Onko muilla tällaisia "ystäviä"?

Me olemme empaattisia.

Johtuisko naisten välisestä kilpailusta, siitä että valitettavan usein nainen on naiselle just se nainen. Ei aina mutta melkein aina, oman kokemukseni mukaan...

Olen käynyt tällä palstalla pari vuotta ja tullut tulokseen että aika harva kykenee kokea empatiaa. Ehkä tämä peilaa hyvin ystäviäsi?

mä en siedä mitään tuollaista naljailua ja pönkittämistä, eikä mulla ole oikeastaan ystäviä, olen jättänyt yhteydenpidon kun alkaa tulla tuollaista juttua, en näe mitään poittia pitää yhteyttä ihmisiin, jotka kohtelevat minua huonosti. pilkkaavat mua, tai huutavat mulle. mä olen rauhaa rakastava, en halua missään nimessä kilpailla millään asioilla. minusta ystävä olisi sellainen ihminen joka rakastaisi minua ja minä häntä, ystävän rakkautta ja lojaalisuutta. en kaipaa sellaista väkisin kasattua sosialista verkkoa, vain että kokisin olevani normi kansalainen

Ystäväsi ovat pohjimmiltaan hyvin epävarmoja itsestään, ja silloin on vaikea kyetä empatiaan. Koko energia menee tavallaan siihen, että miettii koko ajan onko tehnyt jonkun asian oikein tai onko muita huonompi. Silloin myötäeläminenkin on vain asianmukainen naamio, joka puetaan päälle koska niin kuuluu tehdä, ja sieltä naamion takaa sitten tarkkaillaan että osaanko tässä nyt sanoa näennäisesti oikeat asiat. Tällaisen ihmisen on hyvin vaikea tunnistaa sekä omia tunteitaan että toisen tunnetiloja, koska hän ei keskity niiden miettimiseen, ei uskalla luottaa tunteisiinsa ja intuitioonsa. Ja sitäpaitsi, kun ihminen on hyvin epävarma itsestään, hän tuntee suurta helpotusta jos joskus pääsee pätemään sillä, ettei ole tehnyt ainakaan samoja virheitä kuin kaverinsa.

Minullakin on kavereita, jotka joko kertovat, miten ovat jonkin asian tehneet paremmin, tai sitten kertovat, miten heillekin kävi jotain samanlaista mutta paaljon pahempaa. Pääasia heille on, että se mielenkiinto ja huomio on heissä. Eipä heille viitsi paljoa itsestään kertoa.

No mun yksi ystävä kaipaa aina kuuntelijaa mutta ehkä vähän tuo sama, ei ole pohjimmiltaan kovin empaattinen. Arvelen, että syynä on se, että on ollut aikanaan kova kilpailutilanne sisarustensa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:46"]

Minulla on pari kaveria, jotka eivät tunnu olevan aidosti empaattisia. Jos joskus uskoudun jostain ongelmastani esim parisuhteessa, työssä tai jaksamisessa lasten kanssa, he tuntuvat vain pönkittävän omaa oloaan ongelmillani eivätkä koe myötätuntoa tai ole tukena. Eli ikäänkuin tuntevat oman olonsa paremmaksi kun kuulevat ongelmistani. Eivät koskaan itse uskoudu mistään (enkä minäkään enää juurikaan..). Mistä tällainen käytös johtuu?

[/quote]

Mulla oli. Jätin heidät. Eivät tuntuneet lainkaan tajuavan, mitä tekivät. Kadun, etten lopettanut noita "ystävyyssuhteita" aikaisemmin.

Kyllä vaan. Heillä kun oli ongelmia, kumpikin osapuoli tarrautui minuun ja pyysivät apua ja tukea ja neuvoja. Autoin parhaani mukaan ja he saivat asiat ratkaistua. Nyt kun "homma on hoidettu" eipä minulla olekkaan enää käyttöä...Vaikka olen välillä laittanut muutamia viestejä(kuten lasten synttärikutsu tai kysellyt kummilapsen kuulumisia) ei mitään ole vastattu minulle.

Nyt vielä kutsuin heidän perheen lapsen syntymäpäiville, ei tullut edes siihenkään vastausta... Noh, olen päättänyt että antaapi olla.

Ei ole. Tuollainen käytös ei kuulu ystävyyteen.Ystävä on ihminen, jolle voi näyttää itsensä heikoimmillaan ilman, että tämä ratsastaa toisen epäonnistumisilla. Lasten vertailu ei myöskään kuulu ystävyyteen.