Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mun enää mitään järkeä haaveilla päästä töihin ulkomaille?
30.04.2013 |
Ikää 33 ja yliopistopaikka vasta haussa, kaksi duunaritason ammattia taskussa joista jälkimmäistä pystyisin hyppäämään tekemään minne vain koska siitä pisin työkokemus. Olen 10-vuotiaan lapsen yh, mitenkäs tuo lapsen kanssa lähteminen "vaihtariksi" (jos ja kun pääsen yliopistoon) tai muuten muutto muutaman vuoden kuluttua, pahin teini-ikä taitaa olla sitten?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin onnistuu... Ihmettelen kyllä miksi sanot ENÄÄ, minä muutin ulkomaille 39-vuotiaana, ja tiedän vanhempanakin näitä muutoksia tehneitä.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:45"]
Onko lapsellasi isä?
[/quote]Olen ihan virallisesti yksinhuoltaja. ap
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:46"]
Ihan hyvin onnistuu... Ihmettelen kyllä miksi sanot ENÄÄ, minä muutin ulkomaille 39-vuotiaana, ja tiedän vanhempanakin näitä muutoksia tehneitä.
[/quote]Niin no luin noita expattien kokemuksia niin kaikki toitottavat että nuorena kannattaa lähteä kun ei ole perhettä jne. Monta vuotta olen tästä jo haaveillut, ja toivon että koulutuksella saisi haavetta taas pykälän verran eteenpäin. Miten sinä tulit lähteneeksi, kerrotko lisää tilanteestasi? ap
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:45"]
Menette sitten yhdessä kun lapsesi menee vaihto-oppilaaksi
[/quote]Hauska idea :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuu mainiosti. Huolehdi vain, että muutat maahan jossa lapsi käy koulua ja tekee tehtävät ilman vanhempien pakko-osallistumista siihen. Tällöin mm. Keski-Euroopan maat ovat hankala paikka ellei lapsesi ole keskivertoa parempi koulussa.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:49"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:46"]
Ihan hyvin onnistuu... Ihmettelen kyllä miksi sanot ENÄÄ, minä muutin ulkomaille 39-vuotiaana, ja tiedän vanhempanakin näitä muutoksia tehneitä.
[/quote]Niin no luin noita expattien kokemuksia niin kaikki toitottavat että nuorena kannattaa lähteä kun ei ole perhettä jne. Monta vuotta olen tästä jo haaveillut, ja toivon että koulutuksella saisi haavetta taas pykälän verran eteenpäin. Miten sinä tulit lähteneeksi, kerrotko lisää tilanteestasi? ap
[/quote]
Minua vaan alkoi vuosi vuodelta kyllästyttää enemmän kylmät talvet ja lumi, ja olin leipääntynyt duuniinikin - olin ollut samassa firmassa ja tiimissä 12 vuotta jo. Eräänä päivänä selailin työpaikkani (iso kansainvälinen IT-yritys) sisäisesti avoimina olevia työpaikkoja, ja havaitsin paikkoja Madridissa auki. Heti tuli olo että haluan hakea. Olen myös yksinhuoltaja, poika oli muutettaessa 9-vuotias, joten hänen kanssaan juttelin ennen hakua. Jos poika olisi suhtautunut täysin torjuvasti tai pelokkaasti ulkomaanmuuttoon, en olisi hakenut, mutta hänestä Espanjaan muuttaminen oli "siistiä". Hain paikkaa, sain, ja jo kuukauden päästä tuli muutto, koska projekti johon minut otettiin oli alkamassa hyvin kiireisesti ja roolini on sellainen että minun piti olla alusta asti mukana.
Mulla oli tosiaan tavallaan helppoa koska työnantajani järkkäsi ihan kaiken: asunnon, kouluasiat lapselle, lentoliput ja kuljetukset, auttoi paperiasioissa muuton tiimoilta. Lisäksi olisi mahdollisuus jos haluaisi, käydä firman piikkiin Suomessa vaikka joka viikonloppu, mutta en koe tarvetta koska meillä ei ole Suomessa ketään tai mitään minne palaisi. Ihan pysyvästi ollaan näillä näkyminen jäämässä Espanjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:49"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:46"]
Ihan hyvin onnistuu... Ihmettelen kyllä miksi sanot ENÄÄ, minä muutin ulkomaille 39-vuotiaana, ja tiedän vanhempanakin näitä muutoksia tehneitä.
[/quote]Niin no luin noita expattien kokemuksia niin kaikki toitottavat että nuorena kannattaa lähteä kun ei ole perhettä jne. Monta vuotta olen tästä jo haaveillut, ja toivon että koulutuksella saisi haavetta taas pykälän verran eteenpäin. Miten sinä tulit lähteneeksi, kerrotko lisää tilanteestasi? ap
[/quote]
Minua vaan alkoi vuosi vuodelta kyllästyttää enemmän kylmät talvet ja lumi, ja olin leipääntynyt duuniinikin - olin ollut samassa firmassa ja tiimissä 12 vuotta jo. Eräänä päivänä selailin työpaikkani (iso kansainvälinen IT-yritys) sisäisesti avoimina olevia työpaikkoja, ja havaitsin paikkoja Madridissa auki. Heti tuli olo että haluan hakea. Olen myös yksinhuoltaja, poika oli muutettaessa 9-vuotias, joten hänen kanssaan juttelin ennen hakua. Jos poika olisi suhtautunut täysin torjuvasti tai pelokkaasti ulkomaanmuuttoon, en olisi hakenut, mutta hänestä Espanjaan muuttaminen oli "siistiä". Hain paikkaa, sain, ja jo kuukauden päästä tuli muutto, koska projekti johon minut otettiin oli alkamassa hyvin kiireisesti ja roolini on sellainen että minun piti olla alusta asti mukana.
Mulla oli tosiaan tavallaan helppoa koska työnantajani järkkäsi ihan kaiken: asunnon, kouluasiat lapselle, lentoliput ja kuljetukset, auttoi paperiasioissa muuton tiimoilta. Lisäksi olisi mahdollisuus jos haluaisi, käydä firman piikkiin Suomessa vaikka joka viikonloppu, mutta en koe tarvetta koska meillä ei ole Suomessa ketään tai mitään minne palaisi. Ihan pysyvästi ollaan näillä näkyminen jäämässä Espanjaan.
[/quote] Wau,todella hienosti kaikki sujunut. Tuntuu että tuo IT-ala on se jossa helpoimmin pääsisi kansainvälisiin hommiin suomalaisen työnantajan piikkiin. Kiitos rohkaisusta :) ap
Menette sitten yhdessä kun lapsesi menee vaihto-oppilaaksi