Lue keskustelun säännöt.
Isäviikonloppu / lasten ajanvietto isällä!?
07.04.2013 |
Haluaisin nyt kuulla ihan yleisesti mielipidettänne / muilta samassa tilanteessa olevilta mielipidettä. Meillä siis ex-miehen kanssa tilanne, että erosimme joulukuussa ja minä muutin lasten (5v ja 1v) kanssa toiseen kotiin, ja mies uusimman naisystävänsä kanssa naisen asuntoon toiselle paikkakunnalle.
Tapaamissopparista sen verran, että on se "normisopimus", lapset joka toinen vklp isällään, tosin pienempi tapaus ei vielä käy isällä koska on niin pieni (imetän vielä), mutta alkaa menemään ihan piakkoin. Tästä tehdään sit uusi soppari lastenvalvojalla. Sunnuntaisin mies ajelee tänne paikkakunnallemme ja ottaa lapset ja vie mukanaan - aika pitkään teimme niin, että hän vietti sen 4h lasten kanssa täällä mun ja lasten kotona, ja mä lähdin muualle, mutta nyt teemme niin että hän hakee lapset ja menee heidän kanssa muualle (yleensä ajaa takaisin kotiinsa, tai vie Mäkkäriin tms).
No, lapsen puheista olen ymmärtänyt, että hän ei tee isällä muuta kuin katsoo omassa huoneessaan televisiota. Ei käy ulkona, ehkä kaupassa käyvät (ostamassa karkkia / jädeä tms), mutta ei muuta. Olen tästä miehelle ihan nätisti sanonut, että olisi hyvä että lapsi pääsis purkamaan energiaa pihalle (huom: mies on urheilija! valmentaa junnuja jne, eli kunto on kohdillaan). Kun lapsi palaa kotio, hyppii koko alkuviikon seinille. Tämä hankalaa etenkin jos pienempi tapaus sattuu olemaan kipeänä, eli ulos on mun vaikea lähtee taaperon kanssa (esim. nyt olen itse ollut 3 päivää mahataudissa, ja nukkunut 2h unia per yö :(
Tästä syntyikin nyt ihan kauhea haloo, kun mies palautti lapsen ja taas tuli ilmi etteivät ole olleet yhtään pihalla. Mies on sitä mieltä (mikä tietty on ihan totta), että hän päättää mitä kotonaan tekee ja miten. Sanoin, että totta kai, mutta eikö olisi ystävällistä jos hän kuitenkin vois leikkiä ulkona / pistää lapsen ulos leikkii (asuvat vielä pihallisessa kodissa, me asumme kerrostalossa).. ihan lapsen itsensä parhaaksi, ei miehen tai minun. Ei tajua mun pointtia ollenkaan. Nyt sitten alkoi tappelemaa tossa lasten edessä, että tää on niin helvetin vaikeeta mun kanssa, että jos haluan omia lapset ja pitää ne itelläni, se on hänelle ok, hän voi sitten olla isä niille kun ne kasvaa isoiksi ja alkaa kyselemään hänen peräänsä!? :( En tajua? Olenko paskapäinen/itsekäs kun tästä hänen kanssaan yritän keskustella? Luulin että tätä on yhteishuoltajuus (josta hän pitää kynsin-hampain kiinni).
Niin ja siis sekin oli osa tätä, kun mainitsin että lapsi on viikon ollut kipeenä (kova kuume, nuha, mahatauti jne), ja nyt tuli kotiin pelkkä t-paita ja kalsarit ohuen välikausihaalarin alla. Että mä haluan kuulemma määrätä kaikesta.
Mulla on tosi paska fiilis. Olen koko eron ajan (eropäätös oli mun, eikä eka ero jonka teemme - mutta taatusti vihoviimeinen), ja tämän ajan ku ollaan asuttu erillämme, nostaa itteni riitojen yläpuolelle, koska en halua enää sitä stressiä enkä lasten koskaan kokevan riitoja ja huutoa kotona. ... Me siis erosimme, koska miehellä oli useita au-suhteita (joista syntyi lapsiakin, joita ei näe koskaan), pikkuhiljaa tajusin että aika narsistisia piirteitä (ei empatiakykyä, on kuulemma "jumala", säätelee kaikkea ja kaikkia, on paras ja fiksuin ja komein, saisi kenet tahansa, on paras isä jne)..
Mitä ihmettä pitäis fundaa tässä tilanteessa? Kertokaa mulle?
Kommentit (6)
kai helpottavaa tietää, että muillakin näin.. Otan vaan itteeni näistä "pidä sä lapset jos haluat omia ne"-läpistä. Ihminen mikä rakastaa lapsiaan, luulis ettei heittäis tommosia letkautuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei jaksa lukea yhtään.vastaan blaa.
Kyllä se mies äkkiä oppii. Olen itse äitipuoli ja tutustuin mieheni lapsiin heidän ollessaan 2v ja 3,5v. Lapset käyvät meillä joka toinen vkl. Aluksi oleiltiinkin lähinnä sisätiloissa (oli muka niin raskasta lähteä kerrostalosta pihalle) ja meno oli aika hurlumheitä kun vilkkaat lapset juoksentelivat. Mies istutti lapset telkkarin ääreen, näin oli kuulemma ollut aina tapana ja niin lapset tekevät äidinkin luona, tölläävät telkkaria kaikki päivät.
En tiedä menikö miehellä hermo lasten ylienergisyyteen vai siihen, että minä aloin naputtaa jatkuvasta huutamisesta ja metelöinnistä, mutta jossain vaiheessa mies alkoi viedä lapset aina ulos pariksi tunniksi. Hyvillä keleillä käyvät kahdesti ulkona. Mies huomasi, että helpommalla pääsee kun pistää mukulat ulos riehumaan eikä itse tarvitse kuin vähän seurailla vierestä.
Mutta on noita laiskuusjuttuja edeleen, esim. joka aamu (eli yht. 4 aamua kuukaudessa!) miehen on hyyyvin vaikea nousta lasten kanssa. Lapset heräävät siinä n. klo 8, eli eivät mitenkään hurjan aikaisin. Mies nukkuu lasten kanssa samassa huoneessa. Lapset heräilevät ja mies jatkaa uniaan, ei vain jaksa nousta. Siinä sitten muksut riekkuvat ympäri taloa ja vinkuvat aamupalaa ja telkkaria ja lisää vaatetta ja ties mitä. Ja mies nukkuu, ku "ei jaksa". Mun pitäis sitten laittaa sitä aamupalaa sun muuta. Minun, joka herään joka jumalan aamu vauvan kanssa klo 6:00. Jeah.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 15:48"]
Kyllä se mies äkkiä oppii. Olen itse äitipuoli ja tutustuin mieheni lapsiin heidän ollessaan 2v ja 3,5v. Lapset käyvät meillä joka toinen vkl. Aluksi oleiltiinkin lähinnä sisätiloissa (oli muka niin raskasta lähteä kerrostalosta pihalle) ja meno oli aika hurlumheitä kun vilkkaat lapset juoksentelivat. Mies istutti lapset telkkarin ääreen, näin oli kuulemma ollut aina tapana ja niin lapset tekevät äidinkin luona, tölläävät telkkaria kaikki päivät.
[/quote]
niin no jotku oppii, jotku ei. OLisikohan tämä tapaus "oppinut" jos et olisi ollut siinä jankuttamassa..?
Hyvin tyypilliseltähän tuo kuulostaa. Nyt kun isä on omillaan, eikä oli "pakko" leikkiä ja touhuta lasten kanssa, niin sitä ei juuri tapahdu. Näin se menee.
on kuitenkin tosiasia, että se mitä isä tekee tai ei tee lasten kanssa, ei kuulu sinulle. Niin kauan, kun lapsen terveyttä ja hyvinvointia ei varsinaisesti vaaranneta, niin asialle ei mahda mitään. Joudut luottamaan isän arvostelukykyyn, onhan hän kuitenkin lapsen vanhempi siinä missä sinäkin. Parempi olla puuttumatta asiaan. Eipähän tarvii riidellä asiasta, mikä ei ole sinun käsissäsi. olette kuitenkin todennäköisesti eronneet juuri siksi, ettette puuttuisi enää toistenne elämään.
Luulen että toi on aika yleistä, tai ainakin meillä samankaltaista ja myös tuttavilla. Monet miehet haluavat päästä mahdollisimman vähällä. Ajattelevat vain itseään. Meilläkin silloin kun lasten isä suostuu lapsia tapaamaan, lapset ovat sisällä kokopäivän, katselevat telkkaria tai dvd:itä, pelaavat tietokoneella, pelaavat kännykällä, pelaavat tabletilla jne. Lasten isä haluaa olla rauhassa (tapaa siis lapsia 2-6 viikon välein). Jos häntä häiritsee, suuttuu. Ruokailu mäkkärissä. Päivän toinen ruoka jotain einestä tai puuroa. Lasten päivärytmi sekaisin, lapset sopeutuvat miehen rytmiin eikä mies lasten. Ja lienee selvää että lapset ovat kotiin tultuaan aika levottomia, väsyneitä, nälkäisiä.
Olen moneen kertaan sanonut tästä exälleni mutta ei muutosta. Hän myös tokaisee vain että minulla ei ole sanomista siihen mitä hänen kotonaan tehdään.
Eli ymmärrän ärsytyksesi mutta en valitettavasti osaa auttaa.