Miten kirjoittaa rakkaustarina ilman että siitä tulee "Harlekiini"tyylinen?

jos kovinkin monta kertaa selittää, kuin ka kaunis ja tyylikkäästi pukeutunut sankaritar oli (vaikka omalle äidilleen ei tietysti kelpaakaan) ja kuinka itsenäinen sielu hän on, eikä voi sietää sitä ääliömäistä tummaa ja vaarallisen oloista machomiestä, joka kulmakunnalle asettuu mut sitten kuitenkin alkaa löytää tämän kuoren alta niitä ihania ja oi niin aitoja piirteitä niin vaikuttaahan se harlekiinilta. Jos taas kirjoittaa jostain vähän vähemmän kliseisestä vähän vähemmän kliseisesti niin voi olla että homma toimiikin.



Oikeista ihmisistä kirjoittaminen on kuitenkin vähän moraalisesti kyseenalaista.

vaikkapa kansalaisopistoon. Tai lainaa kirjastosta kirjoitusoppaita. Itse haluaisin mennä luovan kirjoittamisen kurssille, mutta aika ei oikein riitä työssäkäyvälle perheenäidille. Mutta olen itseopiskellut kirjoitusoppaiden avulla ja kirjoittanut tarinoita, joita olen julkaissut netissä. Ihan hyvää palautetta olen saanut.



t. kirjoittajaäiti

Esim. Virpi Hämeen-Anttilalta löytyy tällaisia (etenkin Alastonkuvia).

Ekaksi ollaan tosi rakastuneita ja sydämenkuvat silmissä. Sitten mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Lapset kiljuvat ja huutavat, stressaannutaan. Tulee rahapulaa, aletaan tapella kumpi saa nukkua aamuilla pitempään ja tapellaan pihtaamisista, siivoamisista. Sitten aletaan haluta eroamista ja lopuksi tapellaan verisesti siitä, miten omaisuus jaetaan ja kumpi saa lapset. Lopuksi ihmetellään puolin sun toisin, mitä vittua mä tossa itsekkäässä mäntissä oikein näin.

Siksihän kaikki oikeat rakkaustarinat ovatkin onnettomia, siis sellaisia joissa päähenkilöt eivät saa toisiaan,

koska sellaiset, joissa päähenkilöt päätyvät yhteen, päättyvät yleensä näin

*reps*

Ekaksi ollaan tosi rakastuneita ja sydämenkuvat silmissä. Sitten mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Lapset kiljuvat ja huutavat, stressaannutaan. Tulee rahapulaa, aletaan tapella kumpi saa nukkua aamuilla pitempään ja tapellaan pihtaamisista, siivoamisista. Sitten aletaan haluta eroamista ja lopuksi tapellaan verisesti siitä, miten omaisuus jaetaan ja kumpi saa lapset. Lopuksi ihmetellään puolin sun toisin, mitä vittua mä tossa itsekkäässä mäntissä oikein näin.

Siksihän kaikki oikeat rakkaustarinat ovatkin onnettomia, siis sellaisia joissa päähenkilöt eivät saa toisiaan,

koska sellaiset, joissa päähenkilöt päätyvät yhteen, päättyvät yleensä näin

*reps*

Kotiäitinä haluan kunnon eskapismia tyyliin Tuulen viemää :)

Miten kirjoittaa rakkaustarina ilman että siitä tulee "Harlekiini"tyylinen?

Sillä pääset jo pitkälle.

Mutta ainoastaan siis ideoita ja vaikutteita, älä kopioi suoraan.

Ja jos kerran mielessäsi on ihmiskohtalo joka olisi hyvä alkukohta, käytä sitä. Muuta kaikki henkilökohtaisuus ja asiat joista voi henkilön/t tunnistaa, sillä niillä tuskin on paljoa tekemistä tarinan juonen kannalta.