Lue keskustelun säännöt.
Normaalipainoiset! Miten hyväksytte sen, että pitää aina
31.12.2011 |
vahtia syömisiään, jotta pysyy tavoitepainossa. Ja turha tulla länkyttämään, että minä ainakin voin syödä kilon voita ja pussillisen sipisä päivässä ja paino ei liikahda minnekään. Itse olen ylipainoinen ja vaikeinta on hyväksyä se, että pitää syödä oikeesti aika vähän näin keski-ikäisenä, jotta paino ei nousisi.
Kommentit (41)
että olen 171cm ja 57kg, eli normaalipainoinen, enkä katsele tai vahdi mitä syön. Herkuttelen koska huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos pari päivää tuliskin mässäiltyä, sitten menee muutama päivä niin eittei ole juurikaan nälkä. Ihan siis tiedostamatta, ei tarvi olla "kuurilla" vaan elimistö huolehtii että vararavinto käytetään ensin pois ja sitten vasta haluaa lisää :)
Anoreksia on (mieli)sairaus. Pieni painoindeksi voi yksinään tarkoittaa ihan vaan aliravitsemusta, ilman että henkilö siihen pakkomielteisesti pyrkii.
16
No, sun mielestä alle 17 painoindeksi on tietenkin normaali ja ennen kaikkea itsensä rankaisu jokaisen suupalan jälkeen. Voi kun oisit ollut paikalla mielisairaalassa sanomassa että tää on ihan psyykkisesti terve niin kukaan ei ois mun laihduttamista lopettanut ja oisin nyt varmaan onnellinen 30-kiloinen!
Siitä ensimmäisestä viestistä vaan sai sen kuvan, että käytit anorektikkoa laihan synonyymina, mikä ei ole etenkään tällä palstalla mitenkään harvinaista.
t. sivullinen
Mun vanhemmat syö siis kaiket päivät keksejä ja karkkeja. Saattavat ostaa kaksi pussia irtokarkkeja kerralla, jotka on niin täynnä, että se pussi just ja just menee kiinni. Joka kerta (monta kertaa päivässä) kahvin kanssa pullaa. Keksejä. Ruuaksi perunaa, lihaa vain erityistapauksissa eli jos joku lapsistaan on kotosalla. Salaattia erityistapauksissa.
Mä syön proteiinipitoista ruokaa, perunaa, makaronia, riisiä ja pullaa erittäin harvoin, välillä sorrun sipseihin / karkkeihin / suklaaseen, salaattia syön paljon.
Kaikki meistä lievästi ylipainoisia. Vanhempani antavat kyllä ymmärtää, että mun pitäs laihduttaa eli että ovat vähemmän ylipainoisia. Omasta mielestäni ollaan suht yhtä pulleita. Mutta mikä ero ruokavalioissa, siis TODELLA suuri ero ja sama tulos, vaikka geenitkin suht samanlaiset.
Olen myös mielestäni niin vanhempieni näköinen, että en usko, että mua ois adoptoitu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aineenvaihdunta vaikuttaa tosi paljon. Huomaa sen meillä kotonakin, kun mies ei vaan liho. Ei mitenkään mahdottoman paljon harrasta liikuntaa, mutta ainuttakaan parisuhdekiloakaan ei ole kertynyt vaikka lounaaksi usein syökin pizzaa tai muuta, päiväruoan saman kuin minä ja herkut saman kuin minä, välillä jopa enemmän.
Mutta toinen mikä varmaan erottaa monen normaalipainoisen ja ylipainoisen on kylläisyyssignaalin toimimattomuus. Normaalilla ihmisellä kehon kuuluisi ilmoittaa milloin on syönyt tarpeeksi, läheskään kaikilla tämä ei toimi jolloin tulee syötyä ihan liikaa.
Anoreksia on (mieli)sairaus. Pieni painoindeksi voi yksinään tarkoittaa ihan vaan aliravitsemusta, ilman että henkilö siihen pakkomielteisesti pyrkii.
16
Jos sanon, että rankaisin jokaisesta suupalasta itseäni ja jouduin pakkohoitoon tämän johdosta niin sekökään ei vieläkään ole anoreksiaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sun mielestä alle 17 painoindeksi on tietenkin normaali ja ennen kaikkea itsensä rankaisu jokaisen suupalan jälkeen. Voi kun oisit ollut paikalla mielisairaalassa sanomassa että tää on ihan psyykkisesti terve niin kukaan ei ois mun laihduttamista lopettanut ja oisin nyt varmaan onnellinen 30-kiloinen!
Siitä ensimmäisestä viestistä vaan sai sen kuvan, että käytit anorektikkoa laihan synonyymina, mikä ei ole etenkään tällä palstalla mitenkään harvinaista.t. sivullinen
Sitten sairaalassa sai kuunnella, että lihaa luiden päälle lihaa luiden päälle niinkuin olisi synti olla laiha. Nyt ne samat ihmset urputtais mun ylipainosta... Ois tosiaan helpompaa, jos paino ei automaattisesti ihmisten mielestä tarkoittais sairautta eikä ainakaan ajateltais, että hoitotulos on onnistunut, kun on tullut lihaa luiden päälle. Ei se aina ole vaan ajattelutavan muutos on se A ja O.
joiden todellakin pitää vahtia syömisiä. Jos syön mitä huvittaa, lihon pari-kolme kiloa vuodessa ja kymmenessä vuodessahan se tekee... Kokemusta on. Nyt olen viimeiset neljä vuotta ollut -20 kiloa pahimpiin painolukemiin ja todellakin joudun tekemään töitä. Olen armoton herkkusuu ja syöppö. Syöminen jää helposti päälle.
Käytännössä arkisin syön lounaaksi salaatin (kananmunaa, tonnikalaa, fetajuustoa ja kastiketta kaveriksi), välipalaksi hedelmän ja aamupalaksi maustamattoman jugurtin, marjoilla tai hedelmän, maidon ja leivän kinkulla. Päivällinen on samaa mitä lapsetkin syö, eli normaalia kotiruokaa. Iltapalalla täydennän sitä osaa mikä päivän ruuista jäi puuttumaan. Joko kasviksia, proteiineja tai rasvaa. Viikonloppuisin höllään ja syön mitä huvittaa. KOHTUUDESSA pysyen. 1 annos/viikonlopunpäivä herkkua ei heilauta painoani mihinkään suuntaan ja ruokanakin voi olla raskaampaa, kuten kotitekoista pitsaa. Juhlapyhät, kuten joulu, syödään just niin kuin huvittaa, mutta arkiruokailu alkaa heti ensimmäisenä arkipäivänä, ettei syöminen jää päälle.
Näin syöden, minulla ei ole nälkä, enkä sorru ahmimaan. Ja herkkujakin saa syödä.
Olisinpa ihminen, joka saa syödä mitä huvittaa lihomatta, mutta kun en ole. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja etsiä elämään muuta sisältöä kuin syöminen. Toinen vaihtoehto on sitten syödä miten paljon haluaa - ja lihoa. Toisaalta jos laihtuu 30 kiloa kuten itse olen laihtunut, ei mahaan mahdu lähellekään sitä määrää mitä isompana, eli ylensyönti on lopulta aika vaikeaa jos syö annoksensa rauhassa. Eikä ruoka ole koko ajan mielessä kun paino on alhaisempi. Silloin kun olin lihava, teki koko ajan mieli lisää ruokaa ja makeita herkkuja. Kannattaa myös muistaa että 30 kilon lihominen tapahtuu huomattavasti nopeammin ja helpommin kuin saman määrän terveellinen pudottaminen, kannattaako ansaittua tulosta menettää?
normaalipainoisten ei todellakaan tarvitse automaattisesti vahtia syömisiään. Kaikki ihmiset eivät ole luontojaan ahmatti-tyyppiä ja himoitse suuria määriä epäterveellistä skeidaa, kuten suurin osa lihavista tekee. Ajatella, joillain voi olla ihan tavanomainen ja terve suhde ruokaan!!
Syön siis elääkseni, en elä syödäkseni.
Juuri näin!
Minulla ruokavaliosta puuttuu miltei kokonaan sipsit, karkit, limsat, einekset, pullat ja kaikenmoinen lisäainesonta, koska en PIDÄ keinotekoisesta mausta. Sen sijaan syön tosi maukasta ja hyvää, itsetehtyä ruokaa. Lorautan kunnolla oliiviöljyä salaatin päälle, pinjansiemeniä, syön pähkinöitä jne. Voita kalan paistamiseen, laadukkaita raaka-aineita, välillä leivon vaikka piirakan jälkiruuaksi tai herkuttelen vaikka mustikkarahkalla. Voi voina, sokeri sokerina, laadukasta ja aitoa ruokaa.
Minulle tulee normaali kylläisyydentunne. En tunne tarvetta syödä iloon, suruun, tylsyyteen, stressiin, epävarmuuden tunteeseen tai mitä milloinkin. Syön nälkään (mutta nautiskellen) ja syön sen verran, että olen kylläinen.
Minua oksettaa länsimaisten ihmisten tapa syödä yli tarpeen ja saada esim. roskaruokaa, suklaata tai karkkia _joka päivä_. Siinä on kyse lähinnä jostain itsensä palkitsemisesta, lohduttamisesta, tms., joka on henkisen puolen asia ja niiden hoitamiseen kannattaa ennaltaehkäisy ja hoitoon muut keinot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on kaksi lasta, jotka syövät samaa ruokaa, samanaikaisesti. Toinen hoikka, toinen pulleuteen taipuvainen eli neuvolan käyrillä menevät ihan eri käyrillä.
tytär tullut isäänsä, poika äitiinsä. niin se vain menee, painonnousu ja laihtuminen ovat tosi yksilöllisiä asioita ja jokaisen pitää löytää oma tapansa syödä ja oma hyvänolonpaino. Se ei välttämättä ole ihannepainotaulukkojen mukainen.
miten paljon ne 90kg painavat oikeasti syövät, että voivat edes paisua sellaisiin mittoihin? Mulla olisi työn ja tuskan takana lihoa edes 10kg tästä, syön ihan normaalisti enkä näe nälkää, herkkujakin vedän jonkin verran mutta olen silti normaalipainoinen. En tajua, miten joku saa syötyä niin paljon että paisuu tuosta vain satakiloiseksi.
Itse olen nippa-nappa normaalipainoinen (painoindeksi 24, tosin lihasmassan osuus tavallista suurempi, selittänee ehkä n. 3kg)) ja joudun kyllä vahtimaan syömisiäni. Syön vain kasvisruokaa (en siis mitään maitotuotteita, munaa tm.), eli perusruokavalioni on aika vähäkalorinen, Samoin tällä ruokavaliolla (joka on mulle elämäntapa, ei siis dieetti), ei tule juuri syötyä valmisruokia, leivonnaisia tm. kun sellaisia ei juuri kaupoissa ole. Syön aika paljon hiilareita, mutta hyvin vähän valkoista leipää tms. täysin tyhjää ravintoa. Ja muuten terveellisesti ja monipuolisesti. Liikun paljon (joka päivä tunnin reipas kävely, 2krt/vko raskas punttistreeni, kerran viikossa uinti ja kerran viikossa 45min. pilates). Ja silti joudun kyllä vahtimaan painoani jonkin verran.
Syön karkki- ja sipsipussin kerran kuussa, ja juon myös viinejä ja joskus siidereitä ym. Eli ihan ok paljon herkkuja. MUTTA jos olisin normisyöjä, niin joutuisin kyllä jättämään nuo mielestäni suht kohtuullisetkin herkuttelut väliin. Ja minulle se 10 kilon lisäys kävisi helposti, ei tarvitsisi kuin pari kuukautta syödä herkkuja peri kertaa viikossa ja jättää liikunta pois :) Kokemusta on...
Summa summarum: normaalipainoisuuden merkittävin selittäjäon se, että ihminen syö ja liikkuu oikeassa suhteessa. Samoin ylipaino johtuu, joitain HARVASSA OLEVIA tapauksia (lääkkeet tm.) lukuunottamatta siitä, että ihminen syö liikaa kulutukseensa nähden. Se, mikä on liikaa ja sopivasti, kuitenkin vaihtelee. Itse ole sitä tyyppiä joka on varmaan pärjännyt luolamiesaikoina hyvin, olen hyvä lihomaan ja pärjään vähällä. Toiset taas tarvitsevat enemmän, johtuen peruskulutuksesta, aineenvaihdunnasta ja ruuansulatuksesta. Näin se vaan on, elämä on epäreilua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on kaksi lasta, jotka syövät samaa ruokaa, samanaikaisesti. Toinen hoikka, toinen pulleuteen taipuvainen eli neuvolan käyrillä menevät ihan eri käyrillä.
tytär tullut isäänsä, poika äitiinsä. niin se vain menee, painonnousu ja laihtuminen ovat tosi yksilöllisiä asioita ja jokaisen pitää löytää oma tapansa syödä ja oma hyvänolonpaino. Se ei välttämättä ole ihannepainotaulukkojen mukainen.
Todennäköisesti kyse on siitä, että ylipainon taipuvainen lapsi syö joka aterialla vaikka vain pikkiriikkisenkin enemmän kuin se toinen. Ja kun aterioita on tyyliin viisi päivässä plus jos on vielä jotain naposteluja. Tyyliin jos tarjotaan keksejä, toinen syö aina yhden ja toinen kaksi. Ajan myötä ero alkaa näkyä. Ja toinen ero voi tulla myös siinä, että toinen liikkuu kautta linjan pikkasen enemmän kuin toinen jokaisen liikkumisen tilaisuuden tullen. Siis kuluttaa sitä energiaa enemmän.
Erot siis voivat olla yhdellä aterialla katsoen pienen pienet, mutta kokonaisuudessaan erosta kalorien saannin ja kulutuksen suhteessa voi tulla merkittävä pitkällä aikavälillä. Tämä on myös todettu tutkimuksissa todennäköisimmäksi selitykseksi, kun luullaan, että "ihan samaa ruokaa ja saman verran ruokaa syödään". Todellisuudessa ei niin sitten olekaan ja erot aineenvaihdunnoissa ovat pienen pienet.
Ja se voikin olla periytyvää, että miten paljon haluaa ahmia yli tarpeensa tai liikkua alle energiankulutuksensa..
että näin keski-ikäisenä pitää katsoa, paljonko syö. Pakko se on hyväksyä, kun ei muutakaan voi.
Minun ylisyömiseeni on vaikuttanut se, että tunnistan, MIKSI haluan syödä. Se oli monen vuoden tulkinnan tulos, että minä syön yksinäisyteen. Olin parisuhteessa, mutta silti söin yksinäisyyden tunteeseen, joka kyti alitajunnassa ja jota en huomannut. Vasta eron jälkeen tunnistin tämän tunteen. Ero sinänsä laihdutti, mutta kun tunnistin tämän tunteen, niin minulla ei ole mitään ongelmaa pitää painoa normaalilukemissa. Välillä ostan karkkia ja mussutan ja mietin "nyt tunnen itseni yksinäiseksi" - koska sen tunnistan, loppuu mässäiy lyhyeen. Ei vain enää tee mieli kuten ennen.
että näin keski-ikäisenä pitää katsoa, paljonko syö. Pakko se on hyväksyä, kun ei muutakaan voi.
Minun ylisyömiseeni on vaikuttanut se, että tunnistan, MIKSI haluan syödä. Se oli monen vuoden tulkinnan tulos, että minä syön yksinäisyteen. Olin parisuhteessa, mutta silti söin yksinäisyyden tunteeseen, joka kyti alitajunnassa ja jota en huomannut. Vasta eron jälkeen tunnistin tämän tunteen. Ero sinänsä laihdutti, mutta kun tunnistin tämän tunteen, niin minulla ei ole mitään ongelmaa pitää painoa normaalilukemissa. Välillä ostan karkkia ja mussutan ja mietin "nyt tunnen itseni yksinäiseksi" - koska sen tunnistan, loppuu mässäiy lyhyeen. Ei vain enää tee mieli kuten ennen.
Osuit asian ytimeen. Usein kyse on henkisen puolen ongelmista, joihin syödään. Miettikää vain, miten usein syötte johonkin muuhun kuin nälän tunteeseen: iloon, suruun, yksinäisyyteen, masennukseen, epävarmuuteen, tylsyyteen, ajankuluksi, väsymykseen, stressiin..
Kun korjaa niitä asioita, mistä ylimääräinen syöminen johtuu (SYITÄ miksi syö), löytää henkisen tasapainon eikä tarvitse syömisellä paikkailla henkisiä ongelmia tai hakea ruualla jotain päivittäistä extra-mielihyvää, jos on muita asioita, jotka tuovat tyytyväisyyden tunnetta elämässä.
Fyysinen fakta on myös se, että mahalaukkua ei kannata päästää venymään, koska luonnollisestikaan sitten ei enää normaalimäärä ruokaa riitäkään täyttämään sitä..
33
usein johtuu päästä..
lapsuuden traumat...
t. 51/173
ne jotka ovat aina olleet normaalipainoisia, ja ne, jotka ovat laihduttaneet lähivuosina sen 30kg...
vahtia syömisiään, jotta pysyy tavoitepainossa. Ja turha tulla länkyttämään, että minä ainakin voin syödä kilon voita ja pussillisen sipisä päivässä ja paino ei liikahda minnekään. Itse olen ylipainoinen ja vaikeinta on hyväksyä se, että pitää syödä oikeesti aika vähän näin keski-ikäisenä, jotta paino ei nousisi.
niin kyllä minäkin vastaan, että en joudu vahtimaan syömisiäni. Syön sellaista ruokaa mistä pidän.
No, itselläni lienee tässä suhteessa suopeat geenitkin. Ja toisaalta minä en edes tykkää mistään rasvaisesta tai roskaruuasta. Syön todellakin paljon mieluummin fetasalaatin jossa on oliiviöljykastike kuin jonkun kerma-voi-liharasvapommin. Toki joskus tulee vedettyä kaksin käsin jotain sipsejäkin, mutta sellainen himo tulee aika harvoin, koska ei se ole mitään maailman parasta välipalaa ja lisäksi siitä tulee tosi raskas olo.
Eli kyllä - voin syödä ihan sitä, mitä haluankin. Mutta ehkä ne, mitä haluan syödä, eivät ole lihottavia ruokia.
No, sun mielestä alle 17 painoindeksi on tietenkin normaali ja ennen kaikkea itsensä rankaisu jokaisen suupalan jälkeen. Voi kun oisit ollut paikalla mielisairaalassa sanomassa että tää on ihan psyykkisesti terve niin kukaan ei ois mun laihduttamista lopettanut ja oisin nyt varmaan onnellinen 30-kiloinen! Tossakin koossa, missä olin silloin, voin jo käyttää hametta, joka mulla oli ollut 5-vuotiaana, minihameena.
Tunnen mieheni vanhempia niin huonosti, ettei musta ollut jouluna sanomaan että emme ota vastaan suklaa-lahjoituksianne.
Nykyään syön terveellisesti ja herkut pysyy kaupas - vaikka onkin todella suuri vääryys, että vanhempani Hiilarisyöpöt isolla H:lla, vetää karkkia ja pullaa kaiket päivät ja pääsevät vielä kulkemaan ovista.