Mikä lastani 8v vaivaa? Masennus? Ahdistus? :(

juuri tuossa vaiheessa, kun alkaa jo hiukan paremmin hahmottaa maailmaa ja elämää, tuo maailman pahuus mietityttää monia. Älä väistele aihetta, vaan ota lapsen tunne, pelko ja suru vastaan ja kysele mistä pelko on saaanut alkunsa. Onko vaikka joku luokkatoveri kertonut jonkun ahdistavan kokemuksensa, josta sinä et tiedä. Lapset pyrkivät suojelemaan vanhempiaan, voi olla, että tyttö ei halua sinun tietävän niin pahoja asioita vaan kantaa ne yksin sisällään. Sano hänelle että olet aikuinen ja kestät kuulla mitä tahansa, muttet kestä, että lapsosesi pitää asiat sisällään. Tämä voi olla alkanut vaikka jostain perättömästä huhusta. Puhukaa, ja sylitelkää. Muista, että 8v on ihan pieni vielä, liian pieni kaikkeen uutistulvaan yms. Paijaa, helli, jos teillä ei aikaisemmin ole ollut iltarukousta, ottakaa vaikka se käyttöön jos se sopii sinun arvomaailmaasi.



terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

tahdo puhua. Olen kysellyt mutta hän vain sulkeutuu. Tytön mummi on kertonut lapselle kaikenmaailman kriisit, vaikka häntä on kielletty puhumasta, kun lapsi on niin herkkä ja jää miettimään asioita pitkäksi aikaa. Tyttö ei enää tahdo mennä mummilleen enkä minä häntä sinne viekään, mutta isänsä kanssa olemme eronneet ja isänsä vie hänet sinne ja lähtee itse omille menoilleen.



Tyttö on sanonut ettei hän halua olla koko ajan kiukkuinen ja itkuinen. Tuntuu että hänellä on joku tuska sisällä jota ei osaa käsitellä eikä pääse siitä eroon. :(



ap

Se on erittäin vahva arvaukseni. Toinen vaihtoehto on oppimisvaikeudet, mutta veikkaan ensimmäistä.



Et vain osaa oikein puhua hänen kanssaan. Ja ongelmallista, että syytät mummia tästä tilanteesta, kato mieluummin sinne peiliin.

olin juuri tuollainen tuon ikäisenä, enkä vieläkään osaa sanoa, mikä minua silloin vaivasi. Olisin varmasti tarvunnut jonkinlaista psykologista apua, hanki sinä sitä lapsellesi. Itse masennuin nuorena aikuisena.

Karsastan tapaasi puhua tyttärestäsi. Moitteita tuli lyhyessäkin tekstissä rivien välistä.



Et varmaan ole oikein helppo ihminen kun et kenenkään kanssa tule toimeen. Et lapsesi, et ex-miehesi etkä hänen äitinsä kanssa. Vielä ihmettelet mistä lapsesi kitinänsä saa.

tuosta mitä kirjoitit, mulle tuli mieleen, että jospa hän ei podekaan maailmantuskaa vaan jotain ihan oman elämänsä surua. Onko erostanne kauan? Oliko siinä jotain lapsen kannalta repivää? Onko siellä mummilassa siis sattunut jotain pahempaa? jne, monta kysymystä herää, mistä se tuska lapseen on tullut. Varma on, ettei hän tahallaan sitä kehitä, vaan jotain hän prosessoi.

Voisihan olla hyötyä olla yhteydessä koulupsykologiin tai vastaavaan.

Lapselle toimii paremmin tunneilmaisuissa esimerkiksi taideterapia, musiikkiterapia tai muu vastaava kuin puhuminen.



Joka tapauksessa: anna hänelle enentyneesti turvaa. Vakuuta, että suojelet häntä ja teet kaikkesi hänen eteensä tapahtui mitä tahansa. Ja että rakastat häntä kiukkuisena ja itkuisena, mutta silti toivoisit, että hän olisi onnellisempi ja haluat auttaa.



Suojelusenkeli matkaanne!

Hyvä, että olet herkkä lapsesi untemuksille ja huomaat, että jotain saattaa olla painamassa mieltä. Kokeile kertoa erilaisista tunteista, sellaisista asioista, mitkä ilahdutavat ja esim. miten sinua joskus suututtaa ja harmittaa ja anna kokreettisia esimerkkejä, esim. työkaverin käytös kerran kun nimiteli tms. Painoa myös sitä, että kaikki maailman asia voi aina kertoa äidille, mikään asia ei ole sellainen, mitä ei voisi kertoa. Voi olla, ettei lapsi silti kerro mitään ja silloin anna hnelle tilaa, sillä voi olla, että kertookin joskus myöhemmin rauhallisessa tilanteessa.

Miten joku voi olla noin törkeä?

syyttää, helpointa olisi kai itseäni syyttää. Tuosta mummiasiasta sen verran, että minua on neuvottu, ettei lasta viedä hänelle, ellei läsnä ole joku muu aikuinen. Ja tämähän ei toteudu, kun isänsä lapsen hänelle vie ja jättää sinne. Mutta en voi mitään, kun isällä on tapaamisoikeus.



Suhde minun ja lapsen isän välillä ei ollut terve. Olin todella alistettu, pahoinpidelty ja petetty. Sain voimat lähtöön kun lapsi oli 4v. Ero oli mummin mielestä minun syy, ja todennäköisesti tämän mummi on lapsellekin kertonut. Ja todistettavasti mummi haukkuu minua lapsen läsnäollessa ja lapselle suoraan. Mutta se mummista.



Mutta mitä kannattaisi tehdä? Ottaa yhteyttä perheneuvolaan?



ap

Otat yhteyttä perheneuvolaan. Lasta ahistaa tuo sinun ja mummin suhde. Se on sairas.

Ja sun pitää sill elaittaa loppu perhenuvolan ja lastensuojelun kautta.

Miten voit edes harkita antavasi lasta miehelle jos todellakin tiedät mitä mummo touhuaa puhuu?

Otat nyt vastuun ja yhteyttä viranomasiin sillä mieskin on vastuussa jos jättää lapsen mummolle joka hakkaa henkisesti lasta. Se on lastensuojelulaissa kiellettyä

jossa ihmettelet mainitsemaasi asiaa lapsesi olemuksessa? Koko kuviohan on aivan sairas!



Äkkiä aikaa perheneuvolaan. Varaudu tosi pitkiin jonoihin. Jos rahapussi kestää, niin yksityiselle perheterapeutille.



kuulostaisi, että itsekin hyötyisit keskusteluavusta, niin pinnassa asiat tuntuvat vielä olevan.

jotkut massiiviset viranomaistoimet? No kuule tuskin.

Ala-asteikäisenä luokanopettaja, mies lähenteli mua seksuaalisesti. Onneksi mitään todella vakavaa ei tapahtunut. Mutta lapsesi voi oireilla hyväksikäyttöä.

olen ollut lastensuojeluviranomaisiin yhteydessä muutamaan otteeseen, mutta eivät voi tehdä mitään. Isällä on oikeus jne.. Olen keskustellut neuvolassa ja lastenvalvojalla. Yritän seuraavaksi sitä perheneuvolaa, jos nyt sieltä kautta voisi alkaa purkaa tätä juttua. Minulla on myös toinen lapsi, joka ei tunnu oireilevan mitenkään. Kiitos kommenteistanne.



ap