Vauvakuume vaivaa, mitä teen??

otat buranaa, ni kyllä se kuume siitä laskee!

Mieti sitä kaikkea vaivaa: ensin kyttääminen ja pettyminen siitä, että tärppääkö vai eikö tärppää. "hyvässä lykyssä" monta kuukautta, jopa vuosia pettymyksiä.



Sitten jos tuletkin raskaaksi, vaivaa pelot; mitä jos lapsi ei ole terve, mitä jos tulee keskenmeno, mitä jos kohtukuolema...

Tarvitsee ravata neuvolassa pissimässä purkkeihin ja kuuntelemassa neuvolatädin nuhteluita, ja lääkärin ronklattavana monta kertaa. Ja kaikki raskausvaivat; raskauspahoinvointi, turvotus, suonikohjut, raskausarvet, selkäsäryt, liitoskivut, väsymys.



No sitten se synnytys. Hyvässä tapauksessa kaikki menee hyvin, huonossa kaikki huonosti. Olet kipeä pitkän aikaa, repeät peräaukkoon saakka, haava paranee huonosti, istut renkaan päällä monta viikkoa ja kävely sattuu ja istuminen sattuu, ja vessassa käynti on silkkaa tuskaa!



Imetys: rintoihin sattuu, nännit verillä, kaikenmaailman imetysongelmat. Ylipäätään, kovin sitovaa touhua.



Heräilet vauvan kanssa sitten monta kertaa yössä, ehkäpä saat koliikkivauvan, joka vaan huuta ja huutaa, varsinkin iltaisin ja öisin. Et saa yöllä nukuttua, kenties kolmeen vuoteen. Olet väsynyt, kiukkuinen ja masentunut. Koti on sekainen ja kaikki paikat pursuaa vauvakamaa; vauvan sänky, sitteri, syöttötuoli, leluja, likaisia ruokaliinoja, joka paikassa haisee puklu.



Harrastuksille ei ole aikaa. Kun tapaat kavereitasi, vauva huutaa melkein koko ajan.



Kun tästä vaiheesta on päästy, alkaa se perässä juokseminen. Ja uhmat! Lapsi on koko ajan liikkeessä, repii tapetteja, kiipeilee (ja putoaa), piirtelee seiniin, levittää kukkamullat olkkarin ryijymatolle, levittää keittiön laatikoista kaiken levälleen, heittelee vessanpönttöön hiusharjoja ja meikkejä. Repii kaikki lehdet ja postit kun silmä välttää.



Mikään ei kelpaa, itkupotkuraivarit kaupassa, erilaisissa tilaisuuksissa, sukujuhlissa, heittäydytään selälleen lattialle ja potkitaan niin maan perusteellisesti. Saat osumaa silmäkulmaan ja päähän ja kuljet aina rillit johonkinpäin vinksallaan.



Ei siitä ajasta sen enempää.. sitten edessä on seuraavia uhmaikiä, murrosikä, kaikki aamukiukuttelut kun pitäisi kiireessä ehtiä päiväkotiin, kaikki päiväkodin, eskarin ja koulun vanhempainillat, harrastuksiin kuskailut, järjestettävät synttärijuhlat, rippijuhlat jne.



Puhumattakaan jatkuvasta huolesta ja murheesta mitä lapsi tuo "miten se pärjää päiväkodissa, kun itkee aina aamuisin eikä tahdo sinne lähteä" "sitä kiusataan koulussa, eikä ole kavereita" "ettei vaan joudu hämäriin porukoihin" "ei se puhu enää mitään, on muuttunut tosi sulkeutuneeksi, jotain on vialla" "miten se pärjää tässä pahassa maailmassa, toivottavasti sille ei satu mitään" "missä se viipyy, kello on jo noin paljon eikä kännykkään saa yhteyttä, mitä sille on sattunut" "toivottavasti se pääsee sydänsuruistaan ja masennuksestaan ylitse" "toivottavasti se sais kavereita"









Joko järkiinnyit, vai kirjoitanko lisää...?