Tuntuu niin pahalta katsoa "tyttären" kamppailua syömishäiriön kanssa :(

Hän on pitkään ollut kuin tytär minulle, mutta ei siis ole biologisesti sukua. Hänellä on nuoresta iästään huolimatta sairaalloisesti ylipainoa, BED diagnoosi ja hän on käynyt kaikki terapiat ja ravitsemusterapeutit lävitse jo. Hän on itkenyt tilannettaan lohduttomasti minulle useita kertoja. Hän on verrannut itseään jopa rikollisiin, jotka tietävät etteivät voisi ja saisi tehdä niin, mutta silti eivät voi itselleen mitään.

Sydämeni särkyy, kun en voi auttaa mitenkään. :( Tälläkin palstalla harmittaa ainainen ylipainoisten haukkuminen. Moni ei varmasti ymmärrä miten kivuliasta on pettää itsensä kerta toisensa jälkeen, ellei ole sitä läheltä nähnyt tai itse kokenut. Minäkään en voi täsmälleen tietää miten hirveää se on, mutta melko hyvän kuvan olen siitä mielestäni jo saanut.