Lue keskustelun säännöt.
Teinkö väärin? Pihaleikeistä ja kiusaamisesta
04.02.2013 |
Naapuruston lapsukaisia tuli hakemaan lastani leikkimään meidän pihalle. Kun lapsi oli ollut ulkona n. 3 minuuttia, hän soitti ovikelloa ja kertoi, että muut lapset olivat sanoneet etteivät halua leikkiä hänen kanssaan ja olivat lähteneet toiselle pihalle.
Tällaista käytöstä on ollut useaan otteeseen ja olen siitä kerran ystävällisesti lapsille huomauttanut ja yhdelle lasten vanhemmista.
Lapseni on huono pitämään puoliaan ja ei aina pysy mukana vauhdikkaissa leikeissä, mutta yleensä leikit ovat sujuneet kohtuullisen hyvin. Tällaista syrjintää on kuitenkin ollut vähän väliä ja suhtaudun niihin hyvin tunnepitoisesti, koska kyseessä on oma lapseni ja minulla itselläni on koulukiusaamisen uhrin taustaa.
Nyt sitten lähdin lapseni mukaan ja löysin lapset ja kysyin, että miksi he olivat jättäneet lapseni yksin. Kysyin, olisiko mukava, jos joku heistä jätettäisiin samalla tavalla yksin, ja he vastasivat että OLISI. Siinä vaiheessa en enää jaksanut olla ymmärtäväinen ja kärsivällinen vaan sanoin tiukasti, että lapet ovat käyttäytyneet TODELLA rumasti, että minulla ja lapsellani on nyt paha mieli ja että enää ei tarvitse yhtään kertaan tulla kyselemään lastani ulos, koska homma on aina tallaista. Jäin sitten itse lapseni seuraksi ulos ja kohta siihen tulikin yksi lapsista, joka pyysi anteeksi ja leikki lapseni kanssa sopuisasti tovin.
Nyt vaivaa tosi huono omatunto siitä, että sanoin tiukasti, melko vihaisellakin äänellä nämä asiat (lähi)naapureiden lapsille. Sekin vähän mietityttää, että mitä lapset puhuvat minun kiukustumisestani vanhemmilleen ja pitäisi itse jaksa lähteä selvittelemään asiaa vanhempien kanssa, mutta joenkin ei nyt vain jaksa kiinnostaa. Mielestäni heidänkin pitäisi välillä ottaa vastuuta lastensa käytöksestä.
Nämä muut lapset saavat olla aika vapaasti ulkona, kun taas itse olen aika paljon ulkona seuraamassa leikkejä. Nyt olen päästänyt jo yksin ulos, koska minun on helppo seurata leikkejä sisältä.
Niin, että onkohan minun syytä nyt potea huonoa omaatuntoa avautumisesta leikki-ikäisille lapsille (Siis ei mitään ihan pieniä enää)
Kommentit (18)
Ihan asiasta sanoit, ja jos kaikki ei nyt mennytkään aivan ideaalisti, niin sellaista elämä vaan on.
Minä en ole mikään superkasvattaja, ja olen joskus ollut tosi kiukkuinen pihan lapsille jos ovat tehneet jotain ilkeää. Ei siitä ole kenellekään näemmä mitään traumoja jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on selkeästi alle 10 v lapsia, niin et voi olettaa heidän osaavan käyttäytyä oikein, joukossa tyhmyys tiivistyy. Rähjäämisen sijasta olisi tärkeää kertoa kuinka olla kiva kaveri ja kuinka leikitään yhdessä.
muistat vaan nyt sitten, että jos hakeavat, sun muksu ei enää saa lähteä mukaan. Siinä on se kurja juttu, että yksinkään ei ole jatkossa hauska olla, mutta sitähän sä halusit.
Harmikseni pyörsin puheeni 15 minuutin päästä tapahtuneesta, koska yksi lapsista (tämä on myös avausviestissä) tuli kysymään tytärtäni leikkimään ja pyysi anteeksi käytöstään (minun pienen vihjauksen sanelemana).
Jotenkin vain on niin tiukkapipo olo, kun muut vanhemmat eivät puutu, välitä tai edes katso vanhempiensa perään. Että viidakon lait pätevät.
sinulla on vastuu aikuisena sanoa juuri noin. et ylireagoinut. miten ne lapset oppisivat jos kukaan ei sano mitään eikä välitä!!!! jokaisen aikuisen velvollisuus on puuttua lasten touhuihin.
Jos on selkeästi alle 10 v lapsia, niin et voi olettaa heidän osaavan käyttäytyä oikein, joukossa tyhmyys tiivistyy. Rähjäämisen sijasta olisi tärkeää kertoa kuinka olla kiva kaveri ja kuinka leikitään yhdessä.
Lapset olivat selkeästi alle 10 v, siksi onkin niin huono olo asiasta. Toisaalta olen useaan otteeseen ystävällisesti puhunut ja ohjaillut leikkejä, ollut ystävällinen lapsille, leikkinyt heidän kanssaan, tarjonnut juotavaa helteellä ja välipalaa yms, mutta nyt vain keitti yli.
Kyllä minä toisaalta olen sitä mieltä, että jos ei kukaan koskaan tiukasti sano, niin silloin ei kukaan sitä koskaan tajuakkaan, että poissulkeiminen on rumasti tehty. Rajansa lässytykselläkin. Mutta siitä huolimatta pitäisi nyt vanhempien kanssa tämä käydä läpi, eikä oikein paukut riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muut pihan aikuiset eivät kasvata lapsiaan.
Meillä on pihassa paljon lapsia, ja ihan omana joukkonaan erottuvat nämä perheet, joissa vanhempia ei kiinnosta tuon taivaallista mitä lapset (alle kouluikäiset) pihalla tekevät. Heillä on päin vastoin sellainen asenne, että pihalle siitä riehumasta, prkl, ja mulle et sitten tule märisemään jos pihalla jotain tapahtuu, selvität itse ne jutut. En mä vaan kovin korkealle arvosta tuollaista tyyliä, eikä mua hirveästi kiinnosta, mitä he minusta ajattelevat jos vahdin pihalla heidänkin lapset samalla kuin omani, ja puutun siihen jos joku on tahallaan ilkeä. Jonkun vaan on ohjattava niitä niidenkin lapsia, kun ei heistä siihen ole.
Odotin omilta lapsiltani käytöksen hallintaa vastaavissa tilanteissa jo 6-7 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muut pihan aikuiset eivät kasvata lapsiaan.
Meillä on pihassa paljon lapsia, ja ihan omana joukkonaan erottuvat nämä perheet, joissa vanhempia ei kiinnosta tuon taivaallista mitä lapset (alle kouluikäiset) pihalla tekevät. Heillä on päin vastoin sellainen asenne, että pihalle siitä riehumasta, prkl, ja mulle et sitten tule märisemään jos pihalla jotain tapahtuu, selvität itse ne jutut. En mä vaan kovin korkealle arvosta tuollaista tyyliä, eikä mua hirveästi kiinnosta, mitä he minusta ajattelevat jos vahdin pihalla heidänkin lapset samalla kuin omani, ja puutun siihen jos joku on tahallaan ilkeä. Jonkun vaan on ohjattava niitä niidenkin lapsia, kun ei heistä siihen ole.
Täällä on tismalleen sama meininki. Toisaalta se on minusta ihan kiva, että vielä on perheitä, joissa lapset saavat mennä ja tulla, kokea ja liikkua, ei rajoiteta ja aikatauluteta liikaa.
Mutta kyllähän se on tosi, että lapsilla ei ole vielä tarpeeksi taitoa yksin ratkoa ristiriitatilanteita ja kiusaamista tapahtuu jatkuvasti niin pakkohan sitä on jonkun katsoa perään. Ainakin minä omani. Muuten tehköön mitä huvittaa, mutta minun lastani ei kiusata!
sinulla on vastuu aikuisena sanoa juuri noin. et ylireagoinut. miten ne lapset oppisivat jos kukaan ei sano mitään eikä välitä!!!! jokaisen aikuisen velvollisuus on puuttua lasten touhuihin.
Lapsille pitää opettaa, jos he toimivat väärin. Mistä he muuten tietäisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin odotan, etteivät lapseni kiusaa tai tee muutakaan tyhmää. Olen kuitenkin sen verran realisti, että kyllä ne saattavat tyhmyyksiäkin keksiä.
Mä en tarkoittanut, että pitää lässyttää. Usein lapsille on tehokkaampaa kertoa kuinka pitää olla kuin keskittyä kieltämiseen.
Turhia uhkailua harvoin kannattaa tehdä, lapset näkee siitä läpi.
Etenki kun sitä on tapahtunut useasti. Joku syy siihen on miksi eivät halua leikkiä yhdessä. Oletko varma ettei syytä ole myös lapsessasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaivaa tosi huono omatunto siitä, että sanoin tiukasti, melko vihaisellakin äänellä nämä asiat (lähi)naapureiden lapsille. Sekin vähän mietityttää, että mitä lapset puhuvat minun kiukustumisestani vanhemmilleen ja pitäisi itse jaksa lähteä selvittelemään asiaa vanhempien kanssa, mutta joenkin ei nyt vain jaksa kiinnostaa. Mielestäni heidänkin pitäisi välillä ottaa vastuuta lastensa käytöksestä.
No voi hellan lettas! Ihan aiheesta suutuit eikä sinun tarvitse mennä lasten vanhemmille mitään selittämään.
Lapset olivat selkeästi alle 10 v, siksi onkin niin huono olo asiasta. Toisaalta olen useaan otteeseen ystävällisesti puhunut ja ohjaillut leikkejä, ollut ystävällinen lapsille, leikkinyt heidän kanssaan, tarjonnut juotavaa helteellä ja välipalaa yms, mutta nyt vain keitti yli.
Eli kyse on tutuista lapsista, joiden kanssa olet ollut paljonkin tekemisissä. Eivätköhän ne muksut lähinnä mieti, että saakohan naapurintädiltä enää herkkuja...
Etenki kun sitä on tapahtunut useasti. Joku syy siihen on miksi eivät halua leikkiä yhdessä. Oletko varma ettei syytä ole myös lapsessasi?
Lasten mielestä muilla on normaalit äidit ja ap:n lapsella on omituinen ylisuojeleva äiti, joka kyylää joka asiaa ja rähisee lapsille.
Lapsen logiikalla ne ei tajua, että ap on on hyvä äiti. Niiden mielestä ap on omituinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin suhtaudun tunnepitoisesti näihin kiistoihin, mutta yritän silti aina muistaa, että minä en tiedä tarkkaan mitä on tapahtunut. Jokaisella lapsella on varmasti tilanteesta erilainen tarina kerrottavana ja varsinkin äidille helposti myös paisutellaan näitä asioita ;)
Eli asiaan puuttuminen on tärkeää, mutta mielestäni se pitää tehdä hienovaraisesti tai sitten vaihtoehtoisesti voisit mennä lasten vanhemmille puhumaan asiasta.
Sehän se kun kaikki pelkäävät puuttua mihinkään. Olen saanut elämässäni erilaista haistattelua osakseni juuri siksi kun olen puuttunut ihan ulkopuolisenakin lasten ja joskus aikuistenkin käytökseen. Mutta mitä sitten, nehän ne itse aloitti. Siitähän kaikki sikiää kun mistään ei seuraa mitään, edes pahamieli joskus kasvattaa paremmin kuin välinpitämättömyys.
Minusta on hyvä, että näytit tunteesi lapsille. Keskustelu kuulostaa ihan asialliselle. Miten ihmeessä lapset ikinä voisivat oppia empatiaa, jos kukaan ei koskaan näytä suuttumustaan tai loukkaantumistaan? Puhumattakaan siitä, että oppisivat ymmärtämään oikean ja väärän välisen eron, jos aina vaan lempeästi selitellään, eikä teoilla ole koskaan seurauksia? Minä olisin tehnyt täsmälleen samoin. Eikä se ole uhkauksen perumista, jos antaa lapsen leikkiä anteeksi pyytämään tulleen kansa. Minun lapsuudessani tuollaista kutsuttiin anteeksi antamiseksi.
T. Kasvatustieteen maisteri
Etenki kun sitä on tapahtunut useasti. Joku syy siihen on miksi eivät halua leikkiä yhdessä. Oletko varma ettei syytä ole myös lapsessasi?
Lapsestani vielä, saatan hyvin kuvitella miksi lapseni ei aina oikein sovi joukkoon ja syy on se, että hän ON minun tekemieni havaintojen perusteella hieman erilainen kuin pihojen valtavirta. Hän on motorisesti hieman kömpelö, vaikka rakastaa liikkumista, hän on kova keskustelemaan ja innostuu asioista, selittää myös paljon juttuja joista muut lapset eivät oikein tiedä mitään ja hänellä on valtavan vilkas mielikuvitus. Hänellä on myös eräs harmiton ulkonäköön liittyvä poikkeama, jota muilla lapsilla ei ole
Sitä suuremmalla syyllä pidän tärkeänä sitä, että hänetkin otetaan joukkoon. Olen välillä yrittänyt karaista häntä jättämällä hänet selviytymään ja rohkaisemalla pitämään puoliaan.
Tänään hän koki hyvin tärkeäksi sen, että puolustin häntä. Uskon että se antoi hänelle viestin siitä, ettei kaikkea tarvitse sietää. Lapset saivat toisaalta myös oppitunnin myös anteeksiannosta.
Saa nähdä ottavatko vanhemmat asiaa esille.
muistat vaan nyt sitten, että jos hakeavat, sun muksu ei enää saa lähteä mukaan. Siinä on se kurja juttu, että yksinkään ei ole jatkossa hauska olla, mutta sitähän sä halusit.