Lue keskustelun säännöt.
Normaalipainoiset! Miten hyväksytte sen, että pitää aina
31.12.2011 |
vahtia syömisiään, jotta pysyy tavoitepainossa. Ja turha tulla länkyttämään, että minä ainakin voin syödä kilon voita ja pussillisen sipisä päivässä ja paino ei liikahda minnekään. Itse olen ylipainoinen ja vaikeinta on hyväksyä se, että pitää syödä oikeesti aika vähän näin keski-ikäisenä, jotta paino ei nousisi.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun syö vähemmän, tarvitsee pian vähemmän ruokaa, jotta tulee kylläiseksi. Kun syö liikaa, käy päinvastoin.
Normaalipainossa pysyminen ei todellakaan vaadi nälän näkemistä tai hillitöntä syömisten rajoittamista. Jokaista mielitekoa ei tietenkään voi toteuttaa, mutta johan herkuttelusta menisi maku, jos sitä joka päivä tekisi.
Just enkä mä vahdi syömisiäni, mutta en mä kyllä ikinä söisi sipsipussia joka päivä. Mulla ainakin toimii se, että syön 5 kertaa päivässä normaalia ruokaa, niin ei tule täyttäneeksi mahaa hötöllä.
on vaikea uskoa, ettei kaikki halua olla koko ajan jotakin puputtamassa. Olen normaalipainoinen ja syön ihan tavallista ruokaa, en pullaa ja karkkia ja sipsiä joka päivä. Eikä edes tee mieli mättää jotain karkkia jatkuvasti. Siis ihan normi ruokaa sen verran ettei nälkä ole.
En tiedä voinko syödä lihomatta pussin sipsejä tai kilon voita, koska en pysty syömään sellaisia määriä vaan tulen täyteen paljon vähemmästäkin. En ala vahtia syömisiäni silloinkaan, jos housut alkaa puristaa vaan lisää liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan syömisen ilostakin, ilmeisesti mulla ei sitten ole niin kovaa ruuanhimoa että pitäisi mähkytä itsensä ylipainoon. Ehkäpä tämä vaihtelee eri ihmisillä?
miten paljon ne 90kg painavat oikeasti syövät, että voivat edes paisua sellaisiin mittoihin? Mulla olisi työn ja tuskan takana lihoa edes 10kg tästä, syön ihan normaalisti enkä näe nälkää, herkkujakin vedän jonkin verran mutta olen silti normaalipainoinen. En tajua, miten joku saa syötyä niin paljon että paisuu tuosta vain satakiloiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ikää on vasta vähän päälle 30, mutta paino ei lähde. Kun olin vähän päälle 20, olin anorektikko vaikka näin jälkeenpäin ajatellen sain syödä mitä vaan. Ei kai se kuitenkaan niinkään ollut, mutta kuitenkin on todella paljon aineenvaihdunta muuttunut jo tässä iässä!
Mä olen vähän laihtunut, mutta mässään yhä - jos on jotain herkkuja! Mutta huomasin sellaisen piirteen tossa joulun aikana, että jos vedin ähkyt, en seuraavana päivänä ajatellut että jihuu - vedänpä taas ähkyt! Enemmänkin oli sellainen olo, ettei saa mitään alas. Mulla on se käsitys, että normaalipainoisilla ois joku tällainen säätelysysteemi, että erot vuorokausien syömisissä voi olla hyvinkin erilaiset.
Mutta joo, nyt ei kannata mun taas puhua mitään koska oon melkein tuhonnut omat ja mieheni joulusuklaat vaikka on jo huono olokin. MIes onneks sano, ettei tarvi ostaa uusia tilalle, koska mä söisin nekin. Ois pitänyt toivoa pukilta vaan porkkanoita...
Niin kauan kuin mulle mahtuvat vaatteet hyvin päälle, mun ei tarvitse tehdä mitään. Joulumässäilyjen jälkeen farkut puristivat pari päivää, mutta kun suolaisen sapuskan myötä tullut turvotus laski, kaikki on ok.
En tajua, miksi mun pitäisi punnita itseni päivittäin tai edes viikottain. En tiedä paljonko painan, mutta luultavasti olen ihan normaalipainoinen, kun vaatekokokin on vuodesta toiseen se sama 36-38.
Mulla on mässäilypäivä ehkä kerran kahdessa viikossa, silloin saatan saman päivän aikana vetää sekä pussillisen sipsejä että pienen pussin irtokarkkeja. Muulloinkin saatan syödä silloin tällöin pienen jälkiruuan tai muutaman karkin. Syön normaaliruokaa kaloreita laskematta ja liikun useampana päivänä viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitse vahtia syömisiäni. Se on ehkä sulle turhaa länkytystä, mutta mun kohdalla on näin.
Pointti onkin siinä, ettei TEE MIELI vetää pullaa ja voita kilotolkulla. Ei tarvitse nälkää kärsiä kun syö kunnollista ruokaa (luomu, lisäaineeton, laadukkaat raaka-aineet, ei prosessoitua sontaa). Minä nautin hyvästä ruuasta, mutta en mähki sitä länsimaiseen tyyliin _joka kerta_ liian paljon energiatarpeeseeni nähden. Minulle siis tulee normaali kyllisyydentunne kun vatsa on täynnä enkä jatka syömistä sen jälkeen, kuten suuri osa länsimaalaisista tekee. Minulla ei myöskään ole jatkuvaa napostelun tarvetta. Sekin tulee ehkä siitä, että syö kunnollista ruokaa eikä mitään hiilarilisäainehöttöä, joka laittaa verensokerin heittelehtimään vuoristorataa ja on "koko ajan" nälkä. Minulla ei edes ole vaakaa eikä voisi vähempää kiinnostaa vahtia painoa tai keskittyä tähän sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin itse olen ollut taipuvainen saamaan kiloja jo pienestä pitäen. Aina on pitänyt olla tarkkana tai olen lihonut. Paino onkin noussut ja laskenut sen mukaan kuinka tarkka olen jaksanut olla syömisieni suhteen ja kuinka olen liikkunut. Nyt on taas laihdutuskausi menossa ja tavoitteena on päästä normaalipainoon, jossa en tosin osaa pysyä.
miten paljon ne 90kg painavat oikeasti syövät, että voivat edes paisua sellaisiin mittoihin? Mulla olisi työn ja tuskan takana lihoa edes 10kg tästä, syön ihan normaalisti enkä näe nälkää, herkkujakin vedän jonkin verran mutta olen silti normaalipainoinen. En tajua, miten joku saa syötyä niin paljon että paisuu tuosta vain satakiloiseksi.
No, itse paisuin tuosta vaan eli nopeesti psyykelääkkeiden aloituksen takia. Olin sairaalassa pakkohoidossa ja ulkoiluun tarvin erillisen luvan ja oli kamalan paha olla. Söin päivät yöt herkkuja, joita vierailullla käyneet sukulaiset olivat tuoneet. Muutamassa kuukaudessa tuli 25 kg. Noiden lääkkeiden sivuvaikutus on painonnousu ja sen lisäksi väsyttävät, joten mitään ei koskaan edes jaksanut tehdä, ettei painoa ois tullut. Ton episodin jälkeen, edelleen lääkkeiden vaikutuksesta, tuli 10 vuoden aikana vielä 15 kg lisää.
Ja kyllä, uskon, että lihavuuden takana on jokin sairaus tai lääkitys paljon useammin kuin tiedetään olevan. Mulle ei ole kukaan huomauttanut painostani, mutta jos ois, siihen vois sanoa että okkei, jätän lääkkeet pois niin edes laihtuminen sitten onnistuis mut sori, saatan olla sitten vähän arvaamaton...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, ellet ollut sairas, et ollut anorektikko parikymppisenä. Vain hoikka tai normaalipainoinen (joskus lihavien mielestä normaalipainoinen on laiha, koska vertaavat itseensä ja pitävät itseään normaalina). Anoreksia on syömishäiriö, sairaus. Hoikka ihminen ei välttämättä ole sairas.
Mulla on se käsitys, että normaalipainoisilla ois joku tällainen säätelysysteemi, että erot vuorokausien syömisissä voi olla hyvinkin erilaiset.
Se säätelysysteemi on sellainen, että tuntee milloin on tarpeeksi kylläinen ja syö sen verran. Joka päivä suunnilleen saman verran (jotain erittäin satunnaisia juhlien jättiaterioita lukuun ottamatta). Ei ahmimisen ja paaston vuorottelu ole normaalia.
Ehkä sulla tosiaan on jotain syömishäiriön poikasta. Ala elää terveellisestä äläkä hanki kotiin karkkia jos et pysty säätelemään sen syömistä yhtään.
Rakastan kermaista pastaa.. Mutta noin yleisesti pyrin syömään terveellisesti. Paljon kasviksia ja hedelmiä. Täysjyväviljoja. Monipuolisesti proteiinia ja rasvoja, eli siis maito- ja lihatuotteita.
Olennaisena pointtina, että nyt raskauden jälkeen kertyneet ylim. kilot ajattelin karistaa kevään aikana liikkumalla en laihduttamalla.
Minuun mahtuu paljon ruokaa ja tykkään syödä, koska minusta syöminen on kivaa. Syön aina isoja lautasellisia. Kun on tylsää, on kiva napostella jotakin, samoin kuin lukiessa ja telsua katsellessa. Herkuttelu on mahtavaa puuhaa. Pidän erityisesti suklaasta, kirpeistä karkeista, pullasta ja suklaajäätelöstä.
On olemassa kaksi syytä siihen, miksi en ole lihava, ja miksi se, etten ole lihava ei edellytä "syömisen vahtimista" ja kärvistelyä.
1. Kevyt maku kompensoi isot annoskoot ja herkuttelun.
Pidän kasviksista, en kaipaa kaikkeen kastiketta "kostukkeeksi" (en ole koskaan tajunnut esim. ruskeaa tai valkokastiketta) enkä ole koskaan, edes naperona, pitänyt kerma- tai juustoruuista. Pastan ja riisin lisuke on tomaattipohjainen kastike. Salaatinkastike on tehokas tapa pilata hyvä salaatti. Ruisleipä on hyvää, melkein yhtä hyää kuin puuro. Täysrasvainen juusto, metukka tai kinkku ovat leivän päällä pahan makuisia.
Näin vanhemmalla iällä olen toki omaksunut joitain paheita tällä osastolla. Pasta bolognesen päälle raastan parmesaania. Balsamicokastike sopii joihinkin salaatteihin. Olen oppinut syömään juustoja viinin kanssa. Käytän joskus ruuanlaittoon kevytkermaa jugurttia tasoittamaan.
Sitä ruokaa, joka on minusta hyvää, voi syödä aika ronkistikin lihomatta ja koska olen luonnostani hidas syömään, en syö itseäni ikinä ähkyyn perusruualla - kylläisyys tulee hiipien ja hidassyöjä huomaa sen jo aterioidessa.
Koska perussyömiseni ovat kohdillaan ja kulutan paljon, voin syödä joka päivä aika reilustikin makeaa huolestumatta muusta kuin hampaistani. Sipsipussia tai voipakettia en ahmisi kerralla, mutta suklaalevyn, keksipaketin tai jäätelölitran syön yleensä kahdessa osassa, koska parin suklaapalan tai yhden keksin herkuttelutuokia lähinnä ärsyttää.
Silloin tällöin syön toki sen valtavan pitseriapitsan, hampurilaisaterian, 200 g:n sipsipussin tai tuhoan jättilevyn suklaata kerralla, mutta ei minun tee edes mieli tehdä niin kuin pari kertaa kuussa, jos sitäkään. Eihän se silloin mitään haittaa.
2. Runsas liikunta.
Liikun paljon ja olen aina liikkunutkin. Kun on pitkä, lihaksikas ja aktiivinen, voi syödä aika lailla lihomatta, koska peruskulutus on korkea. Lisäksi sentyyppinen liikunta, jota harrastan, vaatii alle kunnon aterian ja n. 3 tunnin sulattelutauon, jolloin napostelu keskeytyy kuin itsestään pitkiksi ajoiksi kerralla. Minulla on myös nuoruuden synkkänä salaisuutena kilpaurheilutausta, jonka seurauksena suhtautumiseni ruokaan on aika käytännöllistä.
Jos minun pitäisi aktiivisesti vahtia syömisiäni, pitäytyä pienissä annoksissa tai pidättäytyä herkuttelusta, olisin varmasti lihava, koska elän syödäkseni, en toisin päin.
Geelitekijät ratkaisee. Itse olen 55/173 ja syön karkkia ja mehuja päivittäin ja monta kertaa päiväruoan. Myös kolme siskoani ovat laihoja ja kukaan ei ole puhunutkaan laihduttamisesta tai syömisen tarkkailusta. Emme myöskään harrasta liikuntaa:D
erityisemmin syömisiä, mutta pyrin syömään kohtuudella herkkuja yms. Karkkia, suklaata, sipsejä pyrin ostamaan vain harvoin.
normaalipainoisten ei todellakaan tarvitse automaattisesti vahtia syömisiään. Kaikki ihmiset eivät ole luontojaan ahmatti-tyyppiä ja himoitse suuria määriä epäterveellistä skeidaa, kuten suurin osa lihavista tekee. Ajatella, joillain voi olla ihan tavanomainen ja terve suhde ruokaan!!
Syön siis elääkseni, en elä syödäkseni.
En vahdi syömisiäni mitenkään erityisesti. Syön sen verran, että maha tulee täyteen. Syön herkkuja melkein päivittäin, edes pari palaa suklaata. Jos hirveästi mässäisin, lihoisin varmaan helposti, mutta en mässäile enempää kuin tekee mieli.
En tosin olekaan keski-ikäinen.