Miten motivoida ysiluokkalainen koulunkäyntiin?

Olet itse vastuussa opintojen sujumattomuudesta. Ja jos järkeä on tullut myöhemmin, niin mikä esti lähtemästä uudelleen opiskelemaan?

miltä tuntuu, kun vanhemmat eivät ole kiinnotuneita tai panosta ja jopa painosta silloin kun polku meniaa kadota. Hänestähän on tullut yläkoulun ope, eli kaikki on sujunut hyvin.

Uskon itse, että olisin jaksanut lukion inokkaammin, jos vanhempien mielenkiinto ei olisi kadonnut ysin jälkeen. Tulin ja menin ja vanhemmat antoivat mennä. Kiinnostus elämääni kohtaan olisi kannustanut.

Mutta en syytä enkä ole katkera, omapa oli elämäni. Olin vain kypsymätön sitä kannattelemaan. 16-17 -vuotiaana.

Minäkin haluaisin tietää. Olen yrittänyt sillä, että ajattelisi tulevaisuuttaan kun tavoite on kuitenkin sellainen koulu, jossa on tavallista korkeampi kynnys.



Mutta ei. "Minä menen sitten lukioon" on vastaus, ja sinnehän pääsee kuka tahansa. Kai sen varaan laskee,että lukiossa sitten opiskelee paremmin - vaikka ei oikeastaan ole mitenkään lukuihmisiä vaan enemmän käytännön tekemisestä kiinnostunut.



Myös urheilu vie oman osansa ajasta ja jaksamisesta, mutta jospa siitäkin olisi tulevaisuudessa hyötyä.

Minä jopa jouduin muuttamaan 15v kotoa pois kun menin lukioon. Ei ollut kukaan kannustamassa ja paapomassa ja pakottamassa. Kyllä se opiskeluinnon ja vastuun piti lähteä itsestä ja tajuta, että omillani olen ja itsestä on kiinni oma tulevaisuus.

Ne, joita ei tulevaisuus innostanut, eivät menestyneet, vaikka vanhemmat painosti ja pakotti ja rahoitti ja teki jos kaiken. Jos oli lapsesta asti jo oppinut asenteen, että ei tätä itselle tee vaan vanhemmilleen ja kyllä sossu elättää niin ei sitä nämä tehneet vanhempanakaan.

jos mua olisi joku 15-vuotiaana alkanut painostaa lukioon, olisin takuuvarmasti jättänyt menemättä, vaikka mullakin oli yli ysin keskiarvo. Onneksi mulla oli rauhalliset vanhemmat, jotka vaan hymyilivät, kun ysiluokkalaisena uhosin kymppiluokasta ja kansanopistosta ja siitä, etten vielä tiennyt, mitä halusin vaan tarvitsin muka vuoden lisää aikaa ajatella. Kun provokaationi ei saanut vastakaikua, hiljenin vähin äänin ja yhteishaussa panin paperit lukioon ilman sen kummempaa häslinkiä.

Antakaa lastenne kasvaa rauhassa älkääkä painostako, Jos painostatte, ne pilaavat tahallaan sitten sen lukionkäynnin, jos sinne asti pääsevät. Jos annatte nyt lukea vaikka amiksen, ne voivat mennä myöhemmin aikuislukioon ja jatkaa sitten.

mutta se on niin merkityksellinen asia elämässä ja jatko-opiskeluissa, että sen en anna mennä mönkään. Se on vaan hoidettava kunnialla....on sit siitä myöhemmin elämässään kiitollinen

Yritän auttaa häntä aikatauluttamaan elämäänsä harrastusten, kavereiden, nukkumisen, koulun ja tietokoneella olon kanssa. Suurin ongelma ehkä tietokone vatrsinkin kun pelaa kavereiden kanssa kimpassa. "Lanittaminen" on jopa seurallista oikeasti, kun istuvat meillä neljään pekkaan pojan huoneessa.



En ole kauhean huolissani, mutta vähän harmissani siitä, että numerot ovat tippuneet turhaan kasin pintaan. Poika on ollut muuten aina ysin keskiarvon kaveri.



Lähestyn häntä oikeastaan vain positiivisessa mielessä ja kehun onnistumisia ja jaksamisia. En usko että saan mitään aikaiseksi kiristyksellä ja uhkailulla. Olen oikeastaan samaa mieltä siis kanssasi, eli lahjo ja kannusta jos sillä päästään yli hankalasta vaiheesta.



Annoin pojalle myös oman tilin ja enemmän rahaa nyt käyttöön, että saa ottaa vastuuta omista menoistaan vähitellen. (Tarkoittaa kuukaudessa 70e ja siitä pitää maksaa mopopbensat ja omat "viihdemenot" kaikin puolin. On siitä iloinen ja ylpeä. Numeroista ei ole koskaan annettu rahaa.



Uskon, että tällä menolla hän on jatkamassa lukioon kuten on ollut puhe. Lukion jälkeen voi sitten päättää pyrkiikö peltisepäksi vai opettajaksi, noin kärjistäen. Pääasia, että valinnanvaraa on.



Mitä tyttösi itse sanoo tulevaisuudennäkymistä?

On aina sanonut, ettei tiedä vielä varmaksi miksi haluaa, mutta haluaa hyvän torkan, jotta ei jatkot ole siitä kiinni. Tähän olen myös kannustanut. Nyt puhuu, että ei varmaan jaksa mennä lukioon vaan menee ammattikouluun, kun ei jaksa lukea. Tuon uskon olevan vain jokin vaihe...on kuitenkin aina ollut ylpeä koulumenestyksestään, mutta kun nyt kiinnostaa kaverit, pojat, harrastukset, musiikki, tietska ja niin moni muu. Muistan kyllä itsekin, että tuossa iässä on vaikea olla järkevä. Olen yrittänyt kertoa, että kun ohjelmois ajan, niin aika riittäis, mutta kun aika vaan menee säätämiseen eikä saa mitään aikaiseksi...sitten kokeisiin luetaan viimeisenä yönä aivan väsyneenä. AIna ollaan muutenkin väsyneitä, kun ei pääse ajoissa nukkumaan, kun pitää säätää sitä sun tätä. Ei auta, vaikka asiasta on kuinka puhuttu, että tee nopsaan läksyt ja sitten jää aikaa muuhun, mutta kun ihan kohta...yks sekuntti...tää tästä ensin....rasittavaa kuin mikä....:( Muutenkin tunteet myllertää....

johon menee oikeasti hirveästi aikaa ja sen vuoksi on osin väsynyt...harkkoja aikaisin viikonloppuna ja arkisin myös monena päivänä...

oo ny hiljaa....:/

Enkä osaa kuin levitellä käsiä. Raa' asti tuntuu siltä, että murrosiässä jyvät erotellaan akanoista, eli ne jaksavat pinnistellä, joilla on siihen tosiaan kykyä ja muut tippuvat huippujen kelkasta vaikka "periaatteessa olisikin päässyt vaikka lääkikseen". Olen itse noita hölmöjä, jotka kämmälöivät lukion tokasta alkaen kaiken. Sinne meni yli yhdeksikön peruskoulumenestys ja jäin ikuiseksi jossittelijaksi.



Melkein sanoisin, ettet anna tytölle vaihtoehtoja, lukioon on vain mentävä ja sillä siisti. Sen jälkeen tehköön mitä haluaa. En ole antanut pojallekaan mitään muuta tietä, mutta ei ole onneksi vaatinutkaan.



En osaa ehkä laittaa kovaa kovaa kovaa vastaan kuten joku muu, joku voisi olla viisaampi... Mutta isommat lapset opiskelevat edelleen parhaansa mukaan ja järki kasvaa päähän iän myötä tiukemmin kiinni. 18-vuotias juuri soitteli ja kertoili huomisen enkun kuullunymmärtämisestä. Ei ole kuulemma tulossa laudaturia, mutta eximiaan uskoo. En tiedä miten hänen jatko-opiskeluidensa käy, mutta tosissaan yrittää.



Olen tyytyväinen, tekee sen minkä osaa ja jaksaa ja se riittää.



Voi kun osaisin neuvoa sinua jotenkin... Tarvitsisin niitä neuvoja usein itsekin :´)

*yrittää olla hiljaa*

Otatte selvää minkälainen keskiarvo sinne riittää ja hän pitää sen päämääränä. Nuoren pitää motivoitua itse. Sinä voit auttaa kokeiden lukemiseen ja pitää olosuhteet sellaisina, että nuori voi keskittyä. Tehkää välillä jotain kivaa kahdestaan niin pysyy keskusteluyhteys auki.

eli ysillä alkavista koennumeroista 5€/koe ja kympeistä sitten sen kympin. Mutta tuntuu, että vaikka rahaa tarvitsisivat rajattomasti, niin tuo ei ole ollut riittävä houkutin vaan sellainen "mukava bonus"



Kannattaisiko keskustella tytön kanssa, että mille linjalle sinne amikseen on ajatellut pyrkiä ja sitten sen mukaan todenmukaisesti kertoa, mitä se tarkoittaa palkassa, työajoissa, "fyysisessä raskaudessa" tms. Samalla kannattaa katsella, että paljonko noille linjoille on ollut keskiarvorajat... sinne amikseenkaan ei kaikille linjoillekaan ole ihan helppo päästä



t. 16v ja 14v (joista toisella on tavoitteita ja toista ei voisi vähemmän kiinnostaa) äiti

oikeasti. On puhuttu eri ammateista yms. Nyt on vaan sellainen fiilis päällä, että haluaa vaan olla rauhassa ja tehdä mitä itseä huvittais...'olis niin ihan aasua yksin ja tehdä mitä huvittaa juu, hoitaisin kyllä itse omat asiat'....juu niin varmaan. On todellä käyty läpi, mitä yksin eläminen maksaa ja sit pitäis käydä töissä yms. hoitaa samat asiat....nyt ei vaan teinin oma järki riitä.- On käyty läpi aikuisten velvollisuudet ja ne, kuinka elämässä pitää tehdä asioita, jotka ei huvita.....Voi kun tää menis pian ohi!!!!:(

asuu omillaan ihan oikeasti. Tein ison pohjatyön opettaessani omalle pojalle kaikenlaiset asioinnit Kelassa ja pistäessäni tekemään opintotukihakmukset, asuntohakemukset, muuttoilmoitukset ja niin edelleen... Ja silti yksin asumisen raskaus oli todella nujertaa ajoittain. Osattavaa on niin paljon. Joskus teki mieli sanoa, että "mähän sanoin".



Vanhempana olo on tuntuu olevan joskus ainoastaan tuota, että laittaa lapsen oivaltamaan muka itse, ja viheltelee sitten hiljaa taustalla tai ottaa kopin, kun polvet notkahtavat.



Tuo oli hyvä neuvo, jonka joku välissä kirjoittikin: mahdollista opiskelurauha.



Myötäelä hänen haaveitaan, mutta tee selväksi että silti koulu käydään ensin ja kotoa muutetaan vasta sen ja sen ikäisenä. (Päästin omani pois 16-vuotiaana ainoastaan opiskelun takia ja kun oli ensin osoittanut nuo eläänhallinnan perusasiat rahasta asunnon huolehtimiseen). T: ysiluokkailaisen mutsi+ 2 isompaa (ja pari muutakin kommenttia välissä).

keskustelu siitä minkä verran missäkin ammatissa tienaa rahaa.



Tytölläni oli haaveena, ettei tarvitse elää köyhyydessä ja voi hankkia kaikkea kivaa sitten aikuisena.



Kaivon netistä eri ammattien TESsit ja niistä palkkataulukot. Kummasti se motivaatio löytyi. Nyt on ekalla lukiossa.



Meillä notkahdus tapahtui kasilla ja sitten ysillä palasi lähes omalle tasolleen jolla oli ollut 1-7 luokilla.



On selvää että nuorilla on yläkouluiässä kaikenlaista, seurustelu alkaa ja on kaikenlaista muuta kivaa joka vie aikaa.

juttu. Haluaa kuitenkin sitä harrastaa ja on se monella tapaa tärkeää muutenkin, mutta siksi vapaa-aikaa ei ole paljoa. En tiedä miten sen suhteen tehdään, koska kyllä koulu on tärkeämpi loppuelämän kannalta. Hankala tilanne. Harrastaa joukkuelajia, missä opitaan hyviä ihmissuhdetaitoja elämää varten ja pysytään kaidalla tiellä muutenkin. Mutta kun on kertakaikkisen väsynyt ja kun ei osaa sitä vähää aikaa käyttää tehokkaasti. Senkin toisaalta ymmärrän, ettei nuori voi kaikkea hallita, mutta kun yritän auttaa, niin sekään ei auta....

motivoida mitenkään.



Itse on omasta kunnianhimosta lähdettävä.



Sitä paitsi lahjakkuus ja tulevaisudessa pärjääminen ei ole todellakaan kiinni hyvästä koulutodistuksesta.



Mikään ei ole niin kamalaa nuorelle kuin vanhemmat jotka ovat vaatineet niitten puolesta.



t. yläkoulun opettaja

Kyllä mä olisin toivonut, että multa olis vaadittu ja vanhemmat olis panostanut muhun...kyllä mua harmittaa jälkikäteen. En vaan tajunnu itse silloin...

muuta vaihtoehtoa ei edes keskusteltu. Asumme kylla Amerikassa missa High School on vakio, ainoastaan todelliset luuserit jattavat sen kaymatta.

se kuntasi vuokraslummiin jossa mustalaiset ja kulttuurinrikastuttajat majailevat.



Sano että jos ei koulunkäynti maita niin täällä viettää loppuelämänsä.



Käykää sossussa ja Kelassa nauttimassa laadukkaasta "palvelusta"...



Eiköhän ala opiskelu maistua.