Haluaisin kirjoittaa kirjan.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 01:15"]

Miten kannattaisi käyttää takaumia tarinan selittäjänä? Vai pilaako juonen, jos kaikki kerrotaan auki? 

[/quote]

Vaikea antaa yleispätevää sääntöä. Kerro lisää juonesta.

Minä taas olen ihan varma, että saisin käsikirjoitukselleni julkaisijan. Jos siis kirjoittaisin sen valmiiksi. Olen käynyt kursseilla, ja saanut todella hyvää palautetta teksteistäni. Ongelma on siinä, että kirjan kirjoittaminen vaatii ihan hirveästi työtä ja olen laiskuuteen taipuvainen. En tiedä saanko aikaiseksi koskaan. Sen tästä on oppinut, että en lyttää yhtäkään kirjaa, olkoonkin miten huono. Jo sen merkkimäärän naputtelu on mieletön ponnistus, saati että sanoisi niillä merkeillä jotakin järkevää ja merkityksellistä.

Kirjoita. Laita piiloon ja lue viikkojen päästä.

Silloin näet onko ok teksti.

Minä aina nuorena ajattelin, että minusta tulisi kirjailija. Mutta nyt aikuisena kun olisi mahdollisuus kirjoittaa, ei ole enää luovuutta. En kerta kaikkiaan keksi yhtään, mistä kirjoittaisin. Ilmeisesti mulla luovuus vaati sen teini-iän ja nuoruuden tietynlaisen epätasapainoisuuden, nyt kun elämä on tasapainoista ja rauhallista ei ole mitään tarvetta itseilmaisulle kirjoittamalla.

Omakustanteenhan aina voi tehdä.

jos omakustannetta alat väsätä: kertaa kielioppia. Suomenkielinen lause ei koskaan pääty kahteen pisteeseen.

Jos mulla olis aikaa, saattaisin harkita omakustannetta. Taidot ei riitä kunnon kustantajalle täälläkään, vaikka sanottavaa olisi.

on jokin ongelma, johon etsii vastauksia. Suurin osa kirjailijoista käyttää taustakirjallisuutta, joten niiden ideoiden ei tarvitse tulla pelkästään omasta päästä vaan luova teksti on kombinaatio faktaa ja fiktiota.



Kakkoselle vinkiksi, että pitää muistikirjaa taskussaan ja laittaa ylös arkipäivän havaintoja. Itsekin ajattelin, että vain nuorena oli luovuutta, mutta sitä luovuutta voi ruokkia (lukemalla ja tarkkailemalla ympäristöä) ja äkkiä huomaakin, että aiheita on kaikkialla.



Tsemiä kaikille kirjoittamisesta haaveileville!

Varmaan yleisin ammattihaave tuo kirjailija. Itse haaveilin siitä jo lapsena. Nyt olen sen verran realisti, että olen käsittänyt, että tosi harvalla riittää leipätyöstä.



Itse kirjoittaisin lapsille kirjoja, runoja voisin kirjoittaa myös aikuisille. Myös dekkarijuonia mietin välillä ja ideoita jonkinsortin tietokirjoihin. Mulla on monta kirjaideaa ja aloitettuja käsikirjoituksia mutten usko, että saisin julkaisukelpoista aikaan. Haluaisin kirjoittaa myös väitöskirjan mutten ole edes hakenut jatko-opintoihin. Jatko-opintokelpoisuus kyllä olisi.

jos omakustannetta alat väsätä: kertaa kielioppia. Suomenkielinen lause ei koskaan pääty kahteen pisteeseen.

Todellakin olisi aihetta kertaukseen.

ja tiedostan kyllä, että hymiöönkään ei voi lausetta lopettaa, saati aloittaa, täällä vaan tulee kirjoitettua vähän sinne päin ; )

Varmaan yleisin ammattihaave tuo kirjailija. Itse haaveilin siitä jo lapsena. Nyt olen sen verran realisti, että olen käsittänyt, että tosi harvalla riittää leipätyöstä.

Itse kirjoittaisin lapsille kirjoja, runoja voisin kirjoittaa myös aikuisille. Myös dekkarijuonia mietin välillä ja ideoita jonkinsortin tietokirjoihin. Mulla on monta kirjaideaa ja aloitettuja käsikirjoituksia mutten usko, että saisin julkaisukelpoista aikaan. Haluaisin kirjoittaa myös väitöskirjan mutten ole edes hakenut jatko-opintoihin. Jatko-opintokelpoisuus kyllä olisi.

kummittelee keskeneräinen romaanikäsikirjoitus jota yritän samalla vähän työstää. Yritän motivoida tutkimuksen tekoakin sillä, että kaikki kirjoittaminen on hyödyllistä. Romaanin aihe liippaa väikkäriäni, joten luen tutkimuskirjallisuutta sillä silmällä, että sieltä irtoaa tausta-aineistoa myös romaaniin. Hullunrohkea unelmani tietysti on, että molemmat työt valmistuisivat suht' samaan aikaan. Saa nähdä miten käy. Toivon, että saisin sen romaanin kirjoitettua vaikka sitä kukaan ei haluaisi julkaista.

Olen se, joka kertoi, että haluaisi kirjoittaa vaikka mitä kirjoja väitöskirjasta runokirjoihin.



Musta tuntuu, että mun kirjoitustaidot on kasvaneet kun olen ruvennut pistämään paperille kaikenlaista. Sanaleikittelystä erilaisiin pidempiin kehitelmiin. Lisäksi on auttanut se, että yritän samaistua muihin, en välttämättä kirjoittaa itsestäni, minkä vankina olin nuorempana. Myös hyvien kirjojen lukeminen auttaa ja kun lastenkirjallisuuden kirjoittaminen kiinnostaa itseä on mielenkiintoista nähdä miten oma lapsi suhtautuu kirjoihin, joita luemme. Se auttaa ymmärtämään ainakin jollakin tavalla hyvän lastenkirjallisuuden keinoja yms.



Mielestäni yllättävää on se, että eniten omaa kirjoittamistani ja intoa siihen on tuonut kirjallisuuden opiskelu. En ihmettele, että niin moni kirjailija on opiskellut kirjallisuutta sillä se oikeasti auttaa kirjoittamista.



En siis usko, että pystyn julkaisukelpoista tuottamaan mutta silti olen kehittynyt kovasti kehutusta ainekirjoitusmenneisyydestäni...



Ja kirjoitusvirheitäni tai tyyliäni ei tarvitse korjailla. AV:lle en pyrikään kirjoittamaan julkaisumielellä...

Mä kirjoittaisin jonkinlaisen oman elämäni selviytymistarinan. Toisaalta ehkä erään suppean alan "tietoteoksen", eli infoa ja vertaistukea koottuna yksiin kansiin.

Toivottavasti saisit kummatkin julki yhtään tietämättä aihettasi kuulostaa kiinnostavalta ja voisi kustantajiakin kiinnostaa jos kirjoitat hyvin. Myös minulle tuon tyyppinen voisi olla mahdollista (periaatteessa siis). Oma alani on nimittäin miten sen nyt muotoilisi melkoisen mediaseksikäs ainakin pahassa jollei hyvässä... Tietokirjallisuutta olen kuitenkin miettinyt ehkä vähän toiselta alalta, johon myös olen perehtynyt aika lailla opiskelujen parissa ja muutenkin.



Kiva yöketju... Pitäisi nukkua ja sitä ennen kirjoittaa ylös pari päässä pyörivää keskeneräistä runoa mutta av:lla tässä on taas tullut roikuttua.

Miten kannattaisi käyttää takaumia tarinan selittäjänä? Vai pilaako juonen, jos kaikki kerrotaan auki?