Lue keskustelun säännöt.
Piilo-oharit - onko teillä tällaisia tuttuja
27.09.2011 |
Oletteko huomanneet, että jotkut ihmiset harrastavat piilo-ohareita.
Esimerkki:
Kerron lapseni kummitädille että olen aloittanut ranskan tunnit kerran viikossa opistossa. Lapsi (pikkukoululainen) on sen aikaa yksin kotona. Täti sanoo, että lapsi voisi hyvin tulla hänen luokseen jonakin kertana, niin ei tarvitse olla yksin.
Sitten kun jonain kertana kysyn hyvissä ajoin etukäteen sähköpostitse esimerkiksi seuraavaa kertaa varten, että sopiiko silloin ja silloin, ei vastausta tule ollenkaan. Tai sitten juuri ennen kurssin alkua hän soittaa, että unohti koko asian, lapsi ei voi nyt tulla (tai sitten sanoo että voi, mutta käytännössä asia ei enää onnistu kun olen jo kengät jalassa ja ulkotakki päällä ovella).
Näitä toistuu vähän väliä eli ei ole mikään yksittäinen kerta.
Eräs kiireinen kaveri taas joskus mainitsee, että tällä viikolla / seuraavat kaksi viikkoa onkin hiljaisempaa ja hänellä olisi aikaa nähdä vihdoin jos haluan (olen monta kertaa kysynyt). Sitten soitankin hänelle jonakin päivänä. Ei vastaa puhelimeen. Soitan seuraavana päivänä tai sitä seuraavana uudestaan. Ei edelleenkään vastaa, ei laita takaisin viestiä. Ja hups, siinä se "hiljainen viikko jolloin ehtisi nähdä" menikin jo. Seuraavat 3kk ovatkin taas täyteen buukatut.
Pitäisikö näiden ihmisten kanssa tehdä johtopäätökset että eivät vain oikeastaan halua nähdä, kunhan lupailevat?
Kyllästynyt
Kommentit (28)
Ja hyökkäsi refleksinomaisesti ap:n kimppuun...
Eihän tuossa nyt ole siitä kyse, että ap olettaisi muiden elämän pyörivän hänen ympärillään.
Vaan siitä, että ko. ihmiset ITSE ILMAISEVAT haluavansa olla yhteyksissä tai auttaa, mutta kun siihen lupaukseen tartutaan, he välttelevät ja tekevät oharit.
Minäkin tiedän pari tuollaista tapausta ja olen tehnyt sen johtopäätöksen, että he ovat patalaiskoja. Haluaisivat olla enemmän tekemisissä muiden kanssa, mutta eivät viitsi toteuttaa aikomustaan. Siksi lupailevat ja puuhaavat kontakteja, mutta vain niin kauan, kun sen voi tehdä netitse tai puhelimitse. Kun pitäisi oikeasti vetää rotsi niskaan ja lähteä, keksitään tekosyitä kotiin jäännille. Karmeimmat tyypit eivät edes ilmoita peruuntumisesta, vaan vain jättävät vastaamatta puhelimeen.
Mulle tuollaisen oharin saa tehdä vain kerran. Toista kertaa en enää ota kontaktialoitteita tosissani, vaan sivuutan ne. Tulkoot kylään vaan, mutta en valmistele enkä valmistaudu. Mitä turhia, jos toisella on tapana tehdä ohari! Oikea yllätyseste on asia erikseen, sellaisia tietysti voi tulla ihmisille aina välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monella ihmisellä puheet ja teot eivät ollenkaan vastaa toisiaan. Tehdään ihan erilailla kuin mitä puhutaan.
Mistä se sitten kertoo? Miellyttämisenhalusta, halusta olla parempi kuin on, epärehellisyydestä, epäluotettavuudesta, teeskentelystä, silmänpalvonnasta, tekopyhyydestä?
Onneksi niitä toisenlaisiakin ihmisiä on vielä olemassa.
Minulla esim. on yksi kaveri, joka saattaa itse laittaa viestiä, että nähtäisiinkö ja milloin sopisi. Kun vastaan, että olisi mukava ja että milloin minulle sopisi, niin hänen vastauksensa voi viipyä vaikka kaksi viikkoa ja silloinkin se on tyyliin, että heille ei käy seuraaviin 7 viikkoon. Miksi sitten vaivautua edes kysymään, jos ei oikeasti ole aikomustakaan järjestää tapaamiseen aikaa?
muuttohommissa, lapsen vahtimisessa ja niin edelleen. Minulla oli hankala elämäntilanne, joten arvostin tarjousta kovasti.
AIna kuitenkin kävi niin että avuntarjouksen jälkeen en kuullut kaverista moneen kuukauteen mitään. Hän lähti kesälomalle+mökille moneksi kuukaudeksi eikä vastannut puhelimeen. Tai sitten olivat juuri vain käymässä täällä ja lähdössä taas.
Lapsi oli todella tervetullut heille leikkimään. Paitsi että käytännössä jokainen arki-ilta oli täyteen pakattu omien lasten harrastuksia, ja sitten olikin iltapuuhien aika. Kuukaudesta toiseen.
Omasta mielestään kaveri oli varmaan todella jalomielinen ja hyvä ystävä, kun näin tarjoutui auttamaan kriisin keskellä ystävänsä perhettä.
Joo, ajatus oli kaunis! Mutta kun se oli vain ajatus, käytännössä heidän elämänsä oli ohjelmoitu niin tiukasti, että siihen ei mahtunut mitään yllättävää. :-/ Ja ihan itse he olivat sen ohjelmoineet ja valinnat tehneet, mutta kantti ei kestänyt tunnustaa itselle sitä.
Tarjoudun ja lupaudun juttuihin, mutta sitten kun ne ovat ajankohtaisia ei enää huvitakaan tai tilanteet ovat muuttuneet niin etten pysty..
Tiedän, että se on ärsyttävää ja nykyään pyrinkin siihen etten lupaile yhtään mitään minnekään suuntaan. Sanon yleensä vain että "katsotaan" joka sekin on varmasti perin ärsyttävä piirre..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoudun ja lupaudun juttuihin, mutta sitten kun ne ovat ajankohtaisia ei enää huvitakaan tai tilanteet ovat muuttuneet niin etten pysty..
Tiedän, että se on ärsyttävää ja nykyään pyrinkin siihen etten lupaile yhtään mitään minnekään suuntaan. Sanon yleensä vain että "katsotaan" joka sekin on varmasti perin ärsyttävä piirre..
vielä parempi on rehellisesti sanoa, että nyt ei ehdi, on kiireitä. Tai ei jaksa enää työpäivän päälle.
Turhat lupaukset turhauttavat.
-3-
Mä pidän näitä "katsotaan" ihmisiä rasittavina länkyttäjinä. Itse tiedän onnistuuko minulta joku asia vai ei, eikä siinä mitään katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidän näitä "katsotaan" ihmisiä rasittavina länkyttäjinä. Itse tiedän onnistuuko minulta joku asia vai ei, eikä siinä mitään katsella.
Ja esim. itse olen epäsäännöllistä vuorotyötä tekevä, joten kyllä minusta se "katsotaan" on ihan ok, jos sitten tosiaan myös asiaan palataan ja sovitaan se tarkempi päivämäärä.
TOKI jos jo sen sanoessaan tietää, ettei aio osallistua, voisi sen sanoa suoraankin.
-3-
olen myös oppinut että "katsotaan" tarkoittaa aina EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta yleensä kun mulla se vapaa viikko sitten on ajankohtainen, niin haluankin vain treenata itsekseni, enkä halua/jaksa tavata ketään.
Mistä se muuten johtuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vastenmielisempää on kaikki sovittujen tapaamisten pitäminen? Ärsyttää pelkkä jalkahoitoon meno tiettynä ajankohtana ja siirränkin näitä moneen kertaan, ennen kuin saan oiekasti mentyä...
Kuopukseni sylikummi tekee melkein aina piilo-oharin. Hän on kuitenkin isäpuoleni kautta "sukulainen", joten en voi katkaista välejäkään, enkä edes "läksyttää" päin naamaa... Kummi on vielä niin nuori, että kaipa hän tajuaa ohareiden tympeyden vanhetessaan.
Kaksi kaveriani puolestaan tekevät kunnon oharit aina juhlien yhteydessä. Sanovat tulevansa ja kun kuulevat, etteivät ole ainoita vieraita (no nii-in!), niin ovat kuumeessa, tai nukkuvat puhelin kiinni itkiä päikkäreitä tms. Siis ihan joka kissanristiäisissäkin käy näin, eli en tod. usko jatkuviin sairasteluyihin (varsinkin kun toinen ottaa vieraat vastaan oman lapsensa juhliin, vaikka lapsi olisi kuin tartuttava).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja alkaa ollakin jo entinen ystävä.
Tyyppiesimerkki: emme ole nähneet aikoihin, vaikka asumme lähekkäin. Olin puhelimitse yhteydessä tähän tuttuuni eilen. Otti itse puheeksi näkemisen, että voisi nähdä, voisin tulla heillä käymään, ja huomenna hänelle voisi sopia vaikka kävelylenkkikin kun on ulkona on niin kaunista luontoa tähän aikaan vuodesta. Sanoin, että täällähän minä olen ja hyvin vähän on mitään aikatauluun sidottua lähiviikkoina. Mitään ei kuitenkaan sovittu eikä puhuttu tarkemmin.
Mitään ei ole kuulunut henkilöstä tänään. Illalla laitoin viestin lähtisikö hän sinne lenkille illan aikana. Jossain vaiheessa tulee takaisin tekstari, puhelin oli taas unohtunut puutarhapöydälle, ei ollut saanut viestiä ennen kuin nyt ja koko ilta on hänellä kiinni.
Ei siinä mitään, tuohan on ihan ok. Mutta vähän ihmettelen että kun hän kerran itse eilisiltana sanoi olevansa halukas kävelylle, miksei hän itse samalla ehdottanut mitään aikaa eilen tai tänään? Tämä nyt on tällainen mieto esimerkki, en tiedä onko tämä sellaista käyttäytymistä mitä ap tarkoitti.
Näistä tällaisia kun toistuu kerta toisensa jälkeen niin vähitellen tulee kyllä selväksi että vaikka suu puhuu kaikkea kaunista niin todellisuudessa kyseinen ihminen ei ole innokas tapaamaan. Sehän on ihan ok. Kysymys kuuluu kuitenkin miksi sitten väittää toista ja itse pitää esilläkin näkemistä, sitten ei kuitenkaan koskaan sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sa sanoi että lähtee mielellään katsomaan.
Laitoin sitten ehdotuksen parista päivästä. Liput pitäisi jo ostaa (on ensi-ilta-elokuva). Edelleenkään ei ole tullut vastausta ehdotukseen. Ei kielteistäkään vastausta, ei muita päivämääräehdotuksia.
Joku sanoo nyt, että soita perään. Mutta kun en aina jaksaisi moneen kertaan kysyä samaa asiaa! Miksei tämä ystävä voi itse soittaa joskus vastauksen? Itse sanoi että haluaisi mennä katsomaan kyseistä elokuvaa.
Useimpien ihmisten kanssa ei ole mitään ongelmia sopia tällaisista asioista. Mutta sitten ovat nämä toiset - eivätkö he katso koskaan kalenteriaan vaan reagoivat vasta samana päivänä (jos silloinkaan)? Odottavatko he aina josko tulisi jokin parempi "tarjous"? Onko heillä todella huono muisti tai organisointikyky? Miten he pärjäävät työelämässä, vai toimivatko he vain ammateissa joissa tulee yksi selkeä vuorolista käteen ja muuta ei tarvitse huomioida?
nim. Kysyn vaan
kaveripiirissä toi "kattellaan" on jo muodostunut yleiseksi vitsiksi, kun se ei koskaan tarkoita mitään :D Siis ärsyttävää kyllä oikeassa elämässä kun ihmiset käyttävät sitä, ettei tarvitsisi sanoa mitään tarkkaa. Ehkä jotkut sitten ovat niin ex tempore ihmisiä, mutta minä ainakin haluaisin sopia asiat päivää paria etukäteen, enkä vain "kattella"!
On mulla. Kyllästyin jossain vaiheessa Ohari-Elleihin ja olin sitten monta vuotta itse samanlainen. Siis erityisesti niille, jotka oli mulle tehneet ohareita. Aloin vain maireasti sopia puutaheinää, enkä sitten vastannut tai soittanut, kun olisi pitänyt.
Nyt olen pikkasen ottanut tuossa käytöksessä takapakkia, haluan kuitenkin kavereita säilyttää.
tosiaan, että maailma pyörii hänen ympärillään. Jos minä perun tapaamisen, niin olen huono ihminen kun en pidä lupauksiani, VAIKKA LÄHES AINA menen minne olen luvannut mennä ja minne pyydetään.
Sitten kun minä pyydän jonnekkin, niin ei kuulu vastausta tai jos soitan, niin ei vastata puhelimeen.
mitä tuollaisilla tutuilla tekee. Älä ainakaan ota vakavasti niiden lupauksia.
Ei sillä tarkoiteta että oikeasti mennään joskus lounaalle. Se on vain small talkia.
kas, näiden ihmisten maailma ei pyörikään sun ympärillä.
Joku voisi pitää sitä ihan normaalinakin. He varmaan oikeasti haluaisivat auttaa, mutta heillä on muutakin elämää niin paljon, että asiat oikeasti unohtuvat ja tulee esteitä.