Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mies ei suostu eroamaan
11.09.2011 |
olen laittanut eropaperit jo menemään, mies tietää, hänelle on annettu asia tiedoksi, mutta silti mies ei lähde!
Sanoo vaan että tämä on hänen kotinsa, eikä aio lähteä minnekään.
Ei suostu puhumaan mun kanssa mistään, ei ota kantaa, ei mitään, elää vaan täällä niin kuin aina.
Se on aina ollut sellainen simpukkamies joka ei koskaan puhu, joskus viskoo tavaroita (kerran pari vuodessa) mutta ei koskaa puhu.
Voi minä olenyrittänyt.
Mies vaan menee töihin ja tulee töistä niin kuin ennenkin. En voi vaihtaa lukkoja koska asunto on miehen nimissä.
Olen sanonut että vuokraan lapsille ja minulle oman asunnon, mutta mies ei kuuntele.
Yritän puhua iltaisin kun lapset nukkuu mutta mies vaan katsoo jalkapalloa. Jos vedän töpselit irti, mies menee sänkyyn ja sulkee silmät.
Ei kuuntele enkä kehtaa raivota kun kaksi lasta nukkuu viereisessä huoneessa.
Kun sanon erosta, mies sanoo ”ei me erota”.
Minun laittamia eropapereita mies ei ole huomioinnut millään tavalla. Kun sanon että emme vietä joulu yhdessä, mies vain kääntyy pois.
Hän ei suostu lähtemään ja tappaa minut tällä hiljaisuudella. Mitä minun pitäisi tehdä?
Mies ei koskaan ole puhunut mistään, olemme olleet yhdessä 11v ja meillä on kaksi alakouluikäistä lasta.
On kamalan vaikeaa puhua mistään asioista kun toinen EI PUHU: Mies ei koskaan, ikinä, kertaakaan ole suostunut puhumaan mistään huonoista asioista, siksi haluankin eron. En kestä enää kun mies on niin hiljainen ja vetäytyvä etten saa mitään kontaktia.
Mitä neuvoksi nyt?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla että mies sitten jotenkin reagoi, tai sitten ei, on hiljaa siitäkin eteenpäin. Et voi sille mitään mutta ainakin jatkat elämääsi. Tuo miehesi käytös on hänen valintansa.
tilanteen voisi vielä pelastaa puhumalla.
Mutta mies ei ragoi mihinkään negatiiviseen ikinä, koskaan. Ei vastaa, ei ota kantaa, ei mitään. Menee vain pois tilanteista.
Ota lapset ja lähde sinne vuokrakämppään. Kyllä sä sen eron saat, halusipa mies tai ei. Jos olet päättänyt jo erota ja paperitkin on, niin miksi jankkaat sille miehelle. Jos ei puhu, niin ei puhu. Olkoon puhumatta.
joten lähde sinä kasten kanssa. Voi olla, etei hän puhu sinulle enää koskaan. Minkäs sille mahtaa sitten. Se on hänen ratkaisunsa ja sinä alat elää nyt omaa elämääsi. Muuta pois, laita viralliset rattaat pyörimään, että ero tulee hoidettua, ositukset, elatusmaksut sun muut. Ei miehen tarvitse eroon mitenkään sen kummemmin suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteen voisi vielä pelastaa puhumalla.
Mutta mies ei ragoi mihinkään negatiiviseen ikinä, koskaan. Ei vastaa, ei ota kantaa, ei mitään. Menee vain pois tilanteista.
Oot niinku laittanut eron vireille vaan ihan miestä säikyttääksesi ja nyt kun se ei olekaan tehonnut alkaakin huolettaa?
niin tarkoitatko parisuhdettanne/tunteita koskevia asioita vai yleisestikin? Jos mies on vaan sellainen, ettei osaa puhua tuon tyylisistä asioista. Miten se on sitten konkreettisesti hankaloittanut arkeanne, anna joku esimerkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteen voisi vielä pelastaa puhumalla.
Mutta mies ei ragoi mihinkään negatiiviseen ikinä, koskaan. Ei vastaa, ei ota kantaa, ei mitään. Menee vain pois tilanteista.
voi sen tilanteen pelastaa myöhemminkin vielä puhumalla. Parasta on, että muutatte erillenne, ei tuosta mitään tule. Luulen, että kunhan tuosta puhumattomasta jörtikästä eroon pääset, ei ikävä tule etkä mitään pelastuksia enää kaipaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mieheltä, mutta kyllä AP:ltakin.
Jos tarkoitus on aloittaaa keskustelu siitä, että parisuhteessa on jotain pielessä ja sen eteen on aletava nyt tehdä töitä, on kummallinen aloitusrepliikki laittaa eropaperit vetämään, infota siitä miestä ja kertoa muuttavansa pois. Ja jos sen jälkeen odottaa, että mies aloittaa keskustelun ja muuttaa itse, on logiikka vähintään ontuvaa.
Tilanteessa minä käyttäytyisin todennäköisesti samoin kun miehesi. Olet tehnyt päätöksesi, olet kertonut muuttavasi. Miehen osa on odottaa, että asiat tapahtuvat. "ME ei erota" on johdonmukainen kommentti, SINÄ eroat - ei hän, ette te.
Jos tarkoitus oli viestittää miehellesi, että toivoisit hänen puhuvan enemmän tunteistaan, olisi kannattanut yrittää lähettää sensisältöinen viesti.
Jotenkin kauhea olo miehesi takia tuli. Vaaditko vaatimalla puhumaan? Yritätkö puhua mistään kivasta? Ei ole miehelläkään kummoinen elämäntilanne. Mitä kävisi, jos hän nyt puhuisi? Homma räjähtäisi vielä pahemmin ja tulisi riita? Eropaperit vain vetämään, kun toinen ei puhu. Ap ei näe mitään vikaa itsessään; miksi mies ei puhu. Mies kuitenkin kuuntelee, yritä ystävällisesti saada vaikka perheasiainneuvottelukeskukseen tai parisuhdeterapiaan. Näytä, että sua kiinnostaa muutkin asiat kuin talon seinät. Tv:n johtoja vetämällä et kyllä kovin hyvää keskustelua saa, tuolla argumentaatiolla en ihmettele ettei miehesi halua puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko nyt ihan hölmö?
Asunto on miehen nimissä, joten hän voi nostaa sinun tavarasi pihalle. Hanki hyvänen aika jo oma kämppä itsellesi.
Kun toinen vaihe on ohitse ja ero virallinen niin hommaat pesän jakajan.
En nyt ymmärrä pointtiasi laisinkaan. Mitä sitten, jos miehesi ei aio keskustella kanssasi? Alat pakkaamaan tavaroita! Pitääkö aina tehdä kaikesta vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syytteletkö? Aloitatko suoraan negatiivisella asialla? Ei niin saa aikaan kuin ison riidan. Negatiivisista asioista voi puhua positiiviseen ja kannustavaan sävyyn. Ei tarvitse sanoa: "Minä teen näin koska sinä..." tai "Sinä et ikinä..". Kun keskustelun aloittaa positiivisesti, asiat onnistuu. Yhdessä homma hoituu, ei toisia syyttävästi vaan rakentaen ja tukien sekä itseään että puolisoaan.
En minäkään puhuisi, jos mieheni olisi vain eropaperit laittanut menemään. Mistä enää puhua ilman riitaa, SINÄ sen päätöksen olet tehnyt ja miehesi ei halunnut. Miehesi ei ole väkivaltainen tai juoppo, hän ei ehkä ymmärrä mikä syy tuo muka on erota. Naimisiin mennessäsi tiesit kyllä mitä otat. Vai otitko miehesi vain lapsesi siittämään?
Sinä haluat erota, haluat ajaa miehesi pihalle ja viedä teidän lapset. Vähemästäkin menee mykkäkouluun. Ettei miehesi vain olisi masentunut? Ymmärrystä vähän.
ja b) sä et selvästikään halua erota, koska voisithan sä tosiaan muuttaa itse...
vaihda taktiikkaasi, jos haluat pelastaa parisuhteenne. Näytä oikeat tunteesi (eropaperit eivät kerro niistä mitään). Itke, sano, että sulla on ikävä miestä, ikävä juttelua, syliä, seksiä etc... Järjestä teille aikaa kahdestaan, näytä mitä sinä haluat tehdä, jotta teillä voisi olla hyvä olla yhdessä. Kysy mitä mmiehellesi kuuluu, mistä hän nykyään haaveilee? Joskus, kun lapset on poissa/nukkumassa, mene vaikka miehesi kainaloon istumaan, ja istukaa vaikka pari-kolme tuntia ihan hiljaa, hiljaisuuskin voi olla hyvää...
ja ps. minulla on kokemusta tuosta miehen vaikeudesta puhua tunteistaan. Se ei silti (välttämättä) tarkoita, etteikö mies välittäisi. Mutta älä sinä tahallasi kiusaa toista eropapereilla, se on julmaa ja satuttaa
Vai mitä, ap?
Mies on tunnevammainen, etkä sinä sitä pysty muuttamaan. Joko elät tämän asian kanssa, tai sitten et. Sinun pitää se päätös tehdä, koska mies ei siihen pysty.
Miehellä varmaan lapsuudessa ollut tällaista negatiivisten tunteiden kieltämistä vanhempien taholta? Pelkää, että jotain kamalaa tapahtuu, jos ilmaisee negatiivisia tunteita?
mun eksäni ei myöskään osannut puhua kielteisistä asioista tai ottaa vastaan kielteisiä tunteita. se on tooooodella turhauttavaa, kun mitään asioita ei pysty oikeasti selvittämään.
Miestä ei saanut puhumaan vaikka päällään olisi seissyt. Miehesi ei vaan siihen yksinkertaisesti kykene. Todennäköisesti omien, lapsuudenkodistaan saamiensa mallien mukaan toimii. Oliko hänen lapsuudenperheessään molemmilla tai toisella vanhemmalla alkoholismia, mielenterveysongelmia tms., jota joutui häpeämään ja jonka vuoksi kulisseja pidettiin yllä? Tuskinpa hänen vanhempansakaan osaavat olla sen avoimempia, vaan ovat siirtäneet käyttäytymistapansa lapsilleen.
Puhumattomuus on vallankäyttöä. Ymmärrän täysin hyvin, että mittasi on tullut täyteen. Ja millainen malli lapsillesikin hän on? Tietty hänen tulee olla lasten elämässä edelleenkin. Mutta yhteiselämänne jatkuminen tuolla tavalla sairastuttaisi vielä koko perheenne.
Et voi vaatia miestäsi muuttamaan hänen nimissään olevasta asunnosta. Hanki oma asunto sinulle ja lapsillesi ja ala hoitamaan muita eroon liittyviä asioita ja mene eteenpäin.
Et voi saada miestä puhumaan. Olet varmasti hakannut päätäsi seinään jo ihan tarpeeksi kauan.
mua ihmetyttää, että jos miehesi ei muka koskaan puhu tai ole puhunut mitään, niin miten te olette onnistuneet seksiä harrastamaan ja naimisiin menemään?? Jos sä tuolla tavalla syytät toista: kun sinä etä KOSKAAN; IKINÄ..niin et sä jätä edes toiselle mahdollisuutta muuttua tai toimia toisin. Sä olet jo sillä lausumalla tuominnut toisten ikuisesti olemaan samanlainen.
Ja todellakin tuo että vaan olet laittanut ero paperit menemään on sinun valintasi. Sinä olet siis valinnut erota, ei miehesi. Fiksumpaa olisi ollut hakeutua esim pariterapiaan. Kuulostaa siltä, että miehesi vetäytyy kuoreensa juuri sen vuoksi, että sinä käyttäydyt niin hyökkäävästi ja tuomitsevasti, ei hän varmaan edes uskalla puhua, kun tietää jo että tulossa ei ole rakentavaa keskustelua vaan syytteitä häntä kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
niin vuokraat sen asunnon tietysti. Miten tuo muuten miksikään muuttuisi? Sit kun asut vuokrakämpässä lasten kanssa, ehkä mies haluaa puhua. Ja jos ei sittenkään halua, niin asia on selvääkin selvempi.