Mitä mieltä olette lapsen nimeämisestä äidin/isän mukaan
Perinteiseen tyyliin esim. Mikonpoika tai Tiinantytär?
Itse harkitsen lapselle kolmatta nimeä tuon kaavan mukaan
(esimerkki Eetu Armas Timonpoika)
Eli mielipiteitänne kaipaan. Voisitteko itse antaa nimen tuohon tyyliin, miksi tai miksi ei?
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:02"]
Mun mielestä mautonta ja omistushaluista. Lisäksi patriarkaalista, eikö riitä että lapsella on jo isän sukunimi, pitääkö olla vielä Pekanpoika. Mun mielestä lapsella on oikeus olla oma itsensä.
[/quote]
Eli jos lapsi on Pekanpoika, hän ei ole oma itsensä? Miten tämän perustelet? Eikö se Pekka joka tapauksessa ole isä ja rajoita lasta olemasta jotain muuta kuin mitä hän on? Pekanpoika on nimi siinä kuin Juhanikin, ei sen kummallisempi. Vai jos isä on Pekka Juhani niin poika ei saa olla Veeti Juhani, koska se on omistushaluista?
Meidän kaikki lapset ovat mieheni poikia (nimeltään). Ja joo, olen ehkä halunnutkin alleviivata sitä, että heidän isällään on aivan ainutlaatuinen merkitys elämässäni. Hän on ainoa elinkumppanini ja aviomieheni.
Ap, minä ainakin arvostan vanhaa tapaa käyttää patronyymia juuri siitä syystä, että osoittaa useammasta samannimisestä kenen jälkeläinen on. Ei välttämättä nykyään niin tarpeellinen, mutta harrastan sukututkimusta ja tuskailen esim. Michel Michelinpoikaa, jonka esikoinen on myös Michel Michelinpoika. Onneksi äitejä etunimen ja patronyymin yhdistelmillä tutkimalla saa selville kuka kukakin on.
Etunimenä käytettynä (ei varmaan edes luvallista) Pekanpoika Pokkulainen olisi erikoinen, mutta Juhani Pekanpoika Pokkulainen ok, harvemmin sitä toista nimeään joutuu käyttämään. Ainakaan omista kavereistani kukaan ei taida tietää toista nimeäni.
Teette niin kun hyvältä tuntuu, lapsi kyllä vaihtaa nimensä aikuisena jos ei miellytä. Varsinkin kun kyseessä on "vain" toinen nimi.
En laittaisi itse lapselle tuollaista nimeä. Mielestäni nimen tulee olla kaunis äänneasultaan ja tuollaiset härvelit kuin Pertintytär sitä harvoin ovat. Lisäksi se mielestäni on kuin kummallinen osoitelappu tai leima lapsen nimessä. Miksi tulee korostaa niin kovasti sitä vanhemman osuutta?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:02"]
Mun mielestä mautonta ja omistushaluista. Lisäksi patriarkaalista, eikö riitä että lapsella on jo isän sukunimi, pitääkö olla vielä Pekanpoika. Mun mielestä lapsella on oikeus olla oma itsensä.
[/quote]
Ja yhdestä nimestäkö se on kiinni, saako lapsi olla oma itsensä vai ei? Kuule kyllä se ihmisen identiteetti rakentuu jostain ihan muista asioista ja kyllä kaikilla muillakin kuin lapsilla on oikeus olla oma itsensä.
Mulla on kans toisena nimenä isäntytär -nimi ja oon kyllä ollu siitä aina tosi ylpeä :) On niin erilainen kun omassa ikäluokassa ei näe sellaista kellään.
Miehen suvussa on ensin 15 Erik Erikssonia, sitten Lars Eriksson, Erik Larssson ja sitten taas 15 Erik Erikssonia. Välissä taisi olla yksi individuellimpi palsta mamman esi äiti määräämässä, mikä nimen tulee olla :D
Meillä on tytöilläkin molemmilla sukulaisilta lainatut nimet, toisella isomummon ja toisella mummin toinen nimi kolmantena nimenä. Ei kai tuo "isänpoika"-nimi ole sn pahemmin leimaamista tai omistushaluisuutta kuin sekään että isän nimi olisi toisena nimenä tai isoisän kolmantena. Ensimmäinen nimi on kuitenkin se ratkaisevin ja olenkin valinnut persoonallisia vaihtoehtoja ensimmäiseksi nimeksi. Ja onhan oma suku ja juuret yleensä osa ihmisen identiteettiä, niin miksi sen näkyminen nimessä tkii lapsesta jotenkin vähemmän oman itsensä? Omaan korvaan nimet sointuvat hyvin, mutta siitä en tiedä miten moderni nimi sopisi sitten tyylillisesti vanhanaikaiseen kolmanteen nimeen..
ap
Minä en pidä noista "Matintytär" tai "Maijanpoika" nimistä, mutta olen ymmärtänyt että nuo ovat ns. alueellisia, eli jossain päin Suomea ihan yleisiä ja toisaalla taas äärimmäisen harvinaisia?
Itse en tuollaista nimeä antaisi, mielummin annan lapselle sitten sen isän/äisin nimen sellaisenaan (esim. vanhemman Matti ja Maija, tytär "Liisa Maija Anniina" ja poika "Lauri Matti Johannes" tmv.) Omaan korvaani varsinkin "Tiina Pertintytär Virtanen" kuulostaa aivan kamalalta...
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 17:31"]
Miehen suvussa on ensin 15 Erik Erikssonia, sitten Lars Eriksson, Erik Larssson ja sitten taas 15 Erik Erikssonia. Välissä taisi olla yksi individuellimpi palsta mamman esi äiti määräämässä, mikä nimen tulee olla :D
[/quote]
Eiku tossa on selkeesti se juttu, että Erik on ollu suvun nimi, joka on annettu esim. esikoispojalle. Lars on ollut vauvana kitukasvuinen, eikä ole oltu varmoja säilyykö se hengissä, niinpä sitä oikeaa nimeä ei ole tuhlattu Larssiin.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 17:31"]
Miehen suvussa on ensin 15 Erik Erikssonia, sitten Lars Eriksson, Erik Larssson ja sitten taas 15 Erik Erikssonia. Välissä taisi olla yksi individuellimpi palsta mamman esi äiti määräämässä, mikä nimen tulee olla :D
[/quote]
Eiku tossa on selkeesti se juttu, että Erik on ollu suvun nimi, joka on annettu esim. esikoispojalle. Lars on ollut vauvana kitukasvuinen, eikä ole oltu varmoja säilyykö se hengissä, niinpä sitä oikeaa nimeä ei ole tuhlattu Larssiin.
Antaako joku tosiaan nimeksi esim Mikontytär? :oooo
ÄLÄ tee sitä! Ajattele lastasi, kiusaamisen aihe jos tuommosen nimen annat
Meillä pojalla on isän nimi toisena nimenä kuten miehelläni on oman isänsä nimi 2.nimenä ja vaarilla on myös isänsä nimi toisena nimenä...kiva perinne.
Ja meidän tytöllä on Elisabet 3. nimenä kuten myös minulla ja minun äidilläni ja mummollani on Elisabet 2.nimenä. Itse en ollut varma jatkanko perinnettä ja annanko tytölle Elisabet nimeä mutta kuinka ollakaan tyttö syntyi Elisabetin päivänä joten olihan se annettava :)
Kamalaa.. "mikä sun toinen nimi on"...
"Mikontytär.."
Hell no!! Siis mä kuulin tälläisesta vasta nyt ja olen syvästi järkyttynyt. (Googlasin aihetta, joten siksi vanha topic)
Jassoo, jos tällaiseen ruvettaisiin ja mies haluaisi antaa lapselle nimeksi vaikka Mikko Pekanpoika niin vaatisin toiseksi nimeksi Heidinpojan. Minusta nämä nimet ovat kamalia, mutta toiset saavat olla toista mieltä.
Vanhanaikaista ja mukavaa. Siskoni lapset ovat Laurinpoikia ja ylpeitä siitä, että omassa nimessä näkyy, kenen lapsia ovat.
Mutta jos sukunimi on tavallinen ja persoonaton, kuten vaikkapa Korhonen, joita löytyy joka kylästä, niin eikö tuo voi olla ihan hyvä tapa ilmaista tai tarkentaa että kenen Korhosen poikia ( tai tyttöjä) sitä ollaan? Minusta tuo ei tunnu omistushaluisuudelta vaan enemmänkin perinteiden ja vanhemman kunnioitukselta. Mutta mielipiteitähän minä pyysin ja halusin, joten kiitos niistä :)