti mennyt uusiin naimisiin ja hänkin on tyytyväinen siihen, että otti ratkaisevan askeleen pois vanhan luota. Kaikille näille naisille on yhteistä se, että he tuntevat voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä enemmän kuin ennen. Vanhoissa liitoissaan heidän mielestään he joutuivat tekemään kohtuuttomia kompromisseja, luopumaan liikaa omista toiveistaan parisuhteen hyväksi. Yksi heistä sanoi minulle kerran, että vanhassa avioliitossa hän vain oli olemassa, nyt hän myös elää.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 10:10"]
Minulla taas on ihan erilaisia kokemuksia tuttavapiirissä, eronneita viisi-kuusikymppisiä vireitä naisia. Osa elelee yksikseen ja nauttii siitä että ei tarvitse paapoa miestä tai miettiä, kun mies ei tykkää, että naisella on oma harrastus. Sitten on pari sellaista, jotka ovat uudessa suhteessa, mutta eivät ole muuttaneet yhteen eivätkä aiokaan muuttaa, vaan ovat ihan haltioissaan siitä, että kotona on oma tila ja suhdekin pysyy intohimoisena, kun kummallakin on oma asunto ja vuorotellen vieraillaan toisen luona. Yksi on perinteisesti mennyt uusiin naimisiin ja hänkin on tyytyväinen siihen, että otti ratkaisevan askeleen pois vanhan luota. Kaikille näille naisille on yhteistä se, että he tuntevat voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä enemmän kuin ennen. Vanhoissa liitoissaan heidän mielestään he joutuivat tekemään kohtuuttomia kompromisseja, luopumaan liikaa omista toiveistaan parisuhteen hyväksi. Yksi heistä sanoi minulle kerran, että vanhassa avioliitossa hän vain oli olemassa, nyt hän myös elää.
[/quote]
Näissä tapauksissa aika usein eron syy ei ole ollut pelkästään kumpaniin kyllästyminen vaan niin kuin tuossa itsekin toteat, toinen on yrittänyt rajoittaa elämää esimerkiksi kieltämällä toiselta harrastukset. Ainoa tapa, jolla itse haluan rajoittaa toisen elämää on se, että kumppanilla ei ole lupa hankkia sivusuhteita.
Jos tämä on tulkittavissa "kohtuuttomaksi kompromissiksi", niin sitten suhteen jatkumiselle ei varmaankaan ole edellytyksiä. Uskoakseni hyvin harva sallisi rakastamalleen kumppanille sivusuhteen.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 10:10"]
Minulla taas on ihan erilaisia kokemuksia tuttavapiirissä, eronneita viisi-kuusikymppisiä vireitä naisia. Osa elelee yksikseen ja nauttii siitä että ei tarvitse paapoa miestä tai miettiä, kun mies ei tykkää, että naisella on oma harrastus. Sitten on pari sellaista, jotka ovat uudessa suhteessa, mutta eivät ole muuttaneet yhteen eivätkä aiokaan muuttaa, vaan ovat ihan haltioissaan siitä, että kotona on oma tila ja suhdekin pysyy intohimoisena, kun kummallakin on oma asunto ja vuorotellen vieraillaan toisen luona. Yksi on perinteisesti mennyt uusiin naimisiin ja hänkin on tyytyväinen siihen, että otti ratkaisevan askeleen pois vanhan luota. Kaikille näille naisille on yhteistä se, että he tuntevat voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä enemmän kuin ennen. Vanhoissa liitoissaan heidän mielestään he joutuivat tekemään kohtuuttomia kompromisseja, luopumaan liikaa omista toiveistaan parisuhteen hyväksi. Yksi heistä sanoi minulle kerran, että vanhassa avioliitossa hän vain oli olemassa, nyt hän myös elää.
[/quote]
Näissä tapauksissa aika usein eron syy ei ole ollut pelkästään kumpaniin kyllästyminen vaan niin kuin tuossa itsekin toteat, toinen on yrittänyt rajoittaa elämää esimerkiksi kieltämällä toiselta harrastukset. Ainoa tapa, jolla itse haluan rajoittaa toisen elämää on se, että kumppanilla ei ole lupa hankkia sivusuhteita.
Jos tämä on tulkittavissa "kohtuuttomaksi kompromissiksi", niin sitten suhteen jatkumiselle ei varmaankaan ole edellytyksiä. Uskoakseni hyvin harva sallisi rakastamalleen kumppanille sivusuhteen.
[/quote]
No, erotilanteessa nainen itsekin ajattelee, että kyse on kyllästymisestä. Kun on eletty siinä suhteessa 10-20 vuotta, ei tajuta, että se toinen on rajoittanut itseä. Usein se menee niin, että vaimo itse tekee ne rajat pitääkseen puolison tyytyväisenä, eikä edes ajattele sitä niin, että puoliso on rajoittanut jotakin. Vasta eron jälkeen tajuaa, että omaa elämää on joutunut kohtuuttomasti rajoittamaan, että suhde säilyisi.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 11:08"]
No, erotilanteessa nainen itsekin ajattelee, että kyse on kyllästymisestä. Kun on eletty siinä suhteessa 10-20 vuotta, ei tajuta, että se toinen on rajoittanut itseä. Usein se menee niin, että vaimo itse tekee ne rajat pitääkseen puolison tyytyväisenä, eikä edes ajattele sitä niin, että puoliso on rajoittanut jotakin. Vasta eron jälkeen tajuaa, että omaa elämää on joutunut kohtuuttomasti rajoittamaan, että suhde säilyisi.
[/quote]
No pitääkö tässä tapauksessa vaihtaa kumppania, jotta voi alkaa elää? Eikö kohtuuttomat rajoitukset voisi poistaa ja jatkaa vanhassa parisuhteessa?
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 20:24"]
Entäs kun mies hankkii vakituisen työpaikan toiselta paikkakunnalta, vastoin perheen pyyntöä, ja käy vain viikonloppuna kotona? Seksi ei suju ja muukin vuorovaikutus ontuu pahasti. Silti haluaa jatkaa pitkää suhdetta ja 'välittää'.
Mitä tekisitte?
[/quote]
Minä kysyisin suoraan, että mikä on parisuhteen tila.
Katkeralta kuulostavat nuo, jotka mustamaalaavat eronneita, väittävät, että nämä teeskentelevät olevansa onnellisia tms. Eiköhän jokaisen elämässä ole hyvät ja huonot puolensa, jokainen tekee ratkaisunsa ja elää niiden kanssa. En usko, että kovin moni päätyy eroon kevein perustein, ja olen aika varma, että suurin osa on eron jälkeen helpottunut, kun saa ongelmavyyhdin poikki. Mutta sitten on nämä haahkat, jotka koettavat perustella, että kaikki negatiivinen näiden ihmisten elämässä johtuu siitä, että he erosivat.
Joskus mietityttää, että mahtaa heillä olla avioliitoissaan kurjaa, kun tarvitsee niin katkeria kommentteja heittää eronneista ihmisistä. Minä kun luulen, että ihmisiltä, jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ja omiin ratkaisuihinsa, löytyy myös ymmärrystä siihen, että muiden hyvät ratkaisut voivat olla erilaisia kuin heidän omansa.
Miten niin mustamaalaa. Kun joutuu kuuntelemaan eronneiden ikäistensä naisten marinaa ja katkeraa tilitystä päivittäin, ei siitä saa positiivista ajattelua millään.
En näe mitään hyvää sellaisen ihmisen elämässä, joka valittaa kun on yksin tai on taas pena tai make, joka pistää turpaan, tai viini maistuu jo niin, että pöhö vain kasvaa.
Kerro, mikä minussa on katkeraa, jos en jaksaisi kuunnella sitä jatkuvaa valitusta, kun se ihana työpaikkaromanssi, jonka takia mies jätettiin, valehtelee ja pettää ja ryyppää kaikki rahat.
Ai niin, mutta eronneen naisen mielestä olen varmaan kateellinen siitä lähipubin Jorkasta, kenellä on vaimo ja lapset, mutta joka ehtii silloin tällöin käydä naida nylkyttämässä.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 09:17"]
Katkeralta kuulostavat nuo, jotka mustamaalaavat eronneita, väittävät, että nämä teeskentelevät olevansa onnellisia tms. Eiköhän jokaisen elämässä ole hyvät ja huonot puolensa, jokainen tekee ratkaisunsa ja elää niiden kanssa. En usko, että kovin moni päätyy eroon kevein perustein, ja olen aika varma, että suurin osa on eron jälkeen helpottunut, kun saa ongelmavyyhdin poikki. Mutta sitten on nämä haahkat, jotka koettavat perustella, että kaikki negatiivinen näiden ihmisten elämässä johtuu siitä, että he erosivat.
Joskus mietityttää, että mahtaa heillä olla avioliitoissaan kurjaa, kun tarvitsee niin katkeria kommentteja heittää eronneista ihmisistä. Minä kun luulen, että ihmisiltä, jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ja omiin ratkaisuihinsa, löytyy myös ymmärrystä siihen, että muiden hyvät ratkaisut voivat olla erilaisia kuin heidän omansa.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 10:21"]Miten niin mustamaalaa. Kun joutuu kuuntelemaan eronneiden ikäistensä naisten marinaa ja katkeraa tilitystä päivittäin, ei siitä saa positiivista ajattelua millään.
En näe mitään hyvää sellaisen ihmisen elämässä, joka valittaa kun on yksin tai on taas pena tai make, joka pistää turpaan, tai viini maistuu jo niin, että pöhö vain kasvaa.
Kerro, mikä minussa on katkeraa, jos en jaksaisi kuunnella sitä jatkuvaa valitusta, kun se ihana työpaikkaromanssi, jonka takia mies jätettiin, valehtelee ja pettää ja ryyppää kaikki rahat.
Ai niin, mutta eronneen naisen mielestä olen varmaan kateellinen siitä lähipubin Jorkasta, kenellä on vaimo ja lapset, mutta joka ehtii silloin tällöin käydä naida nylkyttämässä.
[/quote]
Ihan koko tekstisi kuulostaa todelta pahansuovalta ja katkeralta.
Et voi tietää, olisiko näiden naisten elämä parempaa, jos olisivat jääneet vanhoihin liittoihinsa, ja sitä on ihan turha spekuloida. Tuskin liioin tiedät, mitä näiden naisten elämä todellisuudessa on. Heidän takiaan ainakin toivon, että et ole heille kovin läheinen, kun kirjoitat heistä tuolla tavalla.
Mutta en vastannut pelkästään sinulle, vaan ihan näille kaikille "hyvää tarkoittaville" neuvojille, jotka kertovat, kuinka ei kannata erota, kun ei sitä parempaa miestä kuitenkaan löydy. Kaikilla ei elämän perimmäinen tarkoitus ole "löytää" miestä. En ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä paremmin, miten jonkun muun pitäisi oma elämänsä elää.
Minun otokseni eronneista naisista on ihan erilainen kuin kuvaamasi, elämäänsä tyytyväisiä aktiivisia naisia. Yksikään tuntemani eronnut nainen ei kadu eroaan. Minä toivon, että jokainen päätyy eropohdinnoissaan oman elämänsä kannalta parhaaseen ratkaisuun, oli se sitten suhteesta lähteminen tai siihen jääminen. Jokainen päättäköön itse, miten haluaa oman elämänsä elää.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 10:56"]
Minun otokseni eronneista naisista on ihan erilainen kuin kuvaamasi, elämäänsä tyytyväisiä aktiivisia naisia. Yksikään tuntemani eronnut nainen ei kadu eroaan. Minä toivon, että jokainen päätyy eropohdinnoissaan oman elämänsä kannalta parhaaseen ratkaisuun, oli se sitten suhteesta lähteminen tai siihen jääminen. Jokainen päättäköön itse, miten haluaa oman elämänsä elää.
[/quote]
Ilmeisesti tuntemasi eronneet naiset ovat eronneet huonoista parisuhteista oma-aloitteisesti. Uskoisin, että kaikki eronneet silti jossain vaiheessa ainakin jollain tavalla katuvat eroaan. Eivät välttämättä siten. että ovat tehneet elämänsä pahimman virheen, mutta jollain tasolla kuitenkin. Ainakin siinä vaiheessa, kun huomaa että uusi kumppani ei olekaan entistä parempi. Eipä sitä kuitenkaan edes hyvillekään ystäville kovin helpolla kukaan myönnä.
Tuo omasta elämästä itse päättäminen ei ole kyllä aika kovin helppoa. ainakaan siinä tapauksessa, kun tulee erotetuksi parisuhteesta. Itsehän voi vaan päätttää sen, miten elämäänsä sen jälkeen elää - ilman entistä parisuhdetta.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 10:56"]
Minun otokseni eronneista naisista on ihan erilainen kuin kuvaamasi, elämäänsä tyytyväisiä aktiivisia naisia. Yksikään tuntemani eronnut nainen ei kadu eroaan. Minä toivon, että jokainen päätyy eropohdinnoissaan oman elämänsä kannalta parhaaseen ratkaisuun, oli se sitten suhteesta lähteminen tai siihen jääminen. Jokainen päättäköön itse, miten haluaa oman elämänsä elää.
[/quote]
Ilmeisesti tuntemasi eronneet naiset ovat eronneet huonoista parisuhteista oma-aloitteisesti. Uskoisin, että kaikki eronneet silti jossain vaiheessa ainakin jollain tavalla katuvat eroaan. Eivät välttämättä siten. että ovat tehneet elämänsä pahimman virheen, mutta jollain tasolla kuitenkin. Ainakin siinä vaiheessa, kun huomaa että uusi kumppani ei olekaan entistä parempi. Eipä sitä kuitenkaan edes hyvillekään ystäville kovin helpolla kukaan myönnä.
Tuo omasta elämästä itse päättäminen ei ole kyllä aika kovin helppoa. ainakaan siinä tapauksessa, kun tulee erotetuksi parisuhteesta. Itsehän voi vaan päätttää sen, miten elämäänsä sen jälkeen elää - ilman entistä parisuhdetta.
[/quote]
Minä taas en usko, että ihmiset, jotka ovat eronneet tai ylipäätään tehneet asioita elämässään huolellisen harkinnan jälkeen, katuisivat ratkaisujaan. Tehtyjen ratkaisujen katuminenhan on yksi turhimpia asioita, mihin voi tuhlata energiaa ja elämäänsä realistisesti suhtautuva ihminen ei yleensä tee sitä. Ehkä, jos eroaa hetken mielijohteesta, voi katua, kun jälkeenpäin näkee, ettei siihen ollut todellista syytä, mutta yhtä turhaahan sekin on. Valintoja kun voi tehdä vain tästä eteenpäin.
En oikein ymmärrä sitä, kun jatkuvasti näissä erokeskusteluissa tulee esiin lause, ettei uusi kumppani ole vanhaa parempi. Minun järkeeni ei vain mahdu se, että joku oikeasti eroaa "vaihtaakseen parempaan". Eihän sitä naimisiin mennessäkään ole miehiä rivissä, josta mietitään, että tämä on varmaan parempi kuin tuot toinen, silloin on vain se yksi, jonka kanssa ajatellaan, että halutaan viettää loppuelämä. Ero taas tapahtuu siksi, että suhteessa on syystä tai toisesta paha olla. En vain voi uskoa, että niin moni eroaisi siksi, että tuolla jossain olisi varmaan parempi puoliso. Ehkä olen väärässä, kun tämä kuitenkin jatkuvasti ponnahtaa esiin.
Jos taas tulee erotetuksi parisuhteesta, menee tietenkin aikaa surra menetystä. Mutta ei se muuta sitä asiaa, että omassa elämässä voi oikeasti valita vain omasta puolestaan. Ei voi päättää, miten toinen tuntee eikä pidä kuvitella, että parisuhteesta tulee hyvä, kunhan se toinen muuttuu sellaiseksi kuin minä haluan. Eikä oma onni ole koskaan toisen ihmisen vastuulla.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 12:20"]
Minä taas en usko, että ihmiset, jotka ovat eronneet tai ylipäätään tehneet asioita elämässään huolellisen harkinnan jälkeen, katuisivat ratkaisujaan. Tehtyjen ratkaisujen katuminenhan on yksi turhimpia asioita, mihin voi tuhlata energiaa ja elämäänsä realistisesti suhtautuva ihminen ei yleensä tee sitä. Ehkä, jos eroaa hetken mielijohteesta, voi katua, kun jälkeenpäin näkee, ettei siihen ollut todellista syytä, mutta yhtä turhaahan sekin on. Valintoja kun voi tehdä vain tästä eteenpäin.
En oikein ymmärrä sitä, kun jatkuvasti näissä erokeskusteluissa tulee esiin lause, ettei uusi kumppani ole vanhaa parempi. Minun järkeeni ei vain mahdu se, että joku oikeasti eroaa "vaihtaakseen parempaan". Eihän sitä naimisiin mennessäkään ole miehiä rivissä, josta mietitään, että tämä on varmaan parempi kuin tuot toinen, silloin on vain se yksi, jonka kanssa ajatellaan, että halutaan viettää loppuelämä. Ero taas tapahtuu siksi, että suhteessa on syystä tai toisesta paha olla. En vain voi uskoa, että niin moni eroaisi siksi, että tuolla jossain olisi varmaan parempi puoliso. Ehkä olen väärässä, kun tämä kuitenkin jatkuvasti ponnahtaa esiin.
Jos taas tulee erotetuksi parisuhteesta, menee tietenkin aikaa surra menetystä. Mutta ei se muuta sitä asiaa, että omassa elämässä voi oikeasti valita vain omasta puolestaan. Ei voi päättää, miten toinen tuntee eikä pidä kuvitella, että parisuhteesta tulee hyvä, kunhan se toinen muuttuu sellaiseksi kuin minä haluan. Eikä oma onni ole koskaan toisen ihmisen vastuulla.
[/quote]
Vaikutat selvästikin ihmiseltä, jolla oma itsetunto on kunnossa ja sen takia osaat ajatella asiasta kypsästi ja selväjärkisesti. Monilla ihmisillä vaan on uskomus siitä, että parisuhde on onnen edellytys ja itseltä ei osata vaatia panostusta omaan onnellisuuteen. Todellakin odotetaan, että kumppani huolehtii onnellisuudesta, ja kun itse ei olekaan onnellinen, se on kumppanin vika.
Tässä vaiheessa valitettavan usein hakeudutaan sivusuhteisiin, joista haetaan sisältöä elämään. Lyhyellä tähtäimellä tämä lisääkin onnellisuutta. Hormonien aiheuttama tunnekuohu vaikuttaa ihmiseen positiivisesti - niin kauan, kun se kestää. Pian kuitenkin paluu arkeen on todellisuutta, ja siinä vaiheessa aletaan katua omia ratkaisuja. Elämä ei ole kuitenkaan yhtään sen parempaa kuin ennen.
Onhan se itsestään selvää, että katuminen ei kannata. Se on kuitenkin luonnollinen reaktio siinä vaiheessa, kun huomaa että syy ei ollutkaan parisuhteessa. Harmi vaan, että liian monta parisuhdetta urhrataan itsensä etsimisen alttarille.
Jos on kyllästynyt kumppaniinsa, miksei voi erota ja elää itsensä kanssa sitä onnellista elämää ainakin jonkin aikaa. Paljon satsataan tuleviin elämänkumppaneihin, jos oletusarvona on, että he tekevät elämästä onnellisen.
Pelkät petipuuhat eivät pidä uuttakaan suhdetta pitkään kasassa, jos muu arjessa mättää.Niinhän sitä aluksi kuvittelee, että uuden tuttavuuden kanssa sekstailu ja uutuus kestävät ikuisesti. Joku saattaa toki vaihtaa aina uuteen kumppaniin, kun alkaa kyllästyttää, mutta tuo ihmisryhmä on säälittävää, eikä tajua kuluttavansa itseään loppuun pala palalta.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 13:16"]Monilla ihmisillä vaan on uskomus siitä, että parisuhde on onnen edellytys ja itseltä ei osata vaatia panostusta omaan onnellisuuteen. Todellakin odotetaan, että kumppani huolehtii onnellisuudesta, ja kun itse ei olekaan onnellinen, se on kumppanin vika.
Tässä vaiheessa valitettavan usein hakeudutaan sivusuhteisiin, joista haetaan sisältöä elämään. Lyhyellä tähtäimellä tämä lisääkin onnellisuutta. Hormonien aiheuttama tunnekuohu vaikuttaa ihmiseen positiivisesti - niin kauan, kun se kestää. Pian kuitenkin paluu arkeen on todellisuutta, ja siinä vaiheessa aletaan katua omia ratkaisuja. Elämä ei ole kuitenkaan yhtään sen parempaa kuin ennen.
Onhan se itsestään selvää, että katuminen ei kannata. Se on kuitenkin luonnollinen reaktio siinä vaiheessa, kun huomaa että syy ei ollutkaan parisuhteessa. Harmi vaan, että liian monta parisuhdetta urhrataan itsensä etsimisen alttarille.
[/quote]
No, jos tämä pitää paikkansa, eikö tärkeysjärjestyksessä pitäisi ensimmäisenä olla se, että ihmiset pysähtyisivät miettimään sitä omaa elämäänsä? Sen sijaan täällä paheksuen huudellaan, ettei kannata erota, kun ei se seuraava mies sen parempi ole? Eikö ihmisten pitäisikin silloin erota ja rakentaa itsestään kokonaisia, ennen kuin ryhtyvät uuteen parisuhteeseen - tai jos oikein hyvin käy, palaavat vanhaan. Aika iso työsarka on siinä, jos huomaa, että tarvitsee miettiä omia arvojaan ja sitä, mistä oma elämä ja onni muodostuu, ja samaan aikaan parannella heikossa hapessa olevaa parisuhdetta.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 13:52"]
No, jos tämä pitää paikkansa, eikö tärkeysjärjestyksessä pitäisi ensimmäisenä olla se, että ihmiset pysähtyisivät miettimään sitä omaa elämäänsä? Sen sijaan täällä paheksuen huudellaan, ettei kannata erota, kun ei se seuraava mies sen parempi ole? Eikö ihmisten pitäisikin silloin erota ja rakentaa itsestään kokonaisia, ennen kuin ryhtyvät uuteen parisuhteeseen - tai jos oikein hyvin käy, palaavat vanhaan. Aika iso työsarka on siinä, jos huomaa, että tarvitsee miettiä omia arvojaan ja sitä, mistä oma elämä ja onni muodostuu, ja samaan aikaan parannella heikossa hapessa olevaa parisuhdetta.
[/quote]
Tiedän kokemuksesta, että se on todella iso työsarka, kun yrittää löytää itsensä ja samaan aikaan korjata parisuhde. Ehdotat ratkaisuksi eroa. Tästä olen eri mieltä. Omien arvojen miettiminen onnistuu hyvin myös yhdessä oman kumppaminen kanssa. Muutenkin näiden itsensä etsijöiden kannattaisi luottaa kumppaniinsa ja pyytää häneltä apua. Se, että lopettaa merkityksellisen ihmissuhteen ei varmasti ole paras mahdollinen startti itsensä korjaamiselle.
Oman kumppanin kanssa on vain yleensä niin paljon mennyttä historiaa, että ei uskalleta avautua. Pidetään helpompana ratkaisua paeta tilanteesta. Kun kerran on erottu paluuta entiseen ei ole. kannattaisi ainakin tosissaan yrittää, ennen kuin tekee lopullisia päätöksiä.
No onhan eronneet, keski-ikäiset naiset yleensäkin vähän säälittäviä
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 13:52"]
No, jos tämä pitää paikkansa, eikö tärkeysjärjestyksessä pitäisi ensimmäisenä olla se, että ihmiset pysähtyisivät miettimään sitä omaa elämäänsä? Sen sijaan täällä paheksuen huudellaan, ettei kannata erota, kun ei se seuraava mies sen parempi ole? Eikö ihmisten pitäisikin silloin erota ja rakentaa itsestään kokonaisia, ennen kuin ryhtyvät uuteen parisuhteeseen - tai jos oikein hyvin käy, palaavat vanhaan. Aika iso työsarka on siinä, jos huomaa, että tarvitsee miettiä omia arvojaan ja sitä, mistä oma elämä ja onni muodostuu, ja samaan aikaan parannella heikossa hapessa olevaa parisuhdetta.
[/quote]
Tiedän kokemuksesta, että se on todella iso työsarka, kun yrittää löytää itsensä ja samaan aikaan korjata parisuhde. Ehdotat ratkaisuksi eroa. Tästä olen eri mieltä. Omien arvojen miettiminen onnistuu hyvin myös yhdessä oman kumppaminen kanssa. Muutenkin näiden itsensä etsijöiden kannattaisi luottaa kumppaniinsa ja pyytää häneltä apua. Se, että lopettaa merkityksellisen ihmissuhteen ei varmasti ole paras mahdollinen startti itsensä korjaamiselle.
Oman kumppanin kanssa on vain yleensä niin paljon mennyttä historiaa, että ei uskalleta avautua. Pidetään helpompana ratkaisua paeta tilanteesta. Kun kerran on erottu paluuta entiseen ei ole. kannattaisi ainakin tosissaan yrittää, ennen kuin tekee lopullisia päätöksiä.
[/quote]
No, en varsinaisesti tarkoittanut ehdottaa ratkaisuksi eroa, vaan lähinnä kyseenalaistaa paheksumisen heitä kohtaan, jotka päätyvät eroon.
Se, onnistuuko omien arvojen miettiminen kumppanin kanssa vai ei, riippuu ihan siitä, millainen parisuhde on. Jos toinen osapuoli torppaa kaikki keskusteluyritykset haihatteluna ja odottaaa vain, että palataan samoille vanhoille urille, ei siitä arvojen miettimisestä mitään tule. Aika tavallista on, että toinen kokee kaikenlaisen mahdollisen muutoksen uhkana, eikä suostu edes puhumaan, korkeintaan riitelemään. Eikä se tarkoita, että kumppanissa tarvitsisi olla mitään vikaa, hän ei vain näe ongelmaa yhtä isona kuin toinen, tai ei näe ongelmaa ollenkaan. Tai voi olla niin, että on itse oltu aikoinaan hukassa, menty naimisiin sillä asenteella, että puoliso tekee minut onnelliseksi, niin kun vasta vuosien jälkeen opetellaan oikeasti tuntemaan itseä ja toista, huomataan, ettei sovita yhteen ollenkaan.
En usko, että ero on koskaan helppo, ja uskon, että suurin osa eronneista on ensin "tosissaan yrittänyt" ennen sitä eroa. Aika harvalle ero on tulee edes vaihtoehtona mieleen ennen kuin on jo yritetty tosissaan, siksi minusta on vähän alentuvaa sanoa, että ero olisi helppo ratkaisu.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 14:23"]
No onhan eronneet, keski-ikäiset naiset yleensäkin vähän säälittäviä
[/quote]
:)) Onneksi eivät kuitenkaan niin säälittäviä kuin ihmiset, joilla on tarve esittää tällaisia kommentteja!
Minä ihmettelen koko kysymykseasettelua. Kyllästyminen omaan elämään vai omaan puolisoon ? Jotenkin kuulostaa niinkuin aloittaja olisi kyllästynyt elämäänsä ja ajattelee, että uutta hehkua löytyy kun tulee uusi kumppani. Minusta kun on kyllästynyt , pitää miettiä mitä omassa elämässään pitä muuttaa. Onko se uusi työ, opiskelu, muutto , intohimoinen harrastus ? Niitä voi lähteä muuttamaan ihan vanhassa parisuhteessa eläen. Uutta hyvää parisuhdetta taas ei löydy sillä, että eroaa. Voi käydä niinkin, että jää yksin ja silti se elämä kyllästyttää.
Minä olen miettinyt (23v parisuhdetta takana) , että kun kuopuskin vähän vielä kasvaa , houkuttelen miehen paritanssikurssille ja alan opiskella joogaohjaajaksi. Miehen vaihto ei ole tullut mieleen , jos nyt joku uusi mahtava sielunkumppani ilmestyisi , varmaan harkitsisin sitäkin , mutta on aika lapsellista ajatella että se uusi suhde löytyisi ihan vaan kun eroaa.
Meillä uutta hehkua suhteeseen on tuonut jo 10v ajan yhteinen liikuntaharrastus. Käyn teatterissa ja leffoissa lähinnä ystävien kanssa, koska niihin mies ei lähde. Parempaa seksiä en usko löytäväni , seksi lähtee kuitenkin enemmän mielestä kuin siitä, mitä kroppa tarjoaa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 06:27"]
No mielestäni ap:n parisuhde kuulostaa juuri sellaiselta kuin itse haluaisin omani olevan kun yhdessä ollaan oltu 20-30v. Jos seksi on hyvää, yhdessä on hyvä olla ja jaetaan samanlainen arvomaailma, en näe ainuttakaan syytä miksi erota.
Rakastuminen ja intohimo on tunteita, joiden ei ole tarkoituskaan olla jatkuvia tunteita. Jos ne olisivat, ne menettäisivät merkityksensä. Sen sijaan uskon, että hyvässä parisuhteessa niihin voi silloin tällöin palata. Suhteen alkuaikojen muisteleminen ja jonkin uuden, yhteisen harrastuksen aloittaminen voi auttaa.
Ap mainitsi, että he ovat olleet ensimmäiset kumppanit toisilleen ja siksi mietityttää millaista se olisi muiden kanssa. Tunnistan tämän itsekin, koska mieheni on ensimmäinen seurustelukumppanini ja toisin päin. Silti ajattelen niin, että elämässä ei voi saada kaikkea. Mieheni vain tuli vastaan, oli ihminen, josta en voinut luopua ja siksi jotain jää kokematta. Mutta niinhän se elämässä menee. Kaikkea ei voi saada.
[/quote]
Ap täällä :) Kiitos tästä kommentista. Näin itsekin haluan tilanteen nähdä.
Luin tuon aloitukseni uudelleen ja siitä sai ehkä vähän liiankin positiivisen kuvan suhteemme tilasta.
Kuten totesin, viihdymme hyvin toistemme seurassa. Toisaalta, kuten otsikosta voi päätellä tietty kyllästyminen elämään on olemassa - meillä molemmilla. Tästäkin syystä myös melkoinen kriisi on läpikäyty ja edelleenkin käynnissä. Kriisin aiheuttama stressi on sellaista, että tällaista elämää en kenellekään suosittele.
Seksi on nykyään hyvää, ei kuitenkaan niin tyydyttävää kuin se voisi kuulopuheiden mukaan parhaimmillaan olla. Seksin taso on merkittävästi parantunut verrattuna siihen, mitä se oli ennen kriisiämme ja harjoittelemalla ja luottamusta rakentamalla sen uskoisin tästä edelleen parantuvan.
Itse tunnen itseni epävarmaksi sängyssä. Tosiaan se, että meillä ei muita kumppaneita ole ollut, on muodostunut melkoiseksi rasitteeksi. Seksi on nyt hyvää, mutta mitä jos se voisi olla paljon parempaa jonkun muun kanssa. Kiimaa ja intohimoa - uuden kumppanin kanssa ihastumisvaiheessa tällaista voisi kokea. Toisaalta seksi tapahtuu pääosin oman pään sisällä ja samat asiat varmaan tulisivat ennen pitkää eteen myös uusissa suhteissa. Uuden kumppanin tiedossa ei vain ole niitä historian rasitteita kuin nykyisellä, joten "puhtaalta pöydältä" aloittaminen saattaisi olla helpompaa nykyinen parisuhde. Eikä tätäkään pidä käsittää väärin, meillä on sekä kiimaa että intohimoa. Tunteiden vietäväksi seksin aikana meidän on kuitenkin vaikea heittäytyä. Haluaisin sen, että seksissä voisimme unohtaa ajan, paikan sekä kaiken muun, ja keskittyä vain omaan ja kumppanin nautintoon.
En halua nykyisestäni luopua. Toivottavasti hänkään ei halua luopua minusta. Allekirjoitan täysin tuon, että "kaikkea ei voi saada". Siitä huolimatta muiden (seksi) kokemusten puute on tällä hetkellä suurin ongelma suhteessamme. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä ja seksielämämme kehittyy niin hyväksi, että paremmasta ei osaa edes haaveilla.