Lue keskustelun säännöt.
Eikö ryhmäterapia ole järkyttävä tietoturvariski?
06.03.2024 |
Ja joo joo, on vaitiolovelvollisuus, mutta ihmiset on ihmisiä, ja kun jatkuvasti kuulee ammattilaistenkin sekoiluista. Kun tulee riittävän mehukasta juttua niin alkaa sana kiiriä, ja vaikka tulisi jälkeen päin mitä rangaistuksia, niin vahinko on jo tapahtunut. Vielä kun huonosti voivat ihmiset kyseessä, niin arviointikyky ei välttämättä paras mahdollinen.
Kommentit (27)
En menis tuollaiseen juorupirkkojen juorurinkiin ikinä vaikka miten olisi näyttöön perustuvaa tutkimustietoa sen hyödyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebook = vanhojen naisten ryhmäterapia
On, mutta se on myös hyvä mahdollisuus saada apua. Siinä on syytä miettiä, kuvaako omia tunteita vai eksakteja tapahtumia.
Toisaalta muistetaan sääntö numero yksi: k*s*päät eivät muutu. Puhumattomuus ei säästä siltä, etteikö voi joutua esim juorujen kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Facebook = vanhojen naisten ryhmäterapia
Kävin ryhmäterapiassa ja tajusin, että oikeastaan mulla on kaikki asiat ihan hyvin. Siellä tuli niin rankkaa tarinaa, että omat ongelmat alkoi tuntua pieniltä. Oli kyllä oikein valaiseva kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Itse voi valita, minä verran avutuu.
Vierailija kirjoitti:
Kävin ryhmäterapiassa ja tajusin, että oikeastaan mulla on kaikki asiat ihan hyvin. Siellä tuli niin rankkaa tarinaa, että omat ongelmat alkoi tuntua pieniltä. Oli kyllä oikein valaiseva kokemus.
Ja minä en edes muista siinä ryhmäterapiassa olevien etunimiä. Koskaan en ole mitään kertonut, ja toisekseen, en edes halua kertoa, että itse olen käynyt ryhmäterapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä osoittaa olevansa melkoinen idiootti, jos alkaa avautua ryhmäterapiakokemuksista. Itse ainakin sanoisin tuollaiselle kaverille, että pidähän suusi kiinni nyt. Ei kiinnosta kuunnella toisten kokemuksista. Omista kyllä voit kertoa.
On, vaikka kyllähän vaitioloasiat käydään huolella läpi alussa. Kaikki osallistujat ovat samassa asemassa, mutta pienillä paikkakunnilla varsinkin uskon, että tuollainen asia mietityttää. Kun taas pk-seudulla en ainakaan itse olisi huolissani. Etunimi vain tiedossa jne. Hoito on erittäin tehokasta ryhmässä, joten jos itse tarvitsisin apua, menisin kyllä. Huomattavasti tehokkaampi tiettyihin ongelmiin kuin yksilöterapia. Edellyttäen, että terapeutti on rautainen ammattilainen. Ryhmänohjaajan koulutus kesti kuusi vuotta, kun se oli itselle ajankohtainen. Se kertoo jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siellä ryhmäterapiassa kannata valtionsalaisuuksia kertoa mutta en ainakaan itse jaksa totuutta niin paljoa peitellä, että miettisin kovin tarkkaan kuka tietää mistäkin menneisyyteni traumasta. Olen aina ollut aika avoin tuollaisten asioiden kanssa ja koen elämän olevan vain niin paljon helpompana kuin ei tarvitse jatkuvasti salailla ja peitellä. Kun en itse noita asioita arastele niin en ole huomannut että muutkaan arastelisi vaikka esim minun isäni alkoholismista tietää varmasti moni paikallinen.
Vierailija kirjoitti:
Kävin ryhmäterapiassa ja tajusin, että oikeastaan mulla on kaikki asiat ihan hyvin. Siellä tuli niin rankkaa tarinaa, että omat ongelmat alkoi tuntua pieniltä. Oli kyllä oikein valaiseva kokemus.
Onko siinä riski sijaistraumatisoitumiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Lisäksi en vaan jaksa kuunnella kun se menee aina siihen että valitetaan valitetaan ja listataan ongelmia. Kyllä se varmaan auttaa näitä ihan hirveesti kuulla, että muilla on sama ongelma mutta mua ei auta sitten tippaakaan. Haluan ratkaisuja.
Kyllä.
Tähän ei tarvitse enempää selitellä..
No todellakin on, en ymmärrä sen fuktiota! Käytännössä omia traumoja ja kipukohtia on mahdotonta jakaa juurikin sen vuoksi, että ne mahdollisesti leviäisivät ympäri kyliä! Vaitiolovelvollisuus? News flash: ryhmässä jossa kävin, oli noin 70 prosenttia jengistä siinä kuosissa, etteivät olisi millään tapaa syyntakeisia jos manioissaan laulaisivat asioitani. So no!
On tietysti.
Kannattaa tiedostaa, että ne muut voivat läpättää niitä juttuja pitkin mitä et ole kertonutkaan.
Olen ollut kauan sitten naisten tapahtumassa, jota veti seksualiterapeutti (ei ollut puhetta seksistä, vaan miehistä ja miten heitä ymmärretään.)
Jokainen sai kertoa omasta käytöksestään, kun mies tekee jotain mielestämme väärin. Esim. mies oli ostanut vaikka viinisypäleitä niistä pitävälle vaimolle häntä ilahduttaakseen ja vaimo tervehtii karjumalle, että miksi ostit, kun tiedät, että yritän laihduttaa. jne.
Kyllähän mies herkästi lopettaa kaikki miellytysyritykset, kun ei ne tahdo kelvata, kuten tälläkin palstalla päivästä toiseen muistutetaan, miten mies taas sitä ja tätä teki tyhmyyttään.
Samaten miehillä on vielä tarve myös tavata kavereitaan ja tehdä miesjuttuja. Niitähän ei pidä sallia, koska mies on vain minua ja minun tarpeitani varten.
Oikeastaan sillä kurssilla sain muutettua omaa suhtautumista mieheeni, jonka tekoja teräväsanaisesti tapasin arvostella ja jopa pilkata. Annan todellakin nykyisin yleensä vain positiivista palautetta.
Enkä muista, että mitään kertomiamme asioita olisi juoruttu tai laitettu someen, kaikki olivat vähän että niin hyvä tapahtuma oli, että sen pitäisi olla pakollinen kaikille pariutuville naisille. Ja luultavasti miehillekään ei tekisi pahaa vastaa kokoontuminen.
Vertaistuki on tutkitusti tehokkain apu tiettyihin ongelmiin. Voihan ryhmät pitää myös anonyymeinä.
Samaa olen miettinyt. Lapsena olin jossain, mutta se oli eri asia, kun mietittiin arjessa toimimista. Aikuisena en menisi, ainakaan minkään traumataustan kanssa.