Olen niin surullinen siitä, ettei edes avioliitto ole pyhä asia:(

ei tosiaan merkitse minulle mitään. Olen omani solminut maistraatissa ja sitä ennen elänyt avoliitossa kymmenen vuotta. Ja olen aina ollut uskollinen ja aion ollakin.



Ärsyttää kun uskovaiset luulevat kaiken hyvän ja kunnollisen liittyvän jotenkin kristittynä olemiseen.

Mutta jos petetään ja erotaan avioliitosta, jossa on oma sana annettu vakuudeksi, niin ymmärrän joidenkin pappien asenteen siinä, etteivät vihi eronneita. Koska mitä arvoa on enää sanalla, jonka sanoja on osoittanut, ettei tarkoita sitä.



Myötä- ja vastoinkäymisiin kuuluu periaatteessa kaikki, jopa toisen mielisairastuminen. Jeesus tosin sanoi, että huoruuden takia saa erota, mutta sekään ei ole suositeltavaa(?).





Matt 19:3-12



Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: " Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"



Hän vastasi ja sanoi: " Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ' loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: ' Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi' ? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."



He sanoivat hänelle: " Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: " Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

Inhottaa, miten ihmiset aivät anna mitään arvoa toisille ja sitoumuksilleen.



Kuitenkin on lapsellista ulvoa, että joku rikkoo avioliittoa, se on vain sopimus, perinne, eikä mikään ylempi jumalallisen olemisen muoto.



Pettäminen on yhtä julmaa avoliitossakin tai missä tahansa suhteessa.

Luottamus on kaiken a ja o. Jos on vilpillinen pienessä on vilpillinen isossakin, ihminen on kaikista teoistaan ja synneistään tilivelvollinen Jumalalle.



Parasta elämä on hyvän omantunnon kera. Rehellisyys ja luottamus on kaiken perusta.

Tiedätkö miksi? Te aina kuvittelette, että tällaiset ilmiöt olisivat jokin uusi asia. Aina on avioliitoissa petetty, miehillä on ollut sivusuhteita, aviottomia lapsia on syntynyt jne.



Uutta on vain ja ainoastaan se, että nainen voi ottaa eron jäämättä taloudellisesti tyhjän päälle ja sosiaalisesti yhteiskunnan luopioksi.

Ei ihmiset aiemmin luottaneet toisiinsa perheissä yhtään enemmän. He eivät vain yhteiskunnallisista syistä voineet ottaa avioeroa.

Huonoja liittoja oli kyllä, mutta toisaalta se avioliiton ikuisuus toi huonompiinkin suhteisiin sellaista pysyvyyden tuntua, jota nykyavioliitoissa ei vain ole. Että mitä tahansa tapahtuikin, yhteen asiaan voi luottaa. Vaikka on varmasti suurempi etu, varsinkin naisille, että avioero on mahdollista vaikka triviaaleista syistä, on se tavallaan myös sääli, ettei nykymaailmassa ihmisillä ole oikeastaan mitään, mikä varmasti pysyy.



Tuossa olen kyllä samaa mieltä aikaisemman vastaajan kanssa, ettei kaikki hyvä suinkaan tule Jumalasta, Allahista tai puunhengistä. Myös me ateistit voidaan olla hyviä ja uskollisia. :)

ja syntiä on aina ollut.



Siitä huolimatta synti on rikos Jumalaa vastaan ja erottaa meidät Jumalasta.

Vierailija:

Hyvä ohje olisi, ettei tee kenenkään kanssa mitään sellaista, mitä ei pystyisi oman puolisonsa edessä tekemään.

Sehän on vain flirttiä.

t. uskovainen

Jumalaa ei ole olemassa :) Miten voit solmia liiton jonkin silmien edessä, jota ei edes ole?



Ja ihan uutisena, avioliitto ei ole koskaan ollut pyhä asia. Se on ammoisista ajoista sti ollut lähinnä businesta.. Sinuna tarttuisin historian kirjaan ja lukisin avioliiton historiasta.



Eiköhän se ole kahden ihmisen sitoutuminen, joka on se pyhä asia. Ihmiset lupaavat TOISILLEEN olla uskollisia ja kunnioittaa avioliittoa. Ei sillä ole mitään tekemistä jumalan kanssa.

Jumala antaa auringon paistaa ja sateen sataa niin hyville kuin pahoillekin. Jumala on läsnä niin hyville kuin pahoillekin, koska haluaa antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden palata kotiin ja Jeesus on tie Jumalan luo. Mutta kadotuksessa hyvää ei enää olekaan, on vain ikuinen ero Jumalasta.

Ihmiset vaan on semmosia. Aidan takana nurmi näyttää vihreämmältä.



Ihastuksia tulee jokaiselle ihmiselle vaikka olisi miten Jeesuksen siunaamassa liitossa. Toiset pystyvät vastustamaan kiusasta ja toiset taas ei. En usko että sellaista liittoa on olemassakaan missä ei olisi vastoinkäymisiä.

Sallikaa mun nauraa! Richard Dawkinsin sanoja lainatakseni:



" Kateellinen, ja ylpeä siitä; pikkumainen, epäoikeudenmukainen, anteeksiantamaton kontrollifriikki; kostonhimoinen, verenhimoinen etninen puhdistaja; naisia vihaava, homofobinen, rasistinen, lapsi- kansan- ja veljesmuranhimoinen, ruttoa levittävä, suuruuden hullu, sadomasokistinen, oikukkalla tavalla pahantahtoinen koulukiusaaja." Siinä on se teidän jumalanne.. Lukekaa vanhaa testamenttia uskovaiset.

Paholainen on tietenkin eri mieltä ja tuo paholaisen asianajaja, jota siteeraat.

Ei ollut tarkoitus mitenkään vetää tähän uskontoa mukaan. Ehkä käytin huonoa ilmaisua, kun sanoin Jumalan silmien edessä. Itselleni se on tärkeä asia, mutta en tarkoittanut, etteikö siviilivihkiminen ole ihan yhtä vakava asia. En pidä itseäni mitenkään parempana ollessani uskossa. Asia on pikemminkin niin, että tultuani uskoon pari vuotta sitten, aloin raadollisen selvästi nähdä tekemäni synnit ja katua niitä. Anteeksi, jos loukkasin jotakuta vetämällä tähän Jumalan, ei ollut oikeasti tarkotus.



Enkä puhunut kyllä mitään siitä, että aviorikos olisi mielestäni uusi ilmiö. Se vain on niin valitettavan yleistä nykyään, kuten varmaan ennenkin. Puhutaanhan siitä tosiaan jo Raamatussa...



Meillä on mieheni kanssa selvä raja siinä, että jo kiinnostuminen toisen sukupuolen edustajasta (siis esim. pitkät kahdenkeskiset puhelut, viestien lähettely jne.) on henkisellä tasolla pettämistä. Kun antaa pikkusormen, niin menee helposti koko käsi...Eikä kyllä ole ollut mitään sen kaltaista kiinnostusta muita miehiä/naisia kohtaan, onneksi.



Heitin vain ajatuksen ilmaan, että olen oikeasti surullinen asenteista sitoutumista kohtaan. Jokaisella on oma näkemyksensä siitä, mikä on pettämistä. Hyvä niin, jos se raja on selvä kummallekin puolisolle.