Lue keskustelun säännöt.
Mitä silloin tehdään, jos erityislapsen tarpeisiin ei vaan pysty vastaamaan?
15.01.2013 |
Jos kyseessä on esim. lapsi, joka kaipaisi tietynlaista kontaktia tai ihan jatkuvasti jotain aistimusta tms., mihin vanhempi ei pysty vastaamaan...mitä silloin tapahtuu? Olen vetänyt oman jaksamiseni vuoksi rajoja mm. jatkuvalle halailulle (kirjaimellisesti) ja nyt sain sitten kuittailua äidiltäni kun en koko aikaa jaksa 6-vuotiasta halailla tai roikottaa sylissä (toinen mielipuuhansa). Äiti vaan viisasteli että kyllä HÄN vaan jaksaa...teki mieli kävellä pois koko tilanteesta. Kaipa hän joo jaksaa, kun ei ole jakamassa arkea täysvaltaisesti. Ei ole mukana osastojaksoilla, ei kuuntelemassa negatiivista palautetta eskarista, päätä ei ylipäätään tarvitse meidän arjella juuri vaivata.
Kommentit (8)
joka todella pitää täyttää, se pitää hommata sitten muualta, jos itse ei siihen kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vammainen lapsi, jota en todellakaan jaksa hoitaa kovin priimasti. Olen alistunut siihen, että asia nyt vain on niin ja karavaani kulkee silti...
ne tarpeethan johtuvat myös jostain vain mitä? Voisi yrittää miettiä, mikä MUU toiminta voisi vastata samaan tarpeeseen yhtä hyvin, ehkä jopa paremmin tai ainakin edes välttävästi. Että voisiko lapsi saada hyväksymisen ja läheisyyden tunnetta esim siitä, että on tiukasti peittoon kääriytyneenä sohvannurkassa katselemassa kun äiti tekee töitä ja juttelee hänelle? Voisiko tasapainoaistia kehittää sylissä roikottamisen lisäksi esimerkiksi renkailla roikkumisessa tai toimintaterapiassa tai ... ja sitä kautta vähitellen vähentää noita tarpeita?
Ja kun se sinun äitisi kerran jaksaa niin kai se tulee teille apuun ja halailee ja roikottaa?
Vievät sinulta lapsen, etkä saa enää koskaan takaisin.
Eli oma elämä menee kaiken muun edelle ja rippeisiin saavat sitten muut tyytyä. Sekin harmittaa, kun äiti aina korostaa kuinka hänen luonaan lapsella ei ole ollut tiettyjä vaikeuksia ollenkaan...eivät kuulemma koskaan riitelekään...kaikki on vain kaunista ja hyvää, nyt aina ja ikuisesti. Minä teen varmaan jotain väärin, kun en välty konflikteilta enkä jaksa tosiaan roikottaa isokokoista lasta sylissäni jatkuvasti. Aina, jos yritän äidiltä saada henkistä tukea, hän arvelee että teen jotain väärin ja lapsen käytös johtuisi siitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos vaan et roikottaisi sitä lasta? Etkä pidä sylissä 24/7 ja laitat rajat halaamiselle. Onko mahdotonta sanoa ei?
Sinä olet se avain omana jaksamiseesi. Lapselle voi sanoa ei, nyt ei käy, nyt et voi. Nyt emme halaa, tämän päivän halauskiintiö on nyt lopput tai tms. mikä teillä nyt voisi toimia.
t. erityislapsen äiti joka uskaltaa laittaa rajat lapsen erityisyydestä huolimatta.
Ja juuri siitä minua on arvosteltu. Ymmärrän toisaalta lapsen tarpeet, mutta minulta hajoaa pää jos pitää koko ajan tehdä kuten tämä tahtoo. Ap
eivät tiedä missä tilanteessa oikeasti olet.