Lue keskustelun säännöt.
Mihin saakka on vain siedettävä valintojesi arvostelua? OV
21.04.2013 |
Eräällä kaveripariskunnalla, varsinkin sillä miehellä, on omituinen tapa arvostella elämänvalintojani. He ovat sellaisia perinteisiä omakotitalo-lapsiperhe-volvo ja kultainen noutaja -ihmisiä. Mikä on mielestäni hienoa. Itse olen naimisissa mutta meillä ei ole lapsia ja asumme kaupungin keskustassa. Teen töitä eräälle kansainväliselle organisaatiolle, välillä asuinmaassani ja välillä teen pitkääkin keikkaa eri kehitysmaissa.
Tämä siis pohjustuksena, olemme hyvin erilaisia ihmisiä mutta itse arvostan kaikkiien valintoja. Tapasimme isolla porukalla jokin aika sitten ja etenkin tämä mies suorastaan vittuili minulle koko illan; "Et kai sä nyt sinne Angolaan (esimerkkimaa) lähde, siellähän on ihan kamalan vaarallista, et sinä siellä pärjää", "miten se sun mies päästää sut tuollaisiin töihin", "eikö teilläkin olisi aika jo ottaa vastuuta ja tehdä lapsia", "meidän naapurista on talo myytävänä, ostakaa se". Siis tätä on jatkunut vuosia ja vuosia, ja olen vaan sietänyt asian ja ajatellut itsekseni, että ovatpa he moukkia.
Nyt sitten viimeksi pariskunta yhteen ääneen selosti, miten kaikki ovat heille kateellisia rantatontista ja rantasaunasta ja viittasivat sitten minuun "kylllä se maijakin vielä periksi antaa ja tulee elämään tänne meillepäin kunnon aikuisten elämää". Aiemmin olen vain hymähtänyt ja vaihtanut keskustelunahetta mutta nyt päätin, että minuahan ei arvostella ja tokaisin puolihuvittuneella äänellä, että "jos joutuisin elämään tuollaista teidänlaistenne elämää, varmaan tappaisin itseni".
No, sanomattakin selvää että minä olen jutun pahis, koska sanoin niin rumasti. Minkä toki myönnän, mutta kysyinkin av-raadilta; mihin asti tuollaista on siedettävä ennenkuin itseään saa puolustaa?
Kommentit (65)
No minä näen, että varsinkin mies on ollut sulle vaan kateellinen. Lapsiperhe-elämä voi oikeasti olla aika puuduttavaa, siinä ei ole tilaa toteuttaa itseään, ja silloin helposti keskitytään vaan siihen omaisuuden haalimiseen ja lasten ympärillä pyörimiseen. Silloin on vähän pakkokin ajatella, että kaikki haluavat samaa kuin he, koska muuten ois sietämätöntä tunnustaa, että oma elämä kuluu koko ajan, ikää tulee enemmän ja ehkä se elämä mitä elää, ei sitten ollutkaan kaikkea sitä mitä halusi. Ihmisillä ylipäänsä on kova tarve pitää sitä omaa elämäntyyliään jotenkin parhaimpana ja normi-ihmisen mittana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mutta onko kateus tekosyy käyttäytyä noin?
No. Syyllistyit ihan liian tavalliseen "kestän kestän kestän ja lopulta räjähdän" -virheeseen. Eli et ollut mitenkään varoittanut, että koet elämäntyylisi arvostelun epämukavana, ja sitten yhtäkkiä sanot TODELLA rumasti toisten elämäntyylistä.
"Tappaisin itseni jos joutuisin elämään teidän elämääni" on ihan eri luokkaa kuin mitä sinuun oli kohdistettu, joten ymmärrän että olet toisten silmissä pahis.
Sinun pitäisi nyt pyytää anteeksi että sanoit niin kärkevästi ja selittää, ettet oikeasti ajattele että heidän elämäntapansa olisi mitenkään huono - se vain ei ole sitä mitä sinä haluat elämältäsi. Voit myös sanoa, että sinua on jo pitkän aikaa vaivannut miten sinun valintojasi on vähätelty tyyliin "lopeta jo ja ala elää oikein", mutta et ole viitsinyt sanoa ja siksi tämä ärhäkkä räjähdys.
Koska noinhan se meni.
Ystäväsi ovat siis käyttäytyneet tosi juntisti ja tökerösti, mutta sinun olisi pitänyt reagoida siihen jo kauan sitten, ystävällisessä hengessä.
No sinänsä se on totta, en haluaisi elää heidän elämäänsä:) En oikein tiedä, ottaisinko heihin yhteyttä. Jotenkin tuntuu, että pitäisi pyytää anteeksi, toisaalta ajattelen että saivat mitä kerjäsivät.
Ihan oikein sanoit. 5 on varmaan itse näitä kaksi lasta-omakotitalo ja koira- ihmisiä. Mulla ei ole läheskään samanlainen elämä kuin sinulla, mutta ihan saman olen huomannut noiden kaksi lasta.... jne. taholta.
Ei tuossa nyt ole mitään syytä pyydellä anteeksi, toki jos heidän ymmärrys riittää, niin voi selittää sen miksi sanoit noin.
Onhan tuo nyt moukkamaista heiltä syytellä vuosikausia vastuuttomaksi ja ties miksi. Luulen kyllä, että eivät he tajuaisi vaikka miten selittäisi. He ovat nyt vaan päättäneet, että heidän tapansa elää on se ainoa oikea.
Unohda koko juttu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 7. Taidan tehdä niin. Jotenkin koen senkin epäreiluna, että minua halveksutaan vuositolkulla ja kun kerran sanon vastaan, olen joku ihmishirviö. Toki olisin voinut sanoa nätimmin ja rakentavammin, mutta uskon ettei tuontapaisille ihmisille auta edes yrittää selittää.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 12:26"]
Ihan oikein sanoit. 5 on varmaan itse näitä kaksi lasta-omakotitalo ja koira- ihmisiä. Mulla ei ole läheskään samanlainen elämä kuin sinulla, mutta ihan saman olen huomannut noiden kaksi lasta.... jne. taholta.
Ei tuossa nyt ole mitään syytä pyydellä anteeksi, toki jos heidän ymmärrys riittää, niin voi selittää sen miksi sanoit noin.
Onhan tuo nyt moukkamaista heiltä syytellä vuosikausia vastuuttomaksi ja ties miksi. Luulen kyllä, että eivät he tajuaisi vaikka miten selittäisi. He ovat nyt vaan päättäneet, että heidän tapansa elää on se ainoa oikea.
Unohda koko juttu :)
[/quote]
No olipa viitonen ihan mitä hyvänsä, hän pystyy kuitenkin katsomaan asioita eri puolilta.
Ymmärrän kyllä ap:täkin hyvin. Jos hän haluaa yrittää korjata välejään ystäviinsä (jotka eivät kyllä toimineet ystävien tapaan naljaillessaan), jokin vitosen ehdottaman tyylinen ilmaisutapa on varmaankin paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän mitä 5 ajaa takaa. Kuitenkin ajattelen toisaalta, miksi minun kuuluisi pyytää anteeksi? Miksi he eivät mene itseensä ja mieti, miksi sanoin heille noin?
Minä veikkaisin, että ystäväsi eivät edes tajua olleensa moukkia. Eli ovat mielestään leppoisasti, ehkä vähän naljaillen mutta kuitenkin hyvässä hengessä heitelleet sinulle näitä kommenttejaan, ehkä eivät edes oikeasti ajattele että sinun pitäisi tehdä näitä samoja elämänvalintoja mutta siitä on tullut heidän mielestään jonkinlainen vitsi teidän välillenne. Olet aiemmin aina hymyillyt ja hymähdellyt vastaan, sitten yhtäkkiä moinen purkaus.
Jos haluat paikata välejänne niin ehdotan vitosen taktiikkaa. Jos taas koet, että et tällaisten ihmisten kanssa enää halua olla tekemisissä, voit antaa asian olla, mutta se voi vaikuttaa ikävästi väleihisi muiden kanssa, jos siis tapaatte usein osana suurempaa porukkaa. Jos ovat fiksuja, ymmärtävät kyllä tilanteen selitettyäsi asian ja pyytävät itsekin anteeksi. Jos eivät, et varmaan paljon menetä. Muista kuitenkin selittää asia myös muille kavereillesi, jotka eivät ehkä ole huomanneet tätä aiempaa naljailua ja huomasivat vain sinun töksäytyksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on omituista, jos muu seurue ei olisi huomannut ap:n kavereiden moukkamaisuutta. Luuleeko ihmiset oikeasti, että tuollaiset kommentit ovat jotenkin hauskaa naljailua?
Minulla on samanlainen kaveriperhe! He menivät puolenvuoden seurustelun jälkeen naimisiin, alkoivat pian odottaa esikoistaan, toista lasta parin kuukauden päästä ensimmäisestä, ostivat omakotitalon ja koiran. Mekin olemme naimisissa ja koira löytyy, mutta aina on jotain sanottavaa, jos ei kaikkea tee kuin he...
Me olimme esimerkiksi naimisissa puolitoista vuotta ennen esikoista. Koko sen ajan he hoputtivat, että eikö teidän pitäisi jo tehdä lapsi (Emme ole edes vanhoja, joten ei ole "kiire", olin 22 kun menimme naimisiin). Kun aloimme yrittämään lasta, meillä meni 9kk ennenkuin raskaus alkoi, ja koko ajan sai kuunnella kyselyä "joko nyt, joko nyt??" ja kaikkia mahtavia lapsenteko vinkkejä.
Nyt odotan esikoista, loppuvaiheessa, ja päätimme muuttaa isompaan asuntoon. Alkoi kova painostus, että muuttaisimme 60 km päähän, heidän naapuriinsa, ostaisimme sieltä omakotitalon. Siinä ei olisi mitään järkeä, ensinnäkin löysimme hienon asunnon 5km päästä miehen työpaikasta, jossa on ollut jo 10 vuotta. Siihen kaveriperhe totesi, että kyllähän miehelle täältäkinpäin töitä löytyisi! Itsellä on myös opiskelut tällä paikkakunnalla, mutta voisin kuulemma vaihtaa alaa ja tulla opiskelemaan samaan kouluun, jonka tämä kaverimamma aikoo aloittaa.
Nähdään usein ja tullaan hyvin toimeen, mutta joskus tuntuu, että heiltä ei saa vain hyväntahtoisia vinkkejä, vaan haluaisivat todella päättä, kuinka ME eletään OMA elämämme :D Ihme touhua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mielestäni tässä on jotenkin sellainen asetelma, että kaveripariskunnan mielestä minä en osaa elää oikein. En kyllä oikein tiedä, miksi minun pitäisi sitä pyytää anteeksi. Tekisi mieli laittaa viesti, että olen valmis kuulemaan HEIDÄN anteeksipyyntönsä kun ovat sinne asti asian käsitelleet.
ap
Ap, jos olet jo päättänyt miten toimit niin miksi avasit tämän keskustelun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen muuttanut Helsingistä pois ja asun rivarissa täällä pellonreunassa Uudellamaalla. Ai, että se on kiva tuulipukuvitsien ja naljailun aihe punavuorelaisille ja ruoholahtelaisille kavereille. Ne jaksaa ihmetellä sitä, miten joku käy Keravan Prismassa tms. ruokastoksilla, eihän sieltä saa mitään kunnollista. Ymmärrän kyllä, että on trendikkäämpää asua järkyttävän hintaisessa asumisoikeusasunnossa tai vuokralla Helsingissä, mutta kun viihdyn paremmin täällä maalla :)
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 14:13"]
25, osaan pyytää riidan jälkeen anteeksi. Mielestäni tässä tilanteessa asia on kuitenkin eri, sillä he ovat loukanneet minua jo pitkään.
[/quote]
Mutta ovatko he tajunneet loukkaavansa ja oletko sinä sanonut asiasta kertaakaan aiemmin? Ymmärrän kyllä, että ketuttaa tuollainen käytös tutuilta, mutta et sinäkään kovin aikusmaista vuorovaikutusta harjoita, jos ensin hymistelet jutuille vaikka ärsyttää, ja sitten yhtäkkiä tokaiset jotakin ilkeää selittämättä miksi teet niin. Mielestäni aikuismaisesti käyttäytyvä sanoisi ihan rakentavasti jo aiemmin ärsyyntyvänsä tuttujen kommentoinnista. Se, että ei sano mitään ja ottaa ihan "tyytyväisenä" typerät kommentit vastaan, ja sitten olettaa, että toiset tietävät miksi yhtäkkiä sanot ilkeästi ei ole aikuismaista eikä vastuullista kommunikointia.
Minulla on samanlainen tilanne. Valintojeni arvostelun tosin suorittaa kaverini, ei hänen miehensä. Nuorempana, kun meidän ikäluokka alkoi ostaa ensimmäisiä omistusasuntoja minä olin sinkku ja määräaikaisissa työsuhteissa. Tulevaisuuteni ei ollut mitenkään varmaa enkä uskaltautunut ostamaan asuntoa vaan asuin pitkään vuokralla ja siitä vaihdoin asumisoikeusasuntoon. Kaverini taas halusi välttämättä omistaa ja mielestäni yhtä epävarmassa työllisyystilanteessa mutta kuitenkin parisuhteesa olevana meni ja osti asunnon miehensä kanssa. Aina kun tapasimme sain kuulla kuinka huono vaihtoehto on asua vuokralla ja myöhemmin en saanut ollenkaan myötätuntoa asumisoikeusasuntoa kohtaankaan. Valintani oli aina väärä ja huonoa talouden hallintaa, kun en maksanut itselleni vaan jollekin muulle. Aina perustelin työtilanteellani ja myös sinkkuudellani, kaverini ei koskaan ymmärtänyt. Nykyään asun omistusasunnossa, joka kuitenkin on vääränlainen ja ei tietenkään itse rakennettu, pintaremontointi sentään on ITSE tehty. Nykyään ollaan siirrytty seuraavan elämänvaiheen arvosteluun eli lapsettomuuteen. Kaverini sai vuosi sitten 1. lapsensa ja siitä lähtien hän on joka kerta kehottanut minua hankkimaan myös lapsia nyt heti ja välittömästi. Hänen päähänsä ei jotenkin tunnu mahtuvan ajatus, että ihmiset elävät erivaiheissa ja jokaisen elämä koostuu erilailla kuin toisen. Voi olla, että minulla on lapsi 2 vuoden sisään, voi olla ettei ole. Minulla ei ole vauvakuumetta mutta en kuitenkaan runno kaverini lapsiperhe-elämää maanrakoon vain koska se ei ole itselleni ajankohtaista. Välillä en jaksaisi kuunnella sitä valitusta omista valinnoistani ja kuinka huonoja ja vääriä ne oikein ovatkaan. Jos oikein alkaa ketuttaa, rupean kehumaan ulkomaanlomia ja äkkilähtöjä, se kuitenkin on jotain mitä korviaan myöden veloissa oleva lapsiperhe ei voi tuosta noin vain tehdä.
Niin että voimia ja ymmärrän ärtymyksesi ja pelkään itsekin joskus sanovani pahasti. En tiedä pitäisikö siinä sitten vielä pyytää anteeksikin.
Hei ap ja nro 33! Miksi te vuodesta toiseen nielette tollasta skeidaa ettekä sano mitään? Ja sitten kun räjähdätte, teitä harmittaa, että pitäisi pyytää anteeksi?
Ihme menoa. Sanokaa nyt tuollaisille tyypeille että karsea natina ja väkätys käy käpyttämään ja voitaisiinko nyt vaihtaa puheenaihetta. Eihän tota nyt kestä erkkikään - ei jäkätystä, mutta ei myöskään teidän vätystelyä kun ei sano mitään vastaan vuodesta toiseen!
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 14:13"]
25, osaan pyytää riidan jälkeen anteeksi. Mielestäni tässä tilanteessa asia on kuitenkin eri, sillä he ovat loukanneet minua jo pitkään.
[/quote]
Mutta ovatko he tajunneet loukkaavansa ja oletko sinä sanonut asiasta kertaakaan aiemmin? Ymmärrän kyllä, että ketuttaa tuollainen käytös tutuilta, mutta et sinäkään kovin aikusmaista vuorovaikutusta harjoita, jos ensin hymistelet jutuille vaikka ärsyttää, ja sitten yhtäkkiä tokaiset jotakin ilkeää selittämättä miksi teet niin. Mielestäni aikuismaisesti käyttäytyvä sanoisi ihan rakentavasti jo aiemmin ärsyyntyvänsä tuttujen kommentoinnista. Se, että ei sano mitään ja ottaa ihan "tyytyväisenä" typerät kommentit vastaan, ja sitten olettaa, että toiset tietävät miksi yhtäkkiä sanot ilkeästi ei ole aikuismaista eikä vastuullista kommunikointia.
[/quote]
En ole ap mutta vastaan koska olen ollut samanlaisessa tilanteessa.
Miksi sanoisin, että joku heidän sanomisensa loukkaa? Ei minua se sanominen loukkaa vaan se, että heillä on ylipäänsä typeriä mielipiteitä ja se, että heidän mielestään on ok dissata toisten valintoja. Vaikka sanoisinkin, että se loukkaa, niin mitä sitten? Sitten he ovat hiljaa mutta tässä vaiheessa se on myöhäistä. Minähän tiedän jo mitä he ajattelevat ja millaisia ihmisiä he ovat. Ei siinä auta mitään se, että he ovat hiljaa.
Vielä enemmän loukkaa se, että siinä vaiheessa kun heille on käynyt selväksi, että minä en hyväksy heidän käytöstään, he eivät edes yritä muuttaa itseään parempaan suuntaan. Eli he edelleen seisovat typerän käytöksensä takana eivätkä näe siinä vikaa. Anteeksipyyntö ei merkitse mitään jos ihminen vain lopettaa rangaistuksen pelossa huonon käytöksensä. Jos joku ihan oikeatsi on pahoillaan käytöksestään, niin silloin se tarkoittaa sitä, että hän myöntää olleensa väärässä ja tekee parhaansa muuttaakseen itseään. Sellainen mekaaninen anteeksipyyntö jolla vain vapaudutaan siitä, että joutuisi katsomaan peiliin, ei ole minkään arvoinen.
Hyvin käyttäytyvä ihminen vain naureskelee itseensä kohdistuneelle naljailulle.
Saa puolustautua, tottakai. Tuo on heiltä törkeää.