Lue keskustelun säännöt.
Olenko pimee?
04.02.2013 |
Meille tuli miehen kanssa ero kesällä, johtui miehen uskottomuudesta. Mies käyttäytyi eron jälkeen todella _todella_ paskamaisesti ja vaikeutti elämääni.
Nyt kuitenkin olemme alkaneet lämmitellä välejämme, mies ymmärtää mokansa ja käy terapiassa ja todella yrittää.
Mun sisällä on kuitenkin järjetön määrä vihaa. Vihaa joka johtuu miehen pettämisestä (salasuhde kesti kuukausia) ja kusipäisyydestä eron jälkeen. Käytti lasta aseena mua vastaan, vaikka itse oli syypää eroon.. Perui silkkaa ilkeyttään tapaamisia lapsen kanssa, kun tiesi että joudun vaikeuksiin kun viime hetkellä perutaan jokin tapaaminen. Mm. samana aamuna kun lähdin työmatkalle ilmoitti ettei hae lasta päiväkodista, että keksi joku muu hoitaja.. Tällaista sikamaista ja epäluotetttavaa touhua. Toisaalta näen miehen todella katuvan ja yrittävä aivan sairaastin, ja viihdyn hänen kanssaan, toisaalta on hetkiä jolloin olen niin täykkä vihaa etten kestä, sillä en voi järjellä selittää tuota miehen käytöstä mm. eron jälkeen.
Tämä ilmenee mm. niin että pimahtelen aivan pienistä asioista. Tai no, pienistä ja pienistä..
Eilen olimme sopineet että tapaamme iltapäivällä ja teemme yhdessä juttuja iltapäivän ja illalla sitten minä menen omaan harrastukseeni ja mies on lapsen kanssa. No mies ilmoittaa facebookissa jutellessamme että on tosi väsynyt.. Sanoin että ok, ei meidän ole pakko nähdä (mies on aina ollut ehdottomasti se innokkaampi tapaamaan, haluisi olla 24/7 mun kanssa) mutta voisiko olla lapsen kanssa n. tunnin, jotta pääsen ennalta sovittuun harrastukseeni illalla. Mies vastaa "katotaan" kysyin monta kertaa, että VOITKO OLLA VAI ET, että jos et voi niin kysyn apua lapsen ihan naapurissa asuvalta isoisältä. Mies sanoo että KATOTAAN.
Mulla kilahti. Sanoin että en ala anelemaan että mies vahtisi omaa lastaan, enkä ala anella että pääsen omaan harrastukseeni. Koska anelulta toi tuntui, kun mies ei voi suoraan vastata mitään. Mulle oisi riittänyt joo tai ei, en voi sietää sitä että joudun olemaan varpaillani sen suhteen voinko pitäytyä suunnitelmassani vai en. Se olisi ollut ihan ok, että mies ei olisi ollut lapsen kanssa sitä hetkeä, olisin saanut hoitoapua muualta, mutta kun ei voi vastata mitään suoraan vaan kiertelee..
Peruin koko jutun, sanoin että antaa sitten olla, aivan sama. Mies sanoo nyt että tottakai hän voi olla lapsen kanssa jne. Mä sanoin ettei enää kiinosta että mä järjestän hoidon sitten muuten. En ala kerjätä että mies viettäisi aikaa oman lapsensa kanssa. Mies haukkui mut mielisairaaksi ja hulluksi joka tahallaan käsittää hänen juttunsa väärin.
Äääh. sekava selitys. Pointtina se että tiedän saatan reagoida asioihin turhan voimakkaasti, kun tuntuu että mies koittaa käyttää valtaansa muhun. Ja muutenkin mä olen todella herkkä hermostumaan. Täynnä käsittelemätöntä vihaa.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä??
Kommentit (5)
vastasi "katotaan" toiseen kysymykseen. Eli siihen että tehdäänkö yhdessä jotain tänään vai ei.. Mun mielestä mä kysyin täysin selvästi että voiko sitten kuitenkin olla lapsensa kanssa vai ei..
Ja lähinnä se hulluksi haukkuminen, hoitoon menemään kehottaminen yms. tuntuu vähän kohtuuttomalta, kun mies mut tähän tilaan on ajanut omalla käytöksellään.
t-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kilahtanut turhasta ja nyt tiedät että mies pystyy pettämään ja haukkumaan sinua ja käyttäytymään todella huonosti eikä selvästikään välitä lapsestaan vaan käyttää lasta saadakseen valtaa sinuun. Aika harvoin suosittelen tätä mutta nyt ehdotan että JSSASAP
Miksi katselet enempää miestä? On parempiakin.
Minä en olisi ihmisen kanssa suhteessa joka haukkuu hulluksi.
Jos hän ei tue sinun harrastukseen pääsyä niin minusta hän ei arvosta sinua. Sinäkin varmasti päästäisit hänet tekemään omaa juttuaan?
Tottakai voi olla väsynyt mutta ei se oikeuta tuohon käytökseen. Voisi sanoa heti että tahtoisi vaikka mennä aikaisin nukkumaan, sillä voidaan hänenkin valittaminen Facebookissa väsymyksestään sanoa huomiohakuiseksi.
Tottakai väsynyt voi olla ja sinäkin varmaan voisit joustaa menoissasi tai viedä lapset johonkin menosi ajaksi mutta eipä sitä nyt voi miehen kanssa sopia.
Se että mies sitten haukkuu sinut on kohtuutonta.
Oletteko puhuneet hänen pettämisensä läpi? Koska sitä kuuluu puhua kunnes sinä sen yli pääset. Kyllästymiseen saakka ja yli voi toinen joutua puhumaan siitä, mutta petetty sinä olet ollut ja miehen käytös vaan kertoo ettei teidän arki toimi ja eron jälkeen voisit suunnitella elämääsi ja toimintaasi juuri kuten se sinulle kelpaa.
Ja jos isä ei lasta hae tarhasta: ilmoitus lastensuojeluun. Tarhaan muutenkin rajataan hakijat, etukäteen he tietää kuka lapsen hakee. Jos isä ei tule vaan sinne joku ilmestyy niin ei anna lasta hakijan mukaan.
Sinun miehen on ihan turha kiristää sinua millään naurettavuudella. Se alistaa sinua nyt ihan täysin ja jos uskot niin se jos joku on kurjaa.
Tällä hetkellä miehen toiminta vaikeuttaa teidän arkea. Tuntuu oudolle että juuri mies käy terapiassa. Voisin jopa mennä niin pitkälle että epäilen miehen valehtelevan sinua siinä.
Eroaisin. En kuluttaisi elämääni tuollaisen ihmisen kanssa.
Hänestä sinä et lapsesikaan takia koskaan pääse edes eroon.
Ja luultavasti se eron jälkeen jättää hakematta ja koittaa hankalaloittaa elämääsi, mutta siihen sinä tiedät varautua! Se syy minkään hankaloitumiseen ei ole silloin sinussa vaan miehessä. Älä unohda sitä.
Tottakai sinä silloin voit aina sopia jotain varahoitajaa ja kannattaa kertoa tälle hoitajalle että käytät häntä jos se isä tekee jotain epäluotettavaa. Näin et tee itsellesi syyllisen tuntua vaan se varahoitaja ymmärtää että isä nyt tällä kertaa otti lapsen eikä lapsi tulekaan hoitoon.
Tuo on ap surullista, mutta muista ettei se johdu sinusta. Vaan miehestä.
Vahvasti minusta tuntuu että selviäisit paremmin itsenäisesti.
väänteli ja käänteli sanomisiani kunnes aloin itsekin uskomaan että en osaa perustella asioita tai keskustella järkevästi. Hän haukkui minua mielisairaaksi ja väitti että kanssani on mahdotonta olla.
Onneksi yhteinen ystävämme todisti vahingossa tilannetta jossa mies kohteli minua sillä tavalla kuin normaalistikin, mutta jota kukaan ei ollut vielä koskaan nähnyt. Hän otti myöhemmin yhteyttä ja kysyi mikä miestä vaivasi kun hän käyttäytyi sillä tavalla. Vasta se avasi silmäni.
Eroa seuraavan vuoden aikana silmäni avautuivat ihan todella, kun tajusin minkälaisen manipuloinnin uhrina olin ollut ja miten olin sen seurauksena menettänyt itsekunnioitukseni lähes kokonaan. Älä anna miehen uskotella että sinussa on vikaa, vaan pelasta itsesi. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Jos sulla on menoja eikä mies voi vastata kuin katotaan, niin sillon se selvästi kiusaa ja vedättää sua. Teit aivan oikein.
Älä lämpene sille miehelle, vaan unohda hänet ja jatka elämääsi ilman häntä. Löydät taatusti paljon paremman.
Aivan sama käykö terapiassa, mutta selvästikään ei kadu, kun tekee sulle edelleen tuollaista.