kuinka moni teistä on ollut

Miehen vastaus oli ei. Yhdessä vaiheessa lämpeni mutta taas vastaus on jyrkkä ei. Ainakin pari vuotta pitää oottaa kuulemma mutta sama vastaus tuli jo silloin kun tämä alko puolitoista vuotta sitten..

Jaa että olenko... kaikki lähti siitä, kun tulin vahingossa raskaaksi vaikkea suunnitelmissamme ollut lapsi vielä. Rakastuimme ajatukseen ja olimme onnemme kukkuloilla kunnes raskaus päättyi km viikolla 12. Minä aloin heti kärsiä vauvakuumeesta, toisin kuin mies. Monet itkut itkin ja yritin kaikki keinot vänkäämisestä käänteispsykologiaan. Kuitenkin niin, että asiasta puhuttiin koko ajan (josta tulikin ongelman ydin). Päässäni ei pyörinyt mikään muu kuin lapsi. Sitten tein lopullisen päätöksen (ts. olin tehnyt sen miljoona kertaa mutta tällä kerralla onnistuin) ja jätin miesrukan rauhaan. Vaikka asia pyöri päässäni alati, en maininnut siitä hänelle. Annoin ajan kulua, ja ehkä noin kuukauden kuluttua mies otti asian itse puheeksi; hän tahtoi aloittaa yrittämisen. Olin aivan onnessani ja nyt on yritys päällä, plussaa odotellessa.



Kaikille yksin kuumeilijoille antaisin kokeilemisen arvoisen vinkin (vaikkei kaikkiin tepsikkään): kokeilkaa olla painostamatta,vaikka vaikeaa onkin.

Piti vielä sanoa, että mi

es kyllä sanoi, että pomppisi onnesta, jos raskaaksi tulisin. Muttei tahtonut yrittää.. ota tuosta nyt sitten selvää ;)

tulee syntymävuodesta, niin eiköhän se ookin parempi hoitaa ensi opiskelut ja polkasta työura kunnolla käyntiin kuin lisääntyä, sitä varmaan miehesikin ajattelee.