Olenko vaan huono ihminen?

On aivan inhimillistä, että satuttaa kun toinen hehkuttaa sitä, mitä itseltäsi puuttuu. Tunne kuitenkin on sukulainen kateudelle, jota ei kannata ainakaan tietoisesti kasvattaa. Puuttumisen ja vaillejäämisen sijaan huomio kannattaa ihan tietoisesti suunnata sinne mitä itsellä on. Kiitollisuus omaan elämään on vastamyrkkyä kateudelle. Kiitollisuutta voi harjoitella; se on siitä hyvä teema, että mitä enemmän harjoittelee, sitä helpommaksi se tulee. Kiitollisuus vähentää vertailua ja vahvistaa elämänhalua.

Mitä jos nimeäisit köyhyytenne downshiftaamiseksi. Silloin siitä voisi olla jopa pollea. Pröystäilet kaikille thaimaanmatkaajille, jotka lentämisillään tuhoavat ilmakehää, kuinka hienoa on seikkailla kerrostalon lähiluonnossa. Siirrytte kasvisruokavalioon ja alatte kasvattaa itse vihanneksia parvekkeella. Alatte käyttää ainoastaan kirpputorivaatteita ja -huonekaluja. Alat pitää blogia aiheesta. Pian alkaa näyttää siltä, että kulutusjuhliminen ja tavaroilla ja matkoilla kehuskelu on jotenkin lääst siisön ja junttia.

Miksi elätte aina arkea? Ettekö vappuna mitenkään juhlineet? Siihen meinaan pystyy ihan köyhäkin, näin ainakin meillä. Sanoisin, että oma asenne vaikuttaa ihan todella paljon. Voiko parisuhteesi hyvin? Niinpä.

itse ennemmin olen köyhä ja terve kun rikas ja sairas :D ei meidän perhe tarvitse perus tarpeita enempää.. lasten iso vanhemmat asuvat ulkomailla ja sielläkin päästään ehkä 1 vuodessa käymään.. viime vuonna päästiin sinne lomalle säästettyämme miehen työttömyys pv rahoista ja minun kotihoidon tuesta.. :D kyllä kaikkeen pystyy jos vaan tahtoo.. :)

Niin, kärsin vielä masennuksestakin kaiken päälle. En osaa hehkuttaa omaa elämääni mitenkään ilman teennäisyyttä. Niin ja minä joudun kaiken erilaisen meillä järjestämäään. Eikä miestä kiinnosta tosiaan kotoa lähteä mihinkään. :( oma vika kun otin miehen, tiedän. Muut ei huolineet ja onhan tuo muuten ihan rakastava isä. Tuntuu vaan että elämä jää elämättä. Asutaan omakotitalossa, mutta pihaakaan ei ole varaa laittaa kuntoon tai ostaa pihahuonekaluja. Niin ja vappu meni siinä kun lapset oli kavereilmaan ja mies oli koko päivän koneellaan. Huoh.. Tälläistä tämä elämä nyt vain on. 

ap

Ap hyvä, toivoisin, ettet ajattele että tämmöistä tämä elämä vaan on.

Aina on mahdollista muuttaa asioiden suuntaa. Voitte hakea apua niin masennukseen kuin parisuhteenkin ongelmiin. Masennus on se ääni, joka sisälläsi kuiskaa, että turha yrittää, ei mikään kuitenkaan mene paremmin. Älä usko sen olevan totuus, se on vain sairauden oire (vähän kuin vaikka flunssainen käheys ei ole totuus ihmisen normaalista äänestä). Kannustan sinua rohkeasti ryhtymään toimiin saadaksesi elämänlaatuasi paremmaksi. Vaikkapa lääkäriltä alkuun. Parisuhdekurssit voivat auttaa, kunhan ensin masennuksen oireisiin on saatu apua.

Usko myönteisen muutoksen voimaan.

Hirvean vaikea uskoa parisuhdekursseihin.

Jaa, no tuo sun masennushan tuota aiheuttaa, mutta siitähän siis voi parantua, ehkä kannattaisi keskittyä siihen eikä muiden reissaamiseen.

Miksi sä haluat vielä uuden lapsen, jos nyt jo masentaa eikä ole rahaa eikä energiaa mihinkään? Ota nyt järki käteen ja ala järjestää elämäsi mielekkäämmäksi. Ei rahaa tarvita paljon pystyäkseen olemaan tyytyväinen. Jos olet masentunut, hoida se pois, siitä hyötyy koko perhe. Miehen kanssa kunnon palaveri siitä miten elämä nyt muutetaan sellaiseksi että kaikki ovat onnellisempia. Jos miestä ei kiinnosta, on aika lähteä eri teille. Se ei varmaan ole rahasta kiinni, jos sitä ei kerran nytkään ole.

Niin olen kyllästynyt olemaan aina se joka houkuttelee mukaan ja järkkää asioita tai hoitaa sosiaaliset suhteet muihin ja kouluun. En halua olla katkera, masentunut tai mustasukkainen. Miestä ei keskustelu kiinnosta tai parisuhdeleirit.  Mutta löytyisikö sitä hyvää miestä minulle kuitenkaan? Vaikeaa varmaan 2 lapsen äitinä ja yli 30v ikäisenä. Hitto kun pitää olla arka muutokseen. Kaikki aina olettavat minun käyttäytyvän tietyllä tapaa, vaikea murtaa sitä. Aktiivinen mies olisi ihana mutta olenko itse liian passiivinen sellaiselle? En ole täydellinen. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:23"]

Niin olen kyllästynyt olemaan aina se joka houkuttelee mukaan ja järkkää asioita tai hoitaa sosiaaliset suhteet muihin ja kouluun. En halua olla katkera, masentunut tai mustasukkainen. Miestä ei keskustelu kiinnosta tai parisuhdeleirit.  Mutta löytyisikö sitä hyvää miestä minulle kuitenkaan? Vaikeaa varmaan 2 lapsen äitinä ja yli 30v ikäisenä. Hitto kun pitää olla arka muutokseen. Kaikki aina olettavat minun käyttäytyvän tietyllä tapaa, vaikea murtaa sitä. Aktiivinen mies olisi ihana mutta olenko itse liian passiivinen sellaiselle? En ole täydellinen. 

Ap

[/quote]

Siitäkö sun elämän onnellisuus tulee että sulla on mies? Etkö voi kuvitella olevasi onnellinen ilman miestä? Siinä tapauksessa on vissiin parempi että pysyt tuon nykyisesi kanssa, tulee liian vaikeaa sulle jos alat etsiä uutta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:23"]

Niin olen kyllästynyt olemaan aina se joka houkuttelee mukaan ja järkkää asioita tai hoitaa sosiaaliset suhteet muihin ja kouluun. En halua olla katkera, masentunut tai mustasukkainen. Miestä ei keskustelu kiinnosta tai parisuhdeleirit.  Mutta löytyisikö sitä hyvää miestä minulle kuitenkaan? Vaikeaa varmaan 2 lapsen äitinä ja yli 30v ikäisenä. Hitto kun pitää olla arka muutokseen. Kaikki aina olettavat minun käyttäytyvän tietyllä tapaa, vaikea murtaa sitä. Aktiivinen mies olisi ihana mutta olenko itse liian passiivinen sellaiselle? En ole täydellinen. 

Ap

[/quote]

Siitäkö sun elämän onnellisuus tulee että sulla on mies? Etkö voi kuvitella olevasi onnellinen ilman miestä? Siinä tapauksessa on vissiin parempi että pysyt tuon nykyisesi kanssa, tulee liian vaikeaa sulle jos alat etsiä uutta.

[/quote]

oliko pakko vittuilla? Paha päivä vai? Niin mies on nuoruuden rakkauteni ja kauan ollaan oltu yhdessä. Mies pysynyt rinnalla vaikka sairastuin masennukseen ja olen pettänytkin. Kuin moni mies niin tekee? Niin ja ainahan miehiä saa uusia? Niinkö? Vaikka ilman kavereitakin? En mä ole tätä elämää valinnut. Se on seurausta valinnoista mitä olen tehnyt. Vaikea mennä ajassa taaksepäin. Joillain on käynyt hyvä mäihä. Samoilla valinnoilla. 

ap

Ap miksi odotat, että muutos alkaa ulkoapäin? Miehen pitäisi muuttua, lapsiluvun pitäisi muuttua, pihan muuttua jne.

Onnellisuus (oikeasti) alkaa itsestä, sisäisestä muutoksesta. Siitä, että näkee mitkä asiat itsellä on hyvin; on rakastavia läheisiä (mies ja lapset), oma asunto, terveyttä koko perheessä,  lämmintä juoksevaa vettä, sähköä, ehjiä vaatteita ja ruokaa (nämä puuttuvat suurimmalta osalta maapallon ihmisiä). Miehesi ei petä, hakkaa eikä juopottele. Ei ole konkurssia, velkavankeutta, työttömyyttä, paskaa työilmapiiriä jne.

Miksi ET olisi onnellinen? Tee retkiä luontoon lasten kanssa, tehkää eväät ja menkää kuuntelemaan kevään ääniä metsään; linnunlaulua ja kivellä lämmittävää sisiliskoa jne.

Lainaa kirjastosta joku kiva kirja tai leffa jonka katsotte vaikka yhdessä lasten kanssa (esim. Harry Potter leffa).

Ala säästää pientä summaa kuukausittain, saat esim 50 säästöstä jo 600 e vuodessa rahaa sivuun; voit tällä summalla laittaa pihaa tai ostaa ne pihakalusteet... Tai matkustaa yhden pikkureissun perheen kanssa. Tai ostaa jonkun uuden kivan huonekalun.

Voimia!