Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsipuoliin sitten pitäisi oikeasti suhtautua?
18.04.2013 |
Mikä on "oikea" tapa suhtautua lapsipuoliin? Jos lapsipuolia kohtelee kuin omiaan, yrittää omia lapset oikealta äidiltä, jos taas ottaa etäisemmän suhteen, on kylmä tunnevammainen haaska jolta pitäisi omatkin lapset ottaa pois...
Mikä sitten on se oikea äitipuolen rooli?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:15"]
Minä olen huomannut parhaimmaksi olla ns paha äitipuoli etenkin kun meillä ei ole keskinäisiä lapsia enkä niitä haluakaan. En halua miehen lapsia meille, joten mies tapaa niitä jossain muualla. Täksi ajaksi minä varaan kylpyläviikonlopun, pikkumatkan ystävieni kanssa tai vaikka kampaajan. En keskustele lapsista kenenkään kanssa enkä huomioi heidän olemassaoloaan mitenkään. Mies tekee omat valintansa ja ne käyvät minulle olivatpa ne mitä vain. Kesäisin olen yleensä mökilläni, johon lapset eivtä myöskään ole tervetulleita.
[/quote]
Joo, tee palvelus ihmiskunnalle ja hyppää kaivoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:23"]Joo, tee palvelus ihmiskunnalle ja hyppää kaivoon[/quote]
Juuri tällaisilta kommenteilta välttyy, kun ei ole missään yhteydessä mieheni eksään ja lapsiin. Pointtini tuli viimeistään nyt selväksi hitaammallekin lukijalle.
No, mä olen lasteni äiti, eivät he tarvitse toista äitiä. Mutta kyllä aikuisia jotka pitävät heistä ja pitävät heidän puoliaan- ehkä äitipuoli voi olla yksi sellainen. Siis lapsia pitää kohdella kauniisti, ja myös kunnioittaa heidän äitiään, ei yrittää millään lailla päsmätä omia juttujaan. Eli herkkyyttähän tuo vaatii. Lasten paras on se että äitipuoli osoittaa kunnioitusta ja puhuu hyvää lasten äidistä- niin minäkin teen lapsilleni siitä -en sano mitä hänestä ajattelen- eukosta- jonka kanssa heidän isänsä mua vuosia petti samalla kun esitti mulle olevansa hukassa oleva reppana. Kun vanhemmat hoitavat lasten tärkeitä asioita äitipuoli toivottavasti pysyy takavasemmalla. Ja kun on se lasten koulun juhla, äitipuoli on siellä vain siinä tapauksessa että se sopii kaikille osapuolille.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:31"]
No, mä olen lasteni äiti, eivät he tarvitse toista äitiä. Mutta kyllä aikuisia jotka pitävät heistä ja pitävät heidän puoliaan- ehkä äitipuoli voi olla yksi sellainen. Siis lapsia pitää kohdella kauniisti, ja myös kunnioittaa heidän äitiään, ei yrittää millään lailla päsmätä omia juttujaan. Eli herkkyyttähän tuo vaatii. Lasten paras on se että äitipuoli osoittaa kunnioitusta ja puhuu hyvää lasten äidistä- niin minäkin teen lapsilleni siitä -en sano mitä hänestä ajattelen- eukosta- jonka kanssa heidän isänsä mua vuosia petti samalla kun esitti mulle olevansa hukassa oleva reppana. Kun vanhemmat hoitavat lasten tärkeitä asioita äitipuoli toivottavasti pysyy takavasemmalla. Ja kun on se lasten koulun juhla, äitipuoli on siellä vain siinä tapauksessa että se sopii kaikille osapuolille.
[/quote]
Hmm, edelleen 3 kommentoi. Minä olen ollut monesti ihan yksin niissä lapsipuolen juhlissa/vanhempainilloissa, mulla on ollut Wilma-tunnukset, minä olen kuskannut harkkoihin ja lääkäriin (jos isä ei ole ollut kotona). Meillä kyllä miehen ja hänen exän liitosta oli aikaa 4v kun tavattiin, joten mitään tuollaista katkeruutta ei ole ollut mukana kuvioissa. Ja lapsen äidin kanssa olen ihan kaksin saanut asioita hoidettua, yhdessä käyty koulun juhlissa tai kahvisteltu.
Minä olisin ap:n linjalla. Äitipuolille varmasti asetetaan vaatimuksia jokapuolelta, mutta itse pitäisin suhdetta lapseen tärkeämpänä. Tarhatädit ovat oikeasti töissä ja iltaisin kotona saattavat olla aika poikki. Sellaista roolia ei moni jaksa montaa päivää erityisesti omassa kotonaa ja vapaa-aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että olen kateellinen kolmoselle :) Meillä ei ole mitään puhevälejä lasten äidin kanssa, ei ole oikeastaan miehelläkään. Ei siis voi kysyä miten hän haluaisi lasten kanssa tehtävän, minä tietysti teen kaiken väärin, mutta ei sitten kerrota mikä olisi oikein. Osassa asioista lapsilla on liikaa vapauksia ja osassa liian tiukka kuri. Jos lasten kanssa tekee jotain erikoista, lapsia lahjotaan, jos ei tee mitään, lapset tylsistyy.
Minä osallistun meillä asuvan lapsen arkeen siinä missä omien, autan läksyissä ja harrastuksessa ja puhumme hyvinkin syvällisiä. Myös etälapsien kanssa on läheiset välit, vaikka arkeen ei äidin vastustuksen takia pysty osallistumaan mieskään (ja sitten itkee kun joutuu yksin kantamaan vastuuta).
Ja mieheen tutustuin vasta noin vuosi eron jälkeen, joten mitään se toinen nainen katkeruutta ei pitäisi olla.
Täytyy sanoa, että olen kateellinen kolmoselle :) Meillä ei ole mitään puhevälejä lasten äidin kanssa, ei ole oikeastaan miehelläkään. Ei siis voi kysyä miten hän haluaisi lasten kanssa tehtävän, minä tietysti teen kaiken väärin, mutta ei sitten kerrota mikä olisi oikein. Osassa asioista lapsilla on liikaa vapauksia ja osassa liian tiukka kuri. Jos lasten kanssa tekee jotain erikoista, lapsia lahjotaan, jos ei tee mitään, lapset tylsistyy.
Minä osallistun meillä asuvan lapsen arkeen siinä missä omien, autan läksyissä ja harrastuksessa ja puhumme hyvinkin syvällisiä. Myös etälapsien kanssa on läheiset välit, vaikka arkeen ei äidin vastustuksen takia pysty osallistumaan mieskään (ja sitten itkee kun joutuu yksin kantamaan vastuuta).
Ja mieheen tutustuin vasta noin vuosi eron jälkeen, joten mitään se toinen nainen katkeruutta ei pitäisi olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nyt elämässäni jo toista kertaa se "äitipuoli", mutta siis vain etäisän kanssa suhteessa eli lapset eivät ole koskaan asuneet meillä eikä omia ole.
Molemmilla kerroilla on ollut päivänselvää, että lapsilla on vanhemmat, mutta minun roolini on olla tasa-arvoinen aikuinen isän kanssa. Lapset eivät siis oikeastaan ole koskaan nähneet eroa, joka kuitenkin on olemassa, tietyt asiat kun tietenkin päättää aina vanhemmat vaikka aina kyllä ollaan sen isän kanssakin asioista puhuttu ennen päätöstä (eli voin ehdottaa lapsille jotain harrastusta, mutta vanhemmat päättävät onko harrastus ok ja vasta sitten se esitellään lapsille jne).
Suhtaudun lapsiin kuten muihinkin ihmisiin elämässäni, lapsista pidän oletusarvoisesti, koska ovat mieheni lapsia, aivan kuten oletusarvoisesti pidän miehen vanhemmista, sisaruksista, ystävistä jne. Se on helppo lähtökohta lähteä rakentamaan omaa suhdetta näihin ihmisiin.
Ihan metsään ei tainnut mennä ainakaan ekalla kerralla, kun vieläkin olen vuosien jälkeen näiden "lapsipuolieni" kanssa tekemisissä, heidän halustaan (ja toki omastani, mutta päätin erotessa, että en yritä jäädä lasten elämään ns väkisin) ja vieläpä heidän äitinsäkin kanssa. Isä laittoi minuun välit poikki eikä haluaisi minun tapaavan lapsiaan, mutta koska lapset haluavat ja kun äidille se on ok, niin isukki saa kiukuta ihan keskenään xD
Joskus luin jostain neuvon, jota pidin osuvana. Eli, kohtele lapsipuoliasi siten, kuin toivoisit omien lastesi äiti/isäpuolen heitä kohtelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudun heihin kuin mukaviin naapureihin. En tungettele, en neuvo, en käske, pidän pientä välimatkaa.
Siskoni on kuollut, lapsilla on äitipuoli, joka vannoi ja vakuutti yli 15 vuotta, että on yhtä hyvä kuin lasten oikea äiti olisi, rakastaa yhtä paljon, kasvattaa kuin äiti jne.
Kun siskonlapset menivät naimisiin, ei kumpikaan kutsunut häihinsä äitipuolta. Molempien mielestä lapsuuden kauhein asia oli ollut äitipuoli, joka toi oman perheensä eli omat lapsensa siskonlasten kotiin ja valtasi sen omanlaisekseen. Rakkaus on käskytystä, kasvatus uhkailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:20"]
No mä suhtaudun niin kuin kehen tahansa meillä vierailevaan lapseen. En suhtaudu kuin omaani, koska miten voisinkaan? Omani on minulle aina ykkönen, kaikista rakkain. Ei hänen kanssaan voisi olla tasaveroinen kuin toinen oma lapsi. Eli komennan lapsipuolia, opastan, ohjaan arjen toimissa kuten ala-asteikäisiä ohjataan. Meidän kodissa on meidän tavat ja oletan, että niitä noudatetaan.
En helli, en halaile, en leikitä. En juttele syvällisemmistä asioista. Usein saatan lähteä päiväksi muualle, kun lapset ovat meillä. Koti ei ihan tunnu kodilta silloin. Oman lapsen suhdetta sisarpuoliinsa toki yritän tukea parhaani mukaan, onhan siinä hänelle leikkikavereita.
Joskus ostin miehen lapsille jotain leluja. Tästä tuli heti lapsen äidiltä moitetta, että yrittääkö se akka lahjoa lapset puolelleen vai mitä. Ei paljon motivoi edes yrittää luoda mitään lämpimiä välejä. Lapset kuitenkin kertoo kaiken äidilleen.
[/quote]
Minä kohtelen "lapsipuoltani" aika samalla tavalla. Meillä miehen kanssa yksi yhteinen lapsi ja miehellä entisestä suhteesta yksi poika. Poika asuu naapurikaupungissa äitinsä kanssa ja on meillä joka toinen vkonloppu. Ei mikään ihanteellinen ratkaisu miehestäni, mutta minulle sopii paremmin kuin hyvin.
Ei ole tullut mitään lämmintä "äiti-lapsisuhdetta" kehityttyä, kun poika meillä kuitenkin vain kahden viikon välein ja ennen äitiyslomaani olin aina kaikki viikonloput töissä. Hyvä kun näin poikaa.
Olen ehkä kamala, mutta pojan olemassaolo ei arjessamme juuri näy, muutama kuva on seinällä, eikä se minua pahemmin haittaa. Ilkeä en missään tapauksessa ole, mutta ihan vieras lapsihan hän minulle käytännössä on.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:20"]
No mä suhtaudun niin kuin kehen tahansa meillä vierailevaan lapseen. En suhtaudu kuin omaani, koska miten voisinkaan? Omani on minulle aina ykkönen, kaikista rakkain. Ei hänen kanssaan voisi olla tasaveroinen kuin toinen oma lapsi. Eli komennan lapsipuolia, opastan, ohjaan arjen toimissa kuten ala-asteikäisiä ohjataan. Meidän kodissa on meidän tavat ja oletan, että niitä noudatetaan.
En helli, en halaile, en leikitä. En juttele syvällisemmistä asioista. Usein saatan lähteä päiväksi muualle, kun lapset ovat meillä. Koti ei ihan tunnu kodilta silloin. Oman lapsen suhdetta sisarpuoliinsa toki yritän tukea parhaani mukaan, onhan siinä hänelle leikkikavereita.
Joskus ostin miehen lapsille jotain leluja. Tästä tuli heti lapsen äidiltä moitetta, että yrittääkö se akka lahjoa lapset puolelleen vai mitä. Ei paljon motivoi edes yrittää luoda mitään lämpimiä välejä. Lapset kuitenkin kertoo kaiken äidilleen.
[/quote]
Minä kohtelen "lapsipuoltani" aika samalla tavalla. Meillä miehen kanssa yksi yhteinen lapsi ja miehellä entisestä suhteesta yksi poika. Poika asuu naapurikaupungissa äitinsä kanssa ja on meillä joka toinen vkonloppu. Ei mikään ihanteellinen ratkaisu miehestäni, mutta minulle sopii paremmin kuin hyvin.
Ei ole tullut mitään lämmintä "äiti-lapsisuhdetta" kehityttyä, kun poika meillä kuitenkin vain kahden viikon välein ja ennen äitiyslomaani olin aina kaikki viikonloput töissä. Hyvä kun näin poikaa.
Olen ehkä kamala, mutta pojan olemassaolo ei arjessamme juuri näy, muutama kuva on seinällä, eikä se minua pahemmin haittaa. Ilkeä en missään tapauksessa ole, mutta ihan vieras lapsihan hän minulle käytännössä on.
[/quote]
Näin juuri. Hyvin todettu, että ihan vieras lapsi se kuitenkin on. Näinhän asia on, vaikka itsekään en ole oikeastaan noin koskaan ajatellut. En minä tunne lapsipuoliani. En tiedä heidän menneisyydestään muuta kuin sen verran mitä olen heidät tuntenut, en tiedä mistä he pitävät, en mitä he pelkäävät, mitä toivovat, mitä ajattelevat mistään. Meillä rullataan normaalia pikkulapsiarkea (tai no pikku ja pikku, mutta ei nuo nyt kovin isoja ole).
Aika järkyttävää oikeastaan tajuta, että en tiedä heistä juuri mitään. En ole ennen ajatellut asiaa.
- nro 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:31"]
No, mä olen lasteni äiti, eivät he tarvitse toista äitiä. Mutta kyllä aikuisia jotka pitävät heistä ja pitävät heidän puoliaan- ehkä äitipuoli voi olla yksi sellainen. Siis lapsia pitää kohdella kauniisti, ja myös kunnioittaa heidän äitiään, ei yrittää millään lailla päsmätä omia juttujaan. Eli herkkyyttähän tuo vaatii. Lasten paras on se että äitipuoli osoittaa kunnioitusta ja puhuu hyvää lasten äidistä- niin minäkin teen lapsilleni siitä -en sano mitä hänestä ajattelen- eukosta- jonka kanssa heidän isänsä mua vuosia petti samalla kun esitti mulle olevansa hukassa oleva reppana. Kun vanhemmat hoitavat lasten tärkeitä asioita äitipuoli toivottavasti pysyy takavasemmalla. Ja kun on se lasten koulun juhla, äitipuoli on siellä vain siinä tapauksessa että se sopii kaikille osapuolille.
[/quote]
Hmm, edelleen 3 kommentoi. Minä olen ollut monesti ihan yksin niissä lapsipuolen juhlissa/vanhempainilloissa, mulla on ollut Wilma-tunnukset, minä olen kuskannut harkkoihin ja lääkäriin (jos isä ei ole ollut kotona). Meillä kyllä miehen ja hänen exän liitosta oli aikaa 4v kun tavattiin, joten mitään tuollaista katkeruutta ei ole ollut mukana kuvioissa. Ja lapsen äidin kanssa olen ihan kaksin saanut asioita hoidettua, yhdessä käyty koulun juhlissa tai kahvisteltu.
[/quote]
No katkeruus varmasti menee ajan myötä ohi, mutta jos itse olisit tullut vuosia petetyksi, saattaisit siinä kyllä hetken katkerakin olla. Enkä kyllä tunne olevani katkera vaan vihainen. Mutta eihän ihmisellä tämän palstan mukaan tällaisia tunteita saa olla. Ja lisäksi, sinä olet eri asemassa kuin minä, sinä olet se äitipuoli, minä en.
Jokaiseen ihmiseen luodaan se omanlainen ihmissuhde ihan persoonista, elämäntilanteista yms. riippuen.
Minä haluaisin omien lasteni mahdollisen äitipuolen kohtelevan heitä ystävällisesti mutta silti aikuisena kasvattaen. Vähän niin kuin tarhantäti... Saa komentaa, mutta kun lapsi siellä ei varmaan asu, niin voisi vähän joustoakin löytyä ja sitä "hauska täti"-meininkiä.
Meillä lapsi asuu ja minä olen kyllä kasvattanut kuin omaani. Hyvin on 14v mennyt.
Lapsipuolet ovat ihmisiä, joihin olet sitoutunut samalla kun sitouduit puolisoosi. Sinun tulee ymmärtää, että et tule koskaan "pääsemään eroon" heistä, vaan he tulevat aina olemaan osa perhettäsi - luo siis heihin sellainen suhde, että voitte elää samassa perheessä aina. Perheessä pitää olla läheisiä ja lämpimiä ja vastuullisia tunnesiteitä - myös muuten kuin ainoan oikean äidin ja lasten välillä. Muista myös, että sinä olet valinnut heidät samalla kun valitsit puolisosi - mutta he eivät ole päässeet valitsemaan sinua. Siksi sinulla on enemmän velvollisuuksia suhteen luomisessakin.
Rajat pitää olla ja perheessä pitää olla yhteiset säännöt. Ylläoleva "tarhatäti"-meininki on juuri hyvä. Päävastuun lapsesta tietysti ottaa biologiset vanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:45"]
Rajat pitää olla ja perheessä pitää olla yhteiset säännöt. Ylläoleva "tarhatäti"-meininki on juuri hyvä. Päävastuun lapsesta tietysti ottaa biologiset vanhemmat.
[/quote]
3 kommentoi, että kun lapsi asuu saman katon alla niin kyllä sitä vastuutakin joutuu ottamaan. Mies on paljon työreissuissa ja silloin minä olen lapsesta vastuussa, en voi olla mikään iloinen tarhatäti vaan kyllä olen joutunut ihan vaatimaan ja komentamaankin. Mutta kuten aiemmin totesin, kasvattanut olen kuin omaani, eipä tässä ole asian kanssa ollut ongelmia.
No mä suhtaudun niin kuin kehen tahansa meillä vierailevaan lapseen. En suhtaudu kuin omaani, koska miten voisinkaan? Omani on minulle aina ykkönen, kaikista rakkain. Ei hänen kanssaan voisi olla tasaveroinen kuin toinen oma lapsi. Eli komennan lapsipuolia, opastan, ohjaan arjen toimissa kuten ala-asteikäisiä ohjataan. Meidän kodissa on meidän tavat ja oletan, että niitä noudatetaan.
En helli, en halaile, en leikitä. En juttele syvällisemmistä asioista. Usein saatan lähteä päiväksi muualle, kun lapset ovat meillä. Koti ei ihan tunnu kodilta silloin. Oman lapsen suhdetta sisarpuoliinsa toki yritän tukea parhaani mukaan, onhan siinä hänelle leikkikavereita.
Joskus ostin miehen lapsille jotain leluja. Tästä tuli heti lapsen äidiltä moitetta, että yrittääkö se akka lahjoa lapset puolelleen vai mitä. Ei paljon motivoi edes yrittää luoda mitään lämpimiä välejä. Lapset kuitenkin kertoo kaiken äidilleen.