Mistä itsetuntosi koostuu?

Ei aavistustakaan, en tunne itseäni niin hyvin, että osaisin eritellä mitään.

Itsetuntoni on hyvä mikäli

1) olen tavoitepainossani

2) minulla on työpaikka

Tällä hetkellä kumpikaan näistä ei päde, ja eron huomaa! Kun vuosi sitten tilanne oli päinvastainen, olin aivan valtavan onnellinen ja tunsin itseni kokonaiseksi ja ihanaksi ihmiseksi.

Pelkästä olemassaolon tunteestani. Minun itsetuntoni ei riipu ulkoisista tai sisäisistäkään ominaisuuksistani, saati palautteesta. Esimerkiksi tiedän olevani yleisten kauneuskäsitysten mukaan ruma nainen. Mutta mitä siitä, kaikilla kukilla on oikeus kukkia! En myöskään ole erityisen älykäs mutta pärjäillyt olen ja se on ihan ok. Minusta, koska minä olen olemassa ja olen ihminen, minulla on oikeus olla ja arvokas paikka tässä maailmassa, ja siihen perustuu minun itsetuntoni. En minä kyseenalaista arvoani ollenkaan, enkä kenenkään muunkaan.

Minulla oli aina ennen hyvä itsetunto ja olin vahva. Muutos tuli kun jouduin sairauden ja leikkauksen vuoksi saikulle ja mulle tuli aikaa palstailla. Ensiksi aloin lukea iltalehden palstoja ja sitten ellejä. Silloin käsitin että olen todella ruma ja sivistymätön ja oikeasti melkoinen ihme että minulla on edes puolisoa! 

Sen jälkeen olen alkanut sheivaamaan,laihduttanut melko paljon, alkanyt käymään salilla ja hankkinut lihaksia. Edelleen harmittaa selluliitti jolle en ole mahtanut mitään, häpyni ei ole normaalin näköinen ja taidan olla löysäkin, mutta ennenkaikkea olen liian vanha ja rupsahtanut tähän yhteiskuntaan. Nykyään kun ei saa vanheta eikä rupsahtaa- katsokaa vaikka hollywoodin naisia, eihän nekään rupsahda.Vain ällöttävä suominainen päästää itsensä rupsahtamaan.

Minun itsetuntoni on hyvä. Tunnen itseni, tiedän vahvuuteni ja heikkouteni. Osaan käyttää hyödyksi niitä asioita joissa olen hyvä, ja käytän niitä myös selviytyäkseni niistä asioista missä olen heikko. Seuraan aikaani, otan selvää asioista, opettelen uutta. Olen rauhallinen, en menetä koskaan hermojani, pystyn suoriutumaan lähes mistä vain.

En välitä ihmisten mielipiteistä. Minulle ei merkitse mitään se, mitä minusta puhutaan. Käyttäydyn aina hyvin vaikken itse pitäisikään jostakusta, hyväksyn sen etteivät kaikki pidä minusta. Olen monen mielestä tiukkapipo, liian vakava, liian asiallinen. 

Elämänkokemus tuo itsetunnon joka ei riipu mistään.

Siitä että olen selvinnyt todella vaikeista ongelmista. Eikä nyt puhuta mistään "olen hieman ylipainoinen voi kun voisin laihduttaa" tai "lapseni ei osaa pyöräillä 3-vuotiaana" -tyyppisistä haasteista.

Olen selvinnyt monesta liemestä. Tämä on antanut itsevarmuutta.

Koen työssäni paljon onnistumisia. Ala on vaikea, mutta koen, että menestyn ja se valaa itseluottamusta.

Minulla on hyviä ihmissuhteita (parisuhteesta ja aikuisista lapsista ystäviin ja hyviin kollegoihin). Saan paljon positivista hyväksyvää palautetta, mikä todennäköisesti vahvistaa jo ennästään hyvää itsetuntoani mukavalla tavalla.

En vertaile itseäni muihin vaan olen iloinen siitä, mitä olen ja mitä minulla on kaikkine ylikiloineni ja vikoineni. Olen perusluonteeltani optimistinen ja posiitivinen, mikä heijastuu myös itsetuntooni. Ajattelen hyvää ja saan hyvää, niin naivilta kuin se varmaan kuulostaakin.

Teen asioista, joista saan hyvää mieltä. Esimerkiksi hyvät kirjat vahvistavat itsetuntoani. En osaa selittää, miksi, mutta näin koen.

Ongelmista selviäminen, onnistumiset ja rakkaus antavat itsetuntoa. Kuten myös tyytyväisyys itseen (tulee noiden kolmen kautta yleensä). Jotkut ovat myös vähemmän kriittisiä kuin toiset.

Olen ehjästä perheestä ja ns. isintyttö. Koulutus ja vahva ammattitaito. Ulkoisilla seikoilla ei ole missään vaihessa ollut merkitystä itsetuntoni suhteen. Painoni on vaihdellut normaalipainoisesta alipainon rajoille ja nämä heilahtelut sairauden takia. Olen iloinen luonne ja siitä on tullut lapsuudesta saakka hyvää palautetta.

Siinäpä ne.

Itsetunto ei viime kädessä riipu mistään ulkoisista asioista, vaan siitä, että olen oppinut ymmärtämään sen, että minä olen hyvä ja kelpaan ihan sellaisena kuin olen. Se on eri asia, kuin että esimerkiksi oikein oikeaan tilaisuuteen pukeutumalla saa varmuutta omaan esiintymiseen, tai kokee epävarmuutta, kun ei ole pukeutunut asianmukaisesti. Nolo tilanne on vain nolo tilanne, eikä tee ihmisestä huonompaa.

Kai siinä itsetunnossa on lähinnä kyse siitä, että tuntee itsensä ja hyväksyy itsensä vikoineen päivineen. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen taas pyrkii täyttämään muiden ihmisten odotuksia, ja hän luulee itsetuntonsa paranevan, kun hän saa muilta kehuja, vaikka kyse onkin siitä, että hän on niistä riippuvainen.