Työparina ihminen, jota inhoaa

niinku muutkin

toisenlainen asenne ja kasvata ammatillisuuttasi olemalla reilu työpari jota ei luonne erot haittaa.

kahvitauolla ja aina kuin mahdollista toisten seuraan.



Raskasta on, mutta kyllä siitä selviää, kun ajattelee työn työnä

Kaikista työkavereista ei tarvitsekaan pitää, mutta negatiiviset tunteet eivät saa vaikuttaa ja siten haitata työn tekemistä eikä sujuvuutta - aikuisten ihmisten on pystyttävä työskentelemään saman katon alla työpäivän ajan. Kahvitunnilla ei ole mikään välttämätön pakko keskustella sen toisen kanssa, aina voi hakeutua muiden seuraan/toiseen pöytään.

Työpaikka ei ole mikään persukoulun ylä-aste jossa tehdään lapsellisesti kuppikuntia.Mä olen tehnyt yli 7 vuotta töitä henkilön kanssa josta en pidä työkaverina enkä ihmisenä mutta olen varma ettei kukaan edes tiedä sitä koska en näytä tunteitani kellekään.Olen sitä mieltä et vika on minussa jos en pysty asiaa salaamaan.

Tarkoitin PERUSkoulu.!

Sopi hyvin juttuun;)

ajatusta, että vika on sinussa?

Vika on sinussa.

Pitää pystyä tulla muiden kanssa toimeen tai voithan vaihtaa työpaikkaa.

samalla tavalla. Eli työssä ollaan kahdestaan, vuorot pitkiä ja sitten tupsautettiin tämmönen työkaveri. Eikä todellakaan liity ulkonäköön tms. Puhuu kokoajan paskaa muista ja nostaa itseään. Sekoittaa ihmisten välit ym. Pari kuukautta kestin ja sitten otin loparit. Se on helppo sanoa että kasva ihmisenä tms. jos tilanne on se että työkaveria näkee periaatteessa enemmän kuin perhettään!



Harmitti hyvän työn menetys, mutta mitä tuota katumaan. Nykyisessäkin on hyvät puolensa.