Voiko ystävyys loppua siihen että alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä?

Voi loppua. Itselleni kävi näin.

Ystäväni alkoi pitää minua pelkkänä likasankonaan, jonka tunteilla yms. ei ollut enää väliä. Kyllähän ystävä ymmärtää. Kuukaudesta kuukauteen.

Noh, en ymmärtänyt ja nyt on ystävyys ohi. Puhuimme asiasta ja yritettiin korjatakin ystävyyttä, mutta jotain ehti menemään rikki jiin pahoin ettei sitä enää saanut korjattua.

Kyllä vain.

Ja se ilmenee nimenomaan kakkosen kertomana käytöksenä. Ja muutenkin että toinen osapuoli saa tehdä mitä tahtoo ja toisen pitäisi vain sietää.

Ap: lla hieman vastaava tilanne mitä 2 kuvasi. Tuntuu että toisen ehdoilla mennään eikä muulla enää väliä. Surullista :(

Täältö monesti lukenut että oikea ystävä joustaa ja venyy ja ymmärtää jopa sen että kun toisella on kiireinen elämäntilanne niin ystävyys pistetään varikolle siksi aikaa ja kun on enemmän aikaa niin jatketaan siitä mihin jäätiin. Itse en tällaista hyväksy ja olen ajatellut että onko vika minussa vai ystävässä.

Ei kai se ole oikeaa ystävyyttä mikä toimii vain toisen osapuolen ehdoilla ja palvelee vain toisen tarpeita?

Ystävyys toimii totta kai hetken toisen ehdoilla. Siis kun on erokriisi päällä tms.

Mutta siinä kohtaa, kun aina vaan mennään sen toisen ehdoilla, tosissaan kuukaudesta toiseen, toisesta enää lainkaan välittämättä ja toista kuuntelematta, muuttuu ystävyys jossain kohdassa hyväksikäytöksi.

Kyllä mä yritin monta kertaa sanoa ystävälleni, että en enää jaksa, että kuukaudesta toiseen voin pahoin keskusteluidemme jälkeen, mutta hän ei vain välittänyt.

Ja kun hän alkoi välittää, olin jo niin väsynyt ja kypsä, että en vain enää pystynyt luottamaan ystävyyteen ja niinpä nykyään puhumme tyyliin ilmoista.

Ikävää, että miltei 20 vuofen ystävyys tuhoutui reilussa vuodessa =(

-2-

Minut pidettiin itsestäänselvyytenä. ihan pienestä, alle kouluikäisestä ollaan tunnettu. Pyysin kylään, oli ok että ilmoitti jälkikäteen ettei viitsinyt tulla. Syyt ihan vaatimattomia. Kiristi olemattomia, pyysi kummiksi lapselleen ja halusi että tulen käymään usein. Kävin niin usein kun halusi. Lopulta piti ristiäiset salassa. Ilmoitti etten sovi kummiksi koska minulla ei ole poikaystävää ja muutenkin olen liikaa yksin.

Vika niitti oli kun menin heille kylään ja eivät olleet kotona. Soitin, olivat muualla kylässä. Pyysi käymään siellä, meninkin, viipyi pihalla 15 min ja sanoi minun kannattaa nyt lähteä kotiin. Ajoin 300 km sen takia että hänellä oli minulle aikaa 15 min. Eikä edes etukäteen sanonut että tulikin muuta menoa.

Tämän jälkeen en ole pitänyt mitään yhteyttä, eikä hän, eli ystävyytemme oli täysin 1 puolista. Ei ole ollut yhtään ikävä.

Edelliseen verrattuna ero omassa tilanteessani on se, että minun tulee ikävä tätä ystävää jos laitan välit poikki. En kuitenkaan voi jatkaa näinkään eikä paluuta entiseenkään ole :(

-ap-