40-kriisi ilmeisesti. Oravanpyörä ei viehätä.

Kannattaa oikeasti miettiä mitä haluaa tältä elämältä.

http://yle.fi/ohjelmat/1196060



Ihmisenä olemisen taito

Itselläni sama tilanne. Tuntuu, että sitä vaan suorittaa, eikä ehdi elää lainkaan. Työelämä kaupallisen alan hommissa nykyään tosi raakaa ja kilpailuhenkistä, eikä aina oikein vastaa omaa arvomaailmaa. Kohtuullisuus ei riitä, vaan töitä pitäisi tehdä melkein 24h. Mietin vakavasti alan vaihtoa ennen burn outia.

Asunnon voi myydä ja ostaa pienen töllin maalta, vähempi tila riittää jos ulkona on lääniä. Maalla lainanlyhennyksiin menee murto-osa ja sen pystyy maksamaan työttömyyskorvauksilla. Voit pari vuotta katsella mitä haluat tehdä elämälläsi ja päättää sitten. On kuitenkin epärealistista että voisit säilyttää nykyisen kulutustasosi joten mieti tarkkaan mitkä asiat ovat tärkeitä sinulle.

ja nyt opiskelen uutta alaa ns. omaehtoisena koulutuksena työttömyysturvalla. Meilläkin on lapsia ja vielä melko paljon lainaa, mutta tämä on ehdottomasti kannattanut! Omalla kohdallani ratkaisu oli kylläkin vuosien mietiskelyn tulos. Alkuperäinen alavalintani oli väärä, tiesin sen oikeastaan jo alusta alkaen.

Tuo kaikki pitää ensin hankkia että voi sitten valittaa :)Jos 26-vuotias sanoo samaa, ettei oravanpyörä viehätä niin eihän sitä kuuntele kukaan.

eikä ole varaa tehdä muutakaan, kun on naimisissa pankin kanssa.



Toinen oravanpyörää vihaava.

Olen myös 40v ja lapsi aloitti koulun joten vähennän töitä. Vaihdan lomarahat vapaaseen ja lopetan viikolopputyövuorot. Itsellä taloudellinen tilanne antaa myöten kun ei ole velkaa ja haluan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Panostan perhelomiin ja ulkomaan matkoihin koulujen loma-aikoina ja nautin elämästä kun lapsen hoitomaksut jäi pois...

olen 36-vuotias ja vasta 6 vuoden päästä on pahimmat "hölmöt" velat maksettu niin, että pystyy vähentämään töitä. Nuorin lapsikin on vasta 2-vuotias.



Tämän 6 vuotta kun jaksaisi vielä. Välillä rasittaa tämä, olen alkanut inhoamaan työtäni...huoh.

oravanpyörä, vaan elämää. Tottakai voi suunnitella prioriteettinsä uusiksi, esim muuttamalla halvempaan asuntoon jolloin rahahuolet helpottavat.



Mutta lapsista huolehtiminen ja työnteko ovat niitä perusasioita elämässä. Niistä ei oikein voi luistaa, eikä niistä aiheutuvaa rasitetta omalle persoonalleen kannata ehkä murehtia- ne nyt vaan ovat osa tätä soppaa. :)



Kaikilla meillä on haaveita ikuisesta kesälomasta, siitä vapauden ja ajan tunteesta. Mutta eipä se loma miltään tuntuisi jos koko elämänsä olisi vapaa velvoitteista, veikkaan.



Mitkä ovat ilopilkkujasi elämässä jos ajattelet rehellisesti? Jos saisit muuttaa jotain, mitä tekisit? Rahajutut, työpaikan, työnteon, lapset, miehen, harrastukset, kodin vai jotain muuta? Ulkoista vai jotain itsessäsi?

työaikaa. Tai ehkä olisi, mutta käytännössä vaan kuormittaisi enemmän (samat vastuut olisi silti). Yli kymmenen vuotta samassa työpaikassa alkaa tuntua - ei jaksaisi enää. Haaveilen siitä, että voisi tehdä jotain luovaa, omilla ehdoillani. Mutta ei ole uskallusta - eikä taitojakaan sen puoleen :)

Näihin kun osaisikin vastata:

"Mitkä ovat ilopilkkujasi elämässä jos ajattelet rehellisesti? Jos saisit muuttaa jotain, mitä tekisit? Rahajutut, työpaikan, työnteon, lapset, miehen, harrastukset, kodin vai jotain muuta? Ulkoista vai jotain itsessäsi?"



Ehkä se "vika" onkin itsessä. Tai osa siitä.

Sinulla on koulutus, sitä vastaava työ, palkka ja perhe.



Kyllä työhön kuuluu se, että välillä kypsyttääkin, mutta minä en ainakaan jaksaisi olla päivästä päivään kotona. Ja kun asiaa alan miettimään, niin en parempaakaan hommaa itselleni osaa kuvitella kuin nykyinen työni.

Tai sitten ainakin miehelle jokin vapaa, jolloin kotitöiden kuorma vähenee ja kaikki illat ja viikonloput voi tehdä muuta kuin kotitöitä.

Ei ole siis ollut valinta, vaan lähinnä sattumaa, miksi olen nyt tässä. Koen itselleni vieraaksi koko työmaailman ja siihen kuuluvat ihmiset. Kun vain tietäisi, mikä se mun "oikea" maailma olisi.

t. ap

Työtä haluaisin ehdottomasti jatkossakin tehdä!

Ei ole siis ollut valinta, vaan lähinnä sattumaa, miksi olen nyt tässä. Koen itselleni vieraaksi koko työmaailman ja siihen kuuluvat ihmiset. Kun vain tietäisi, mikä se mun "oikea" maailma olisi.

t. ap

Ehkä kannattaisi keskittyä siihen muuhun elämään ja antaa piutpaut sille työlle, tienata rahat, mutta jättää sitten kokonaan siihen.

Välillä haluaisin elää boheemisti kuten Anna Wahlgren, mutta enimmäkseen haluaisin matkustella! Välillä niin kovaa, että aivan kipeää tekee, kun ei mihinkään pääse. Tai no etelän reissut lasten kanssa kerran vuodessa, mutta kun mä haluaisin matkustella suurakaupungeissa.

opiskele toinen ammatti ja tee sitä jonkin aikaa.

siltä että perinteisessä mielessä sanottu

menestyminen ei ole autuaaksi tekevä eikä välttämättä tyydyttävä ratkaisu. moni haluaa pois oravanpyörästä ja downsiftaa elämäänsä. pienemmät tulot ja menot, suurempi oma aika=elämä.

ja jos tuntuu ettei jaksa, työ ei ole mielekästä niin voi aikuisenakin kouluttautua toiselle alalle vaikka oppisopimuksella. tai ottaa työ johon ei liity suuria haasteita mutta jättää vapaa-aikaa enemmän tai antaa sisälltöä elämälle eli palkitsee.