Onko muilla sukuja, joissa ei saa lainkaan puhua ikävistä asioista?

Mies ja miehen suku on täysin kykenemättömiä käsittelemään ikäviä asioita. Jos tulee ongelmia, he yksinkertaisesti kävelevät ns. tilanteesta ulos ja toivovat että ongelma joskus jotenkin ihmeellisesti katoaisi. Tämä on johtanut siihen, että esimerkiksi meidän perheessä mies ei ota mitään vastuuta ongelmateinin koulunkäyntipulmista, vaan joudun yksin hoitamaan ne kaikki. Hän ei myöskään halua osallistua teinin orastavan päihdeongelman hoitoon, vaan on luistanut joka kerta tapaamisista lastenvalvojan ja sosiaaliohjaajan kanssa. Hän kait toivoo, että ongelma katoaa. Voin sanoa että tämä on HELVETIN RASITTAVAA!!

Jotkut valitsee vielä ne aiheet, josta ylipäätänsä voi keskustella eikä siinä ole edes mitään logiikkaa! Täysin sairasta!

Mistään ikävästä ei saa puhua. Tämän seurauksena pikkuhiljaa välit ovat muuttuneet yhä kylmemmiksi ja oikeastaan ei enää olla tekemisissä toistemme kanssa. Suvussa on siis koettu työttömyyttä, konkursseja, lapsettomuutta, keskenmenoja, mielenterveysongelmia, avioeroja, vakavia sairauksia, jne., mutta mistään ei koskaan voi puhua, vaan jos joku uskaltaa asioista mainita tai kysyä, niin vaihdetaan heti puheenaihetta tai vaietaan. Yleensä näistä ongelmista saakin kuulla joltain kolmansilta osapuolilta ja vasta kuukausia myöhemmin. Vihaan tätä piirrettä suvussani ja siksi puhun omille lapsilleni ja ystävilleni erittäin avoimesti ongelmistani.