Lue keskustelun säännöt.
Mua itkettää mun elämä, mun työ, perhe ja kaikki.
27.09.2011 |
Kaikki huolestuttaa ja on ihan melankolinen olo. Voisi mennä peiton alle rypemään mutta ei voi, pakko jaksaa.
Pitäisikö alkaa syödä masennuslääkkeitä? Auttaisiko ne tällaiseen yleisalakuloon? Syksy on aina hankalaa aikaa, mutta nyt tuntuu erityisen raskaalta elo.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitat kaikki asiat, josta olet kiitollinen. Pieniä asioita. Kaikki elämäsi hyvät asiat, työn hyvät asiat, perheen hyvät puolet.
Sen jälkeen alat mantran tavoin toistamaan kiitollisuuttasi. Kiitos, että teini-ikäinen lapseni on olemassa. Ääneen toistat, vaikka kuinka vaikeaa olisi.
vähäksi aikaa. Työasioistakin juttelin eräälle työtoverille, mutta ahdisti vaan enemmän.
Noita muita en ole kokeillut, täytyy yrittää niitäkin. Kiitos neuvoista. ap
Kaikki periaatteessa ok muttei sitten kuitenkaan..jokin päänsisällä vaan ei ole..tyytyväinen tai onnellinen.
En osaa enää nauttia niistä pienistä asioista joista ennen. En osaa olla tyytyväinen ja siten teen elämästäni vieläkin tyytymättömämpää..
vain ilkeitä ja pahantahtoisia, tälläkn palstalla haukutaan ilkeästi mm. blogisteja joita tykkään lukea ja sekin tuntuu pahalta. Siksi tuntuu hyvältä saada ystävällisiä kommentteja, ihan oikeasti :)ap
kirjoitat kaikki asiat, josta olet kiitollinen. Pieniä asioita. Kaikki elämäsi hyvät asiat, työn hyvät asiat, perheen hyvät puolet.
Sen jälkeen alat mantran tavoin toistamaan kiitollisuuttasi. Kiitos, että teini-ikäinen lapseni on olemassa. Ääneen toistat, vaikka kuinka vaikeaa olisi.
Tiedan mista puhut. Tanaan kaupan pihalla seisoin vaan parkkipaikalla ja mietin etta mita jos en vaan menis enaa ikina takasi kotiin ja minun elamaan. Lahtisin vaan johonkin. Tyyliin Menolippu Mombasaan. Ei minun elamassa mikaan nakyvasti ole vialla. Sisalta vaan kalvaa, enka millaan enaa jaksais.