Lue keskustelun säännöt.
miksi ette opeta lapsianne leikkimään useamman lapsen kanssa?
02.05.2013 |
Täällä meidän kylillä on ainakin ihan kummallinen ilmiö pienten tsrhalaisten, eskarilaisten ja koululaisten piirissä. Jopa pojissa leikitään vain yhden kaverin kanssa. Jos lapseni hakee kaveria ulos ja toinen kaveri on jo siellä leikimässä, niin mukaan ei mahdu kolmas. Olen huomannut tätä myös vanhempien osalta tapahtuvan, että oikein suositaan sellaista kaksin leikkimistä ja sanotaan kolmannelle "nämä leikkivät jo kaksin, tule joku toinen päivä".
Me olemme mieheni kanssa ainakin opettaneet alusta asti lapsia, että mukaan otetaan aina jos joku pyytää mukaan leikkiin. Koskaan ei ole liikaa lapsia leikeissä. Jos on kaveri jo leikkimässä meillä, niin tottakai siihen voi tulla lisääkin leikkikavereita mukaan halutessaan.
Minä en siis ihan ymmärrä, miksi lapsista ehdoin tahdoin opetetaan sellaisia, että porukassa ei voi olla ja joku pitää aina jättää ulkopuolelle? Osaisiko joku täällä selittää syyn, miksi näin opetetaan?
Kommentit (53)
Komppaan 35:ta. Meilläkin vielä ne naapuriperheen lapset ovat täällä aina. Suihkuun ja saunaankin änkevät perässä ja kaapeille jo parivuotiaasta. Ja jos joku sukulaislapsi/kaverini lapsi tulee muutaman kerran vuodessa kauempaa kylään, niin ei sekin pitäisi olla niiden naapurin lasten ehdoilla menevää aikaa. Anteeksi ap, jos komennan heidät edes silloin kotiin. Kyllä sunkin on niiden kanssa jaksettava itse joskus viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ap avauksesta. Olen itse kiehunut pari päivää taas raivosta naapurien lasten takia. Tai oikeastaan naapurien vanhempien takia, heidänhän asenteensa lasten käytöksessä näkyy!
Asumme omakotialueella, jossa on paljon lapsia. Kahden naapurin lapset leikkivät kyllä keskenään, mutta kun oma lapseni käy kysymässä pääseekö leikkiin mukaan, lapset "eivät voi alkaa". Sitten tulevat kysymään tytärtäni toisena päivänä leikkiin, mutta siis eivät koskaan "ala" häntä silloin, kun hän käy kysymässä pääseekö mukaan leikkeihin. Tätä hylkäämistä on tapahtunut näiden naapurien lasten vanhempien silmien alla, mutta eivät kannusta omia lapsiaan millään tavalla ottamaan lastamme mukaan leikkeihin. Otan siis tämän myös henkilökohtaisena loukkauksena: Oletan tämän johtuvan siitä, että vanhemmat eivät halua heidän lastensa leikkivän meidän lapsemme kanssa.
Tyttäreni ottaa asian vielä ihan hyvn, ikäänkuin hyväksyy sen. Ei siis osaa vielä pahoittaa mieltään, eikä miellä asiaa kiusaamiseksi. Itse pidän sitä kiusaamisena ja pidän huolen siitä, että heti kun lapseni alkaa asiasta oikeasti pahoittamaan mieltänsä, puutun toimintaan, marssin näiden vanhempien puheille ja pidän heille luennon kiusaamisesta ja asenteesta sitä kohtaan.
Ilmeisesti näillä vanhemmilla on sellainen ajattelumalli, että lasten tulee itse selvitä sosiaalsiten suhteiden viidakossa, jossa pätevät viidakon lait. Oma lapseni ei ole se sosiaalisesti nokkelin tapaus, joten minä en ala hiljaa katselemaan kun häntä dissataan järjestelmällisesti.
Meillä on yksi kaveri, jonka kohdalla se ei vaan onnistu. Eli jos kylässä on jo joku muu, tämä poika ei voi liittyä mukaan koska siitä ei vaan tule yhtään mitään. Tappelu on pystyssä ihan muutamassa minuutissa. Ko. lapsi ei jotenkin pysty toimimaan isommassa ryhmässä, valitettavasti. Ja siksi hän ei ole meille tervetullut, jos meillä on muita lapsia.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:59"]
Komppaan 35:ta. Meilläkin vielä ne naapuriperheen lapset ovat täällä aina. Suihkuun ja saunaankin änkevät perässä ja kaapeille jo parivuotiaasta. Ja jos joku sukulaislapsi/kaverini lapsi tulee muutaman kerran vuodessa kauempaa kylään, niin ei sekin pitäisi olla niiden naapurin lasten ehdoilla menevää aikaa. Anteeksi ap, jos komennan heidät edes silloin kotiin. Kyllä sunkin on niiden kanssa jaksettava itse joskus viettää aikaa.
[/quote]
On vähän eri asia kun perheellä on sukulaisia tai ystäviä kylässä: ei silloin tarvitse naapurien lapsia "alkaa". Mutta jos kyse on siitä, että yksi jätetään järjestelmällisesti kotipihojen leikeistä ulkopuolella, sekö on av-mammojen mieletä hyväksyttävää?
39, ota iisisti nyt. Sinun lapsesi mahdollinen syrjiminen on yksi asia, 35 kuitenkaan ei taida puhua järjestelmällisestä syrjimisestä.
Minä kysyisin sen sijaan ap:ltä, miksi ihmeessä leikit pitäisi keskeyttää ja alkaa alusta omassa kodissa heti, kun hänen lapsensa sattuu tulemaan ovelle leikkiseuraa vaille?
Miksi meidän pitäisi rajoittaa lastemme oikeutta omassa kodissaan valita leikkiseuransa ja leikkimuotonsa itse? Miksei hänen tarvitse sen sijaan opettaa lapselleen, että aina sitä leikkikaveria ei saa, eikä sitä kannata ottaa minään KIUSAAMISENA tai SYRJIMISENÄ. Kun vaan tulee kokeilemaan joku toinen päivä uudestaan!
Sellaista se oli jo minun lapsuudessani 1970-luvulla, ei ole millään tavalla uusi asia siis. Käytiin rimputtamassa naapurin tytön ovikelloa, ja jos hän oli vapaana, alettiin leikkiä, Jos hänellä oli jo kaveri, saattoi päästä mukaan kolmanneksi, mutta yleensä ei päässyt, koska heillä oli jo juonellinen leikki kesken, eikä siihen kaivata ummikkoa (siis jotain, joka ei ole selvillä leikin säännöistä) uutena mukaan. Tämän ymmärsin jo lapsena aivan hyvin.
ERI asia on tosiaan, jos jotakuta kartetaan leikkikaverina jatkuvasti. Se on kiusaamista, ja sellaiseen puuttuisin.
Opettakaa lapsenne sietämään pieniä pettymyksiä ja keksimään vaihtoehtoista tekemistä.
Aika iso osa päiväkodissa tai koulussa käyvistä lapsista joutuu jo arkipäivät viettämään isossa ryhmässä, joten ymmärrän oikein hyvin, että sitten sen ulkopuolella on kiva vähän rauhoittua kaksin leikkimään. Ei tarvitse koko ajan puolustaa asemaansa siinä sosiaalisessa tilanteessa tai vääntämään kättä jokaisesta leikistä ja tekemisestä, kaksin on helpompi sopia leikin kulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta missä menee sukulaisten ja ystävien raja? Meillä siis kaikki muut vieraat ovat ennalta sovittuja kyläilyjä niin lapsen päiväkotikavereiden kuin muidenkin tuttujen kanssa, ainoastaan noi naapurin lapset on tuossa lähellä. Eli jos lapsellani on kyläilemässä joku muu kaveri kuin naapurin lapset, niin silloinhan juuri piti olla tarkkana, että kasvattaa "kaikki otetaan mukaan leikkiin" -periaatteella.
Eli laittakaa mulle lista, ketä vieraitani/lasteni vieraita saan kestitä ilman naapureita ja ketä en?
Esikoiseni täytti talvella neljä, ja nyt olen alkanut huomaamaan tätä, mistä ap puhuu. Ja minä en oikeasti tiedä, mitä järkevää sanoa omalle lapselle, joka hetkeksi otetaan mukaan leikkiin ja sitten kun parempi leikkikaveri tulee mukaan, omani dumpataan leikistä pois.
Ja näin on käynyt jo monta kertaa. Päiväkoti alkaa vasta syksyllä, ja siihen asti pitää mennä näillä kavereilla mitä leikkipuistossa yleensä on. Ja aina, siis ihan aina yksi poika ottaa omani mukaansa, mutta kun joku toinen tulee, minun lapseni jää ilman kaveria. Ja kun omani opettelee vasta yhteisleikkejä, niin onpa kiva siinä sitten jatkaa mihin hän muiden kanssa jäi, ja yrittää piristää että kyllä sinä vielä saat kavereita.
Minusta tuon yhden pojan käytös on raivostuttavaa, ja onneksi en ole ainoa äiti joka sen on huomannut. Mutta minkäs teet, kun tämän pojan äiti ei välitä?
Minusta siis on eri asia aloittaa leikki jonkun kanssa vaikka toisen kotona ja haluta leikkiä se leikki kahdestaan loppuun, kuin systemaattisesti aina jättää yksi kesken leikin ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:59"]
Komppaan 35:ta. Meilläkin vielä ne naapuriperheen lapset ovat täällä aina. Suihkuun ja saunaankin änkevät perässä ja kaapeille jo parivuotiaasta. Ja jos joku sukulaislapsi/kaverini lapsi tulee muutaman kerran vuodessa kauempaa kylään, niin ei sekin pitäisi olla niiden naapurin lasten ehdoilla menevää aikaa. Anteeksi ap, jos komennan heidät edes silloin kotiin. Kyllä sunkin on niiden kanssa jaksettava itse joskus viettää aikaa.
[/quote]
On vähän eri asia kun perheellä on sukulaisia tai ystäviä kylässä: ei silloin tarvitse naapurien lapsia "alkaa". Mutta jos kyse on siitä, että yksi jätetään järjestelmällisesti kotipihojen leikeistä ulkopuolella, sekö on av-mammojen mieletä hyväksyttävää?
[/quote]
meillä myös tuota :(
on kolme tyttöä, ja tietenkin jostain syystä omani on se, joka jää aina ulkopuolelle...
seura kelpaa ,kun jompi kumpi noista kahdesta on poissa esim harrastuksessa7kipeenä/kaupoilla/kylässä jne
silloin tullee toinen meille hakemaan tytärtäni, leikki sujuu hienosta, ihan sama kumpi tytöistä on meillä. odotas, kun kaikki ovat, AINA meidän tyttö on se , joka lähetetään pois, ei voi olla kolmestaan... ja kun jos toinen tyttö on meillä ja se toinen saapuukin kotiin, se se tulee hakemaan sen tytön keseken leikin meiltä pois !
ei puhettakaan, että liittyisi seuraan, vaikka olen pyytänyr..soitta vaan meidän ovikelloa, kysyy onko xxxx teillä, sitten sanoo tälle xxx et mä tulin jo, mennään...ja niin ö'htevät :(
tätä en hyväksy, olen vanhempiensa kanssa asiasta puhunut, eivät näe mitään vääräää.. on kuulemma normaalia kaverin vaihtoa..kun nyt vaan on parempia ja viel' parempi kavereita...
sanomaatakin selvää, että meidän tyttö ei enää leiki kummanakkan kanssa, ei suostuta olemaan odottamassa milloin seura kelpaa. nyt ovat sitten kumpikin yksikseen, kun se parempi kaveri on pois.
meillä on löytynyt monta uutta ihanaa kaveria mm harrastuksista ja nyt koulusta :)
eli älkää jääkö tuohon, varakaveriksi odottelemaan milloin kelpaa
hankkikaa lapselle uusia kavereita
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:59"]
Komppaan 35:ta. Meilläkin vielä ne naapuriperheen lapset ovat täällä aina. Suihkuun ja saunaankin änkevät perässä ja kaapeille jo parivuotiaasta. Ja jos joku sukulaislapsi/kaverini lapsi tulee muutaman kerran vuodessa kauempaa kylään, niin ei sekin pitäisi olla niiden naapurin lasten ehdoilla menevää aikaa. Anteeksi ap, jos komennan heidät edes silloin kotiin. Kyllä sunkin on niiden kanssa jaksettava itse joskus viettää aikaa.
[/quote]
On vähän eri asia kun perheellä on sukulaisia tai ystäviä kylässä: ei silloin tarvitse naapurien lapsia "alkaa". Mutta jos kyse on siitä, että yksi jätetään järjestelmällisesti kotipihojen leikeistä ulkopuolella, sekö on av-mammojen mieletä hyväksyttävää?
[/quote]
meillä myös tuota :(
on kolme tyttöä, ja tietenkin jostain syystä omani on se, joka jää aina ulkopuolelle...
seura kelpaa ,kun jompi kumpi noista kahdesta on poissa esim harrastuksessa7kipeenä/kaupoilla/kylässä jne
silloin tullee toinen meille hakemaan tytärtäni, leikki sujuu hienosta, ihan sama kumpi tytöistä on meillä. odotas, kun kaikki ovat, AINA meidän tyttö on se , joka lähetetään pois, ei voi olla kolmestaan... ja kun jos toinen tyttö on meillä ja se toinen saapuukin kotiin, se se tulee hakemaan sen tytön keseken leikin meiltä pois !
ei puhettakaan, että liittyisi seuraan, vaikka olen pyytänyr..soitta vaan meidän ovikelloa, kysyy onko xxxx teillä, sitten sanoo tälle xxx et mä tulin jo, mennään...ja niin ö'htevät :(
tätä en hyväksy, olen vanhempiensa kanssa asiasta puhunut, eivät näe mitään vääräää.. on kuulemma normaalia kaverin vaihtoa..kun nyt vaan on parempia ja viel' parempi kavereita...
sanomaatakin selvää, että meidän tyttö ei enää leiki kummanakkan kanssa, ei suostuta olemaan odottamassa milloin seura kelpaa. nyt ovat sitten kumpikin yksikseen, kun se parempi kaveri on pois.
meillä on löytynyt monta uutta ihanaa kaveria mm harrastuksista ja nyt koulusta :)
eli älkää jääkö tuohon, varakaveriksi odottelemaan milloin kelpaa
hankkikaa lapselle uusia kavereita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
42 ja 43/44, nuo ovat jo toinen juttu kuin se, mistä ap puhuu. Tietenkään ei leikkikaveria vaihdeta tuolla lailla lennosta, se on ihan hemmetin typerää ja ainakin minä puuttuisin heti moiseen, jos oma lapseni alkaisi lempata kaverejaan kesken leikin. Se on varma keino karsia kaverit, harva jaksaa sellaisen valikoijan kanssa pitkään leikkiä.
Kannattaa muuten tajuta, että JOS toimitaan kuten ap haluaa eli kotiin otetaan uusia leikkijöitä, vaikka leikit ovat kesken jo jonkun kanssa, riski tuollaiseen kesken leikin syrjään joutumiseen kasvaa. Uusi tulija on ehkä pikku-emännälle tutumpi tai muuten vaan mieluisampi kaveri, ja se ensin tullut ajautuu äkkiä statistiksi, jolta ei kysytä mitään ja jonka mielipiteistä ei piitata...
Syrjimistä ei siis voi estää "kaikkien on päästävä mukaan leikkiin" -säännöllä oikeastaan millään tavalla, koska lapsethan ikävä kyllä ovat varsin taitavia syrjimään ja sulkemaan toisiaan sivuun jopa leikin sisällä, kaikkien näennäisesti leikkiessä yhdessä...
-40-
-40-
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 14:30"]
39, ota iisisti nyt. Sinun lapsesi mahdollinen syrjiminen on yksi asia, 35 kuitenkaan ei taida puhua järjestelmällisestä syrjimisestä.
Minä kysyisin sen sijaan ap:ltä, miksi ihmeessä leikit pitäisi keskeyttää ja alkaa alusta omassa kodissa heti, kun hänen lapsensa sattuu tulemaan ovelle leikkiseuraa vaille?
Miksi meidän pitäisi rajoittaa lastemme oikeutta omassa kodissaan valita leikkiseuransa ja leikkimuotonsa itse? Miksei hänen tarvitse sen sijaan opettaa lapselleen, että aina sitä leikkikaveria ei saa, eikä sitä kannata ottaa minään KIUSAAMISENA tai SYRJIMISENÄ. Kun vaan tulee kokeilemaan joku toinen päivä uudestaan!
Sellaista se oli jo minun lapsuudessani 1970-luvulla, ei ole millään tavalla uusi asia siis. Käytiin rimputtamassa naapurin tytön ovikelloa, ja jos hän oli vapaana, alettiin leikkiä, Jos hänellä oli jo kaveri, saattoi päästä mukaan kolmanneksi, mutta yleensä ei päässyt, koska heillä oli jo juonellinen leikki kesken, eikä siihen kaivata ummikkoa (siis jotain, joka ei ole selvillä leikin säännöistä) uutena mukaan. Tämän ymmärsin jo lapsena aivan hyvin.
ERI asia on tosiaan, jos jotakuta kartetaan leikkikaverina jatkuvasti. Se on kiusaamista, ja sellaiseen puuttuisin.
Opettakaa lapsenne sietämään pieniä pettymyksiä ja keksimään vaihtoehtoista tekemistä.
Aika iso osa päiväkodissa tai koulussa käyvistä lapsista joutuu jo arkipäivät viettämään isossa ryhmässä, joten ymmärrän oikein hyvin, että sitten sen ulkopuolella on kiva vähän rauhoittua kaksin leikkimään. Ei tarvitse koko ajan puolustaa asemaansa siinä sosiaalisessa tilanteessa tai vääntämään kättä jokaisesta leikistä ja tekemisestä, kaksin on helpompi sopia leikin kulusta.
[/quote]
Näistä pihaleikeistä tapahutvista "minulla on oikeus päättää kenen kanssa leikin, enkä ala tuota tänään, enkä tuota huomenna, enkä tykkää tuosta ja koska tuo tuli nyt kysymään alanko tuota, alan sitä enkä ala tätä" -episodeista on HYVIN lyhyt matka koulumaailmaan ja KOULUKIUSAAMISEEN.
Kiusaamisessa on ennen kaikkea kyse kokemuksesta, ja me ihmiset koemme asian eri tavoin. Kun kannustamme lapsia pitämään huolen siitä, että he saavat tehdä mitä haluavat ja alkaa ketä haluavat omassa toimintaympäristössään, he oppivat vain oikeutensa. Empatia on sitten siinä menossa kaukana, kuten tässä ketjussa olevista monista esimerkeistä voi päätellä.
LAsten olisi opittava myös naapurussuhteissaan peruskäyttäytymissäännöt. Kerroin tytölleni, että tällainen järjestelmällinen poissulkeminen on huonoa käytöstä. Kerroin, että on kohteliasta alkaa muita lapsia, kun he tulevat kysymään mukaan leikkeihin. Vaikka se ei aina tunnu mukavalta, niin leikit kuitenkin alkavat usein sujua mukavasti ja kaikilla on hyvä mieli.
Kerroin lapselleni, että vaikka häntä kohtaan on käyttäydytty epäkohteliaasti, niin hän voi silti käyttäytyä muita kohtaan kohteliaasti. Se on hienoa ja minä arvostan sitä.
Toivoisinpa vian, että muutkin vanhemmat näkisivät asian niin, että kyse ei ole vain kotiin liittyvästä asiasta. Me kasvatamme lapsiamme kohtaamaan toiset ihmiset ihmisinä, olemaan kohteliaita ja hyväksymään erilaisuutta, toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Meidän pitäisi opettaa lapsiamme olemaan hyviä ihmisiä, jotka hyväksyvät kaikki joukkoonsa. Näin maailmasta, erityisesti heidän tulevasta koulumaailmasta, tulee parempi paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 14:51"]
42 ja 43/44, nuo ovat jo toinen juttu kuin se, mistä ap puhuu. Tietenkään ei leikkikaveria vaihdeta tuolla lailla lennosta, se on ihan hemmetin typerää ja ainakin minä puuttuisin heti moiseen, jos oma lapseni alkaisi lempata kaverejaan kesken leikin. Se on varma keino karsia kaverit, harva jaksaa sellaisen valikoijan kanssa pitkään leikkiä.
Kannattaa muuten tajuta, että JOS toimitaan kuten ap haluaa eli kotiin otetaan uusia leikkijöitä, vaikka leikit ovat kesken jo jonkun kanssa, riski tuollaiseen kesken leikin syrjään joutumiseen kasvaa. Uusi tulija on ehkä pikku-emännälle tutumpi tai muuten vaan mieluisampi kaveri, ja se ensin tullut ajautuu äkkiä statistiksi, jolta ei kysytä mitään ja jonka mielipiteistä ei piitata...
Syrjimistä ei siis voi estää "kaikkien on päästävä mukaan leikkiin" -säännöllä oikeastaan millään tavalla, koska lapsethan ikävä kyllä ovat varsin taitavia syrjimään ja sulkemaan toisiaan sivuun jopa leikin sisällä, kaikkien näennäisesti leikkiessä yhdessä...
-40-
-40-
[/quote]
No mikähän merkitys sitten meidän aikuisten toiminnalla olisi tällaisissa tilanteissa? Ohjaajan vai sivustakatsojan? Hohhoijaa! Tällaisella toimintatavalla vain vahivstamme tätä viidakon lait pätevät leikissä -mentaliteettiä, josta, kuten jo mainitsin, on lyhyt matka syrjimiseen, loukkaamiseen ja kiusaamiseen. Myöhemmässä elämässä.
Lapset ymmärtävät paljon asioita, he ymmärtävät myös puhetta. Heillä on myös empatiakykyä, mikäli heitä ohjataan huomaaman se.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 14:30"]
39, ota iisisti nyt. Sinun lapsesi mahdollinen syrjiminen on yksi asia, 35 kuitenkaan ei taida puhua järjestelmällisestä syrjimisestä.
Minä kysyisin sen sijaan ap:ltä, miksi ihmeessä leikit pitäisi keskeyttää ja alkaa alusta omassa kodissa heti, kun hänen lapsensa sattuu tulemaan ovelle leikkiseuraa vaille?
Miksi meidän pitäisi rajoittaa lastemme oikeutta omassa kodissaan valita leikkiseuransa ja leikkimuotonsa itse? Miksei hänen tarvitse sen sijaan opettaa lapselleen, että aina sitä leikkikaveria ei saa, eikä sitä kannata ottaa minään KIUSAAMISENA tai SYRJIMISENÄ. Kun vaan tulee kokeilemaan joku toinen päivä uudestaan!
Sellaista se oli jo minun lapsuudessani 1970-luvulla, ei ole millään tavalla uusi asia siis. Käytiin rimputtamassa naapurin tytön ovikelloa, ja jos hän oli vapaana, alettiin leikkiä, Jos hänellä oli jo kaveri, saattoi päästä mukaan kolmanneksi, mutta yleensä ei päässyt, koska heillä oli jo juonellinen leikki kesken, eikä siihen kaivata ummikkoa (siis jotain, joka ei ole selvillä leikin säännöistä) uutena mukaan. Tämän ymmärsin jo lapsena aivan hyvin.
ERI asia on tosiaan, jos jotakuta kartetaan leikkikaverina jatkuvasti. Se on kiusaamista, ja sellaiseen puuttuisin.
Opettakaa lapsenne sietämään pieniä pettymyksiä ja keksimään vaihtoehtoista tekemistä.
Aika iso osa päiväkodissa tai koulussa käyvistä lapsista joutuu jo arkipäivät viettämään isossa ryhmässä, joten ymmärrän oikein hyvin, että sitten sen ulkopuolella on kiva vähän rauhoittua kaksin leikkimään. Ei tarvitse koko ajan puolustaa asemaansa siinä sosiaalisessa tilanteessa tai vääntämään kättä jokaisesta leikistä ja tekemisestä, kaksin on helpompi sopia leikin kulusta.
[/quote]
Näistä pihaleikeistä tapahutvista "minulla on oikeus päättää kenen kanssa leikin, enkä ala tuota tänään, enkä tuota huomenna, enkä tykkää tuosta ja koska tuo tuli nyt kysymään alanko tuota, alan sitä enkä ala tätä" -episodeista on HYVIN lyhyt matka koulumaailmaan ja KOULUKIUSAAMISEEN.
Kiusaamisessa on ennen kaikkea kyse kokemuksesta, ja me ihmiset koemme asian eri tavoin. Kun kannustamme lapsia pitämään huolen siitä, että he saavat tehdä mitä haluavat ja alkaa ketä haluavat omassa toimintaympäristössään, he oppivat vain oikeutensa. Empatia on sitten siinä menossa kaukana, kuten tässä ketjussa olevista monista esimerkeistä voi päätellä.
LAsten olisi opittava myös naapurussuhteissaan peruskäyttäytymissäännöt. Kerroin tytölleni, että tällainen järjestelmällinen poissulkeminen on huonoa käytöstä. Kerroin, että on kohteliasta alkaa muita lapsia, kun he tulevat kysymään mukaan leikkeihin. Vaikka se ei aina tunnu mukavalta, niin leikit kuitenkin alkavat usein sujua mukavasti ja kaikilla on hyvä mieli.
Kerroin lapselleni, että vaikka häntä kohtaan on käyttäydytty epäkohteliaasti, niin hän voi silti käyttäytyä muita kohtaan kohteliaasti. Se on hienoa ja minä arvostan sitä.
Toivoisinpa vian, että muutkin vanhemmat näkisivät asian niin, että kyse ei ole vain kotiin liittyvästä asiasta. Me kasvatamme lapsiamme kohtaamaan toiset ihmiset ihmisinä, olemaan kohteliaita ja hyväksymään erilaisuutta, toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Meidän pitäisi opettaa lapsiamme olemaan hyviä ihmisiä, jotka hyväksyvät kaikki joukkoonsa. Näin maailmasta, erityisesti heidän tulevasta koulumaailmasta, tulee parempi paikka.
[/quote]
Tässä ei kyllä varsinaisesti taidettu puhua pihaleikeistä, ap ainakin puhuu nimenomaan kotiin päästämisestä, enkä edelleenkään näe mitään syytä sille, että jokainen naapurin milla-petriina pitää ottaa mukaan, keskeyttää leikit ja aloittaa uudelleen alusta. EI tarvitse, ja aivan yhtä lailla se on empatia-kysymys, että se tulija ei saa tuollaista päätäntävaltaa marssia sisään ja keskeyttää toisten leikit. Opettakaa sekin empatiataito lapsille, että KUNNIOITTAVAT MUIDEN LEIKKIRAUHAA.
Ulkona minäkin lähtisin siitä, että jos kyse ei ole kovin pitkästä ja juonellisesta leikistä, mukaan otetaan uusiakin leikkijöitä. Kukaanhan ei päätä esim. taloyhtiön tai puiston hiekkalaatikosta, sinne saa tulla ja sieltä saa mennä miten haluaa. Eri asia siis kuin kodin yksityistila.
-40-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 14:51"]
42 ja 43/44, nuo ovat jo toinen juttu kuin se, mistä ap puhuu. Tietenkään ei leikkikaveria vaihdeta tuolla lailla lennosta, se on ihan hemmetin typerää ja ainakin minä puuttuisin heti moiseen, jos oma lapseni alkaisi lempata kaverejaan kesken leikin. Se on varma keino karsia kaverit, harva jaksaa sellaisen valikoijan kanssa pitkään leikkiä.
Kannattaa muuten tajuta, että JOS toimitaan kuten ap haluaa eli kotiin otetaan uusia leikkijöitä, vaikka leikit ovat kesken jo jonkun kanssa, riski tuollaiseen kesken leikin syrjään joutumiseen kasvaa. Uusi tulija on ehkä pikku-emännälle tutumpi tai muuten vaan mieluisampi kaveri, ja se ensin tullut ajautuu äkkiä statistiksi, jolta ei kysytä mitään ja jonka mielipiteistä ei piitata...
Syrjimistä ei siis voi estää "kaikkien on päästävä mukaan leikkiin" -säännöllä oikeastaan millään tavalla, koska lapsethan ikävä kyllä ovat varsin taitavia syrjimään ja sulkemaan toisiaan sivuun jopa leikin sisällä, kaikkien näennäisesti leikkiessä yhdessä...
-40-
-40-
[/quote]
No mikähän merkitys sitten meidän aikuisten toiminnalla olisi tällaisissa tilanteissa? Ohjaajan vai sivustakatsojan? Hohhoijaa! Tällaisella toimintatavalla vain vahivstamme tätä viidakon lait pätevät leikissä -mentaliteettiä, josta, kuten jo mainitsin, on lyhyt matka syrjimiseen, loukkaamiseen ja kiusaamiseen. Myöhemmässä elämässä.
Lapset ymmärtävät paljon asioita, he ymmärtävät myös puhetta. Heillä on myös empatiakykyä, mikäli heitä ohjataan huomaaman se.
[/quote]
Mitä? Oletko sinä isojen lasten leikkien ohjaajana? Et varmaankaan... tässähän ei puhuta pienistä lapsista kun puhutaan lapsista, jotka itsenäisesti käyvät hakemassa leikkiseuraa.
Totta kai jos aikuinen on läsnä, hän ohjaa tilanteita. Vähänkään isommat lapset eivät kuitenkaan leiki vanhemman valvovan silmän alla, ja voin kertoa sinulle sen ikävän tosiseikan, että silloin ne "vähemmän kasvatetut" lapset alkavat helposti liittoutua ja syrjiä, ihan riippumatta siitä, miten hieno ja kiltti lapsonen SINUN lapsesi on.
Jos haluaa rauhoittaa tilanteita, ja välttää sen sosiaalisen kilpailutilanteen, voi antaa lapsen leikkiä rauhassa omassa kodissaan yhden lapsen kanssa kerrallaan.
-40-
Mutta jos aikuiset käyttäytyisivät samoin...he vain menisivät naapurille kylään, istuisivat terassille ja vaatisivat saada myös kupin kahvia ja osallistua minun ja mieheni keskusteluun appiukon sydänkohtauksesta.
Kyllä minä vedän rajan juuri tuohon tontinkulmalle, siinä voi pyrkijöille sanoa että joskus toiste. Eikä sitä käännytystä tarvitse tehdä mitenkään tylysti, nyt ei sovi voidaan sanoa niin monella eri äänellä. Voi kertoa perusteluja (menemme ihan kohta saunaan) tai olla perustelematta.
Tarha, koulu, puisto ja ehkä jopa kerrostalon piha on sitten asia erikseen. Kyllä minun vanhempana pitää myös kunnoittaa lapseni leikkirauhaa ja toiveita, toki myös kasvattaa sosiaalisuuteen.... molemmille on aikansa.
No, jollekin muullekin näkyisi olevan ok, että kaikkien harvinaisempien kavereiden/vieraiden aikana naapurien ei tarvitse päästä meille sisälle. MUTTA saako lapseni tulla pikkuserkkunsa kanssa ulos tämän kyläillessä pitkästä aikaan? Siis ihan vaan tähän meidän omalle pihalle (melkein hehtaarin kokoinen tontti) vai päteekö siinä jo noi pihasäännöt, että kaikki pyytäjät on otettava mukaan?
Aamen. Opettakaa lapset kunnioittamaan toisten leikkirauhaa. Saa pyytää mukaan, mutta pitää myös hyväksyä se, että välttämättä ei mukaan tulo kesken kaiken onnistu. Eikä se ole syrjimistä.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:35"]
No, jollekin muullekin näkyisi olevan ok, että kaikkien harvinaisempien kavereiden/vieraiden aikana naapurien ei tarvitse päästä meille sisälle. MUTTA saako lapseni tulla pikkuserkkunsa kanssa ulos tämän kyläillessä pitkästä aikaan? Siis ihan vaan tähän meidän omalle pihalle (melkein hehtaarin kokoinen tontti) vai päteekö siinä jo noi pihasäännöt, että kaikki pyytäjät on otettava mukaan?
[/quote]
Se on teidän yksityinen piha, ei sinne ole muilla asiaa ilman lupaa. Eli voi sanoa, että "nyt on meillä leikki kesken, leikin huomenna sitten sun kanssasi, jos haluat."
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 15:29"]
Mutta jos aikuiset käyttäytyisivät samoin...he vain menisivät naapurille kylään, istuisivat terassille ja vaatisivat saada myös kupin kahvia ja osallistua minun ja mieheni keskusteluun appiukon sydänkohtauksesta.
Kyllä minä vedän rajan juuri tuohon tontinkulmalle, siinä voi pyrkijöille sanoa että joskus toiste. Eikä sitä käännytystä tarvitse tehdä mitenkään tylysti, nyt ei sovi voidaan sanoa niin monella eri äänellä. Voi kertoa perusteluja (menemme ihan kohta saunaan) tai olla perustelematta.
Tarha, koulu, puisto ja ehkä jopa kerrostalon piha on sitten asia erikseen. Kyllä minun vanhempana pitää myös kunnoittaa lapseni leikkirauhaa ja toiveita, toki myös kasvattaa sosiaalisuuteen.... molemmille on aikansa.
[/quote]
KOMPS!
-40-
Ehkä on vainhelpompaa ja rauhallisempaa, jos kotona on vain yksi kaveri kerrallaan leikkimässä?