Aargh, siskoni kasvattaa lapsestaan täydellistä nössöä.

Ei kai tämän sun murhe pitäis olla...

Voisitko vähän valaista?

tilanteessa kokeilemaan mitään tai ylittämään rajojaan. Jos lapsi sanoo ei, niin sitten se on ei. En tarkoita, että lapsen tahto pitäisi jyrätä, mutta ihan fiksua olisi rohkaista ja näyttää vaikka esimerkkiä. Aika harva pääsee Suomen maassa kuusivuotiaaksi ilman, että on tarvinnut esim. polkupyörää kokeilla. Kyllä vanhemmilla täytyy olla sen verran viitseliäisyyttä, että keksivät keinot opettaa lapselleen tiettyjä perustaitoja. Mutta kun tämä kullannuppu haluaa katsoa videoita kotona päivät pitkät, niin sehän toteutetaan. Ei se ole lapsen parhaaksi mitenkään päin katsottuna. ap

Äiti vain hyysää ja varjelee IHAN kaikelta:(

Tosin ymmärrän että vaikea on ulos laittaa vasten tahtoa. Pakottaako pitäisi ja lukita ovi että nyt olet siellä kaksi tuntia ja piste?

Voisitko ajatella, että lapsesi leikkisivät tämän serkkupojan kanssa suht säännöllisesti? Ikäeroakin voi olla jonkin verran. Pääasia, että hän tulee sieltä videoidensa maailmasta leikkimään, pelaamaan, ehkä jopa vähän riehaantumaankin. Oppimaan, miten maailmassa toimitaan.

Ongelma on se, että kun siskoni käy poikansa kanssa kylässä, ehdotan, että pojat leikkivät ulkona tms., mutta tämä serkkupoika ei yksinkertaisesti suostu. Saattaa olla viisi minuuttia pihalla ja tulee sitten kitisemään sisälle ja vaatii videoita tai legoja. No, legot ovatkin ihan kehittäviä. Asumme aika lähekkäin ja olen ehdottanut monia juttuja, pojat voisivat esimerkiksi pelata samassa futisjoukkueessa tai voisin viedä heitä talvella luistelemaan tai vastaavaa. Mutta vastaus on aina että "ei meidän Kalle halua, kun ei se osaakaan edes". No ei opikaan tuolla mentaliteetilla! :( ap

Hoida omat asiasi vaan. Katsos kun ihmiset ovat erilaisia ja sä ihan selvästi siitä tyhmimmästä päästä.

Ongelma on se, että kun siskoni käy poikansa kanssa kylässä, ehdotan, että pojat leikkivät ulkona tms., mutta tämä serkkupoika ei yksinkertaisesti suostu. Saattaa olla viisi minuuttia pihalla ja tulee sitten kitisemään sisälle ja vaatii videoita tai legoja. No, legot ovatkin ihan kehittäviä. Asumme aika lähekkäin ja olen ehdottanut monia juttuja, pojat voisivat esimerkiksi pelata samassa futisjoukkueessa tai voisin viedä heitä talvella luistelemaan tai vastaavaa. Mutta vastaus on aina että "ei meidän Kalle halua, kun ei se osaakaan edes". No ei opikaan tuolla mentaliteetilla! :( ap

kun teen lapseni kanssa juttuja ja opetan taitoja, joista saa myös iloa. Niin kai sitten. ap

Hoida omat asiasi vaan. Katsos kun ihmiset ovat erilaisia ja sä ihan selvästi siitä tyhmimmästä päästä.

ainokaisensa yli nelikymppisenä?

Jätkät ulkona räkivät, kiroilevat, tönivät pienempiään ja puhuvat tisseistä ja naisten pilluista...

Mikähän on tuollaisen päävian nimi, kun jotkut naiset eivät osaa pysyä ihan vaan siinä niin sanotulla omalla tontillaan! Luulisi ihmisellä olevan omaakin elämänsisältöä, mutta jollei sulla ole, niin hopi hopi hankkimaan. Mutta ei, kun pitää sorkkia ja puuttua ja sählätä ja häärätä ja vituttaa muita tasan niin kauan kunnes toisten on lopulta pakko ärähtää helvetin rumasti ja lopullisesti, heittää elämästään ulos ja lopulta aivan pahimmillaan hankkia lähestymiskielto. Kusipäisyys nyt vähintäänkin on sen vian nimi ap:lla.

luonteeltaan vähän nössö? Anna toisen olla! Ei kaikkien lastenkaan tarvitse pyrkiä Idolsiin.

Tutustu temperamenttieroihin vaikka itseäsi edes hieman kuule sivistääksesi. Yritä edes. Lue vaikka kirja aiheesta.



Ja ehkä sun poikasi onkin niinkuin sinä, eli sen kanssa ei ole ollenkaan kivaa leikkiä, raukkamaisen ja typerän koviskiusaajan kanssa.

Sulle ei onneksi kuulu siskosi perheen asiat. Eikö ihanan helpottavaa! Saavat pilata elämänsä just niinku itse tykkäävät!

ap huolehtii siskonpoikansa asioista. Varmaan meillä kaikilla on muistoja jostain vanhasta sukulaistädistä jonka luonna oli ihan eri säännöt kuin kotona, vaikkapa että sai syödä suklaataa aamupalaksi tai että oli pakko haravoida mummon piha ennen lounasta jne, jne.



Veikkaan, että jos ap omalta osaltaan antaa siskonpojalleen mahdollisuuden kokeilla myös sellaisia juttuja joita oma perhe ei katso tärkeiksi, avaa hän lapsen näkemystä. Jos ap taas häipyy taustalle asenteella "minun ei pidä puuttua asiaan", jää pojan maailma aika pieneksi.



Ap selvästi välittää pojasta. On hankalaa "puuttua" toisen perheen asenteisiin tai elämäntapaan hyvällä tavalla, loukkaamatta, mutta kyllä sen voi tehdä.

Varsinkin jos äiti on se jatkuva rajoittaja.

Et voi rakentaa mitään noiden kahden pojan välille.

Mulla lapsella oli kaveri, joka pelasi ja ei suostunut olla koskaan ulkona.

Onneksi päästiin siitä eroon, sillä se jo vaikutti poikaani, kun huomasin että lopetti ulkoilun.

En halua urheilevasta pojastani mitään sisällä kykkivää kalpeanaamaa, joka ei koskaan urheile.

Liikkuminen ja ulkoilu on lapselle tärkeää.

Sille pojalle voi tulla vaikeaa koulun liikuntatunneilla ja ton ikäiset ajaa jo ilman appareita.

Kyseinen lapsi kuuluu piirille tutkittavaksi. Kyllä minä puuttuisin jo asiaan.



M59, kovalla liksalla.

Tutustu temperamenttieroihin vaikka itseäsi edes hieman kuule sivistääksesi. Yritä edes. Lue vaikka kirja aiheesta.

Ja ehkä sun poikasi onkin niinkuin sinä, eli sen kanssa ei ole ollenkaan kivaa leikkiä, raukkamaisen ja typerän koviskiusaajan kanssa.

Hanki hoitoa tuohon aggressioosi.

Mikähän on tuollaisen päävian nimi, kun jotkut naiset eivät osaa pysyä ihan vaan siinä niin sanotulla omalla tontillaan! Luulisi ihmisellä olevan omaakin elämänsisältöä, mutta jollei sulla ole, niin hopi hopi hankkimaan. Mutta ei, kun pitää sorkkia ja puuttua ja sählätä ja häärätä ja vituttaa muita tasan niin kauan kunnes toisten on lopulta pakko ärähtää helvetin rumasti ja lopullisesti, heittää elämästään ulos ja lopulta aivan pahimmillaan hankkia lähestymiskielto. Kusipäisyys nyt vähintäänkin on sen vian nimi ap:lla.

Lue kirjoituksesi ja katso peiliin pitkään ja hartaasti.