Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos erostamme sinulle rakas mieheni, jolle olen antanut 20 parasta vuottani
29.09.2011 |
Näin siinä nyt sitten kävi. 20 vuotta yhdessä aika nuorista, 2 lasta, 2 autoa, itserakennettu omakotitalo ja nyt mieheni ilmoitti, että hänellä on tylsää, eikä hän kestä enää perhe-elämää.
Erosta on kuukausi, olen aivan paskana ja raivona. Annoin hänelle kaikkeni, kuten koko perheellenikin ja kiitokseksi saan kuulla, että tämä on tylsää arkista ja hän haluaa etsiä itseään. Missäköhän saatanan välissä minä etsin itseäni.
Kiitos tyhjästä. Anna mennä vaan, kyllä perheesi pärjää, vaikka sinulla onkin ilmeisesti jotain uutta vireillä.
SATTUU!
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä etsit itseäsi eron jälkeen ja kasvat ne vuodet, jotka miehen rinnalla jäi kasvamatta.
Mä olen ollut samassa tilanteessa suunnilleen ja luulin kuolevani shokkiin. Siitä on nyt 4 vuotta ja en voisi olla onnellisempi. Tajusin toteuttavani unelmaa, suomalaista unelmaa. Nyt olen kolmestaan lasten kanssa ja elämä on paljon köyhempää, mutta hauskempaa, vapaampaa ja rikkaampaaa.
Voimia!
Vaikea uskoa tuohon hauskuuteen jos olet yksin kolmen lapsen kanssa. Kuka elättää?
Minä itse elätän siis. Meillä ei ole autoa, mutta varaa on isoon taloon, harrastuksiin ja yhteen matkaan vuodessa. Huomasin vasta erottuani minäkin, että yritin aina vain olla hyvä vaimo ja hyvä äiti. Nyt lapset on esiteinejä ja saan olla oma itseni ja oma tupa, oma lupa. Nyt en suorita tai päde tai miellytä vaan elelemme kuten haluamme. Eksäni oli sinänsä hyvä mies, mutta rajoittunut ja konservatiivinen.
Oletko ajatellut mitä teet jos mies hieman hauskuutta (lue: uusperheen kinkkistä elämää) elettyään haluaakin palata luoksesi? Kertoo että on tehnyt elämänsä virheen ja haluaa muuttaa takaisin kotiin. Niinkin voi käydä jos eron taustalla on vain miehen ikäkriisi, eikä todellisia ongelmia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka monta ihanaa vuotta sinulla on edessäpäin ilman p....sta miestäsi!!!!
avioituneille. Huomaavat sitten oikeasti aikuisina, että ei tämä olekaan sitä, mitä halusivat. Olen niiiin onnellinen siitä, että en mennyt naimisiin ensimmäisen vastaantulijan kanssa, vaan maltoin odottaa hyvän matkaa yli 35-vuotiaaksi, jolloin olin jo kokenut useissa suhteissa useita pettymyksiä. Osasin arvostaa siis miestäni kun hän tuli kohdalleni.
Olemme miehen kanssa puhuneet tästä, että pitäisimmekö suhdettamme itsestäänselvyytenä, jos olisimme tavanneet 15-kesäisinä riparilla? Ehkä luulisimme, että meillä on vain tavallinen parisuhde. Nyt ymmärrämme, että tämä on jotain erityistä, jota tulee arvostaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavannut. Mutta onneksi en elänyt niin, että olisin kerännyt pettymyksiä suhteissa, että olisin osannut arvostaa miestäni.
Anteeksi vain, mutta kuulosti vain kauhealta elämältä.
avioituneille. Huomaavat sitten oikeasti aikuisina, että ei tämä olekaan sitä, mitä halusivat. Olen niiiin onnellinen siitä, että en mennyt naimisiin ensimmäisen vastaantulijan kanssa, vaan maltoin odottaa hyvän matkaa yli 35-vuotiaaksi, jolloin olin jo kokenut useissa suhteissa useita pettymyksiä. Osasin arvostaa siis miestäni kun hän tuli kohdalleni.
Olemme miehen kanssa puhuneet tästä, että pitäisimmekö suhdettamme itsestäänselvyytenä, jos olisimme tavanneet 15-kesäisinä riparilla? Ehkä luulisimme, että meillä on vain tavallinen parisuhde. Nyt ymmärrämme, että tämä on jotain erityistä, jota tulee arvostaa :)
Myös annoin miehelle 20 vuotta ja sitten mies halusi toteuttaa itseään toisen naisen kanssa. Jo vuoden päästä kaikki on toisin. Tsemppiä!
ps. voin syödä hattuni, että miehelläsi on toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isänä? Miksi ap siihen suostuisi? Lapset vaan isälleen puolet ajasta.
Kiitos erostamme sinulle rakas mieheni, jolle olen antanut 20 parasta vuottani
Kahdenkymmenen vuoden päästä huomaat eläneesi elämäsi parhaat kaksikymmentä vuotta vasta eron jälkeen. Se on vain sinusta kiinni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kaikilta. Mullekin kävi noin, siitä on 1,5 vuotta ja syynä toinen nainen. Lapset joka toinen viikko ke-su isällään. Nyt tosin ongelma, että eivät halua enää mennä isälle.
Pikkuhiljaa toivun, mutta tänään on taas itkettänyt kovasti...eli toipuminen vie aikaa.
Jaksamista!
Mä olen ollut samassa tilanteessa suunnilleen ja luulin kuolevani shokkiin. Siitä on nyt 4 vuotta ja en voisi olla onnellisempi. Tajusin toteuttavani unelmaa, suomalaista unelmaa. Nyt olen kolmestaan lasten kanssa ja elämä on paljon köyhempää, mutta hauskempaa, vapaampaa ja rikkaampaaa. Voimia!
Vaikea uskoa tuohon hauskuuteen jos olet yksin kolmen lapsen kanssa. Kuka elättää?
voin kertoa sinulle, epäilijä, salaisuuden: Kun saa lapsista elarit, lapsilisät ja vielä asumistukea, niin ei ole edes pakko mennä töihin. Minä kyllä menin kun en jaksanut kotona pitkiä päiviä yksin.
Paremmin sitä pärjää kun ei tarvitse miestä miettiä, eikä niitä miehen menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joku olisi silloin sanonut että olen vielä kymmenen vuoden kulutta "yksin" olisin varmasti kuollut tuskaani.
Minä olen itseni löytänyt ja olen onnellisempi kuin koskaan vaikka sitä uutta miestä ei ole eikä myöskään tule ja voin ihan aidosti sanoa kiitos erostamme sinulle rakas ex-mieheni, jolle annoin 20v elämästäni, sinä aikana sain kaksi ihanaa lasta ja ison joukon uusia oikeita ystäviä, ne tuli erossa punnittua. Kiitos erosta, sillä nyt olen vahvempi kuin koskaan ja tiedän pärjääväni omillani, niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Kyllä naisenkin pitää osata ajatella itseäänkin avioliiton aikana, eikä vain elää toisia varten. Ero on ehkä hyväkin sinun kannalta, koska ehkä huomaat olevasi itsekin niin arvokas, että sinulla on lupa ajatella välillä itseäsikin.
Minun mieheni ikäkriisissään "etsi itseään" ja teki toiselle naiselle lapsen (vahingossa, tyhmyyttään) siinä tempoillessaan halujensa kanssa. Jäimme yhteen, mutta helppo ratkaisu ei tämäkään ole ollut. Tsemppejä sinulle! Pahoistakin paikoista selviää, usko pois.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen ollut samassa tilanteessa suunnilleen ja luulin kuolevani shokkiin. Siitä on nyt 4 vuotta ja en voisi olla onnellisempi. Tajusin toteuttavani unelmaa, suomalaista unelmaa. Nyt olen kolmestaan lasten kanssa ja elämä on paljon köyhempää, mutta hauskempaa, vapaampaa ja rikkaampaaa.
Voimia!