Oletko kilahtanut joskus jollekin muulle kuin esim aviopuolisolle?kuvaile

kun lapseni luokkakaverin äiti ties kuinka monetta kuukautta huusi minulle puhelimessa ja syytti minun lastani kaikista niistä koiruuksista, mitä yhdessä hänen lapsensa kanssa tekivät, minä lopulta kilahdin ja sanoin, että vaikka olen tottunut siihen että asiat hoidetaan ja puhutaan niin yleensä minulle ei puhuta noin törkeästi.



Ei hävettänyt pätkääkään, mutta helpostti kyllä jonkin verran. Ämmä rauhoittui ja lapsemme lakkasivat leikkimästä yhdssä.

että "emmä sulta mitään kysynyt ja sä et muutenkaan tiedä koko asiasta yhtään mitään, joten ole hiljaa."



Pääsi kyllä jo vuosien patoutumana ja eikä mennyt kauaa kun ko. työkaveri lähti talosta. No, avasin padon, jonka jälkeen osa työkavereistani tuli kiittelemään, että onneksi uskalsit sanoa vastaan. No helpotti vähän ja kieltämättä vähän hävetti, kun yleensä olen sitä mieltä, että työasioista pitää voida puhua neutraalisti ja inhoan riitelyä yli kaiken.

Olen kyllä toki näyttänyt olevani suutahtanut, mutta huutanut en kai ole koskaan kenellekään muulle kuin miehelle tai lapsille, huoh. Paitsi ehkä nuorena parhaalle kaverille joskus.

eli olen asiakaspalvelutehtävissä ja jos jonkun sorttista hiihtäjää näkee. Muutamalle on joutunut kilahtamaan oikein toisissaan. Esim nuorehko mies tuli aivan kaatokännissä, alastomana, päässään vain lippis ja kengät jalassa, muka ostamaan kahvia. Heilutteli vehkeitään siinä, meinasi kaatua hyllyn päälle yms. Muutamaan otteseen pyysin asiallisesti poistumaan, uhkailin poliiseilla yms. kun ei ollut uskoa huusin hänelle että "nyt painut v*ttuun täältä ja helvetin äkkiä".. Muutamaan otteeseen sain komentaa uudelleen, mutta häipy lopulta..

sitten tekemässä katugalluppeja ja yksi vanha ukko ei kaiketi tykännyt kun kysyin 'anteeksi, onko minuutti aikaa vastata kyselyyn'. nosti kävelykeppinsä ilmaan niinkuin olisi uhannut lyödä, sitten tarttui työvälineisiini ja heitti maahan. menin perään ja IKINÄ sitä ennen enkä sen jälkeen en ole kenellekään huutanut kuin sille äijälle! kyllä sai kuulla kunniansa! helpotti kyllä, mutta olin loppupäivän täysin poissa tolaltani.

Olin koulussa ja eräs samalla luokalla ollut nainen otti minut syystä tai toisesta silmätikukseen. Sitä kiusaamista ja paskanjauhamista kuuntelin pari vuotta. Lopulta kilahdin kunnolla ja kiusaaminen loppui siihen. Muutama vuosi sitten kuulin hänen kuolleen syöpään ja ajattelin, että paha sai palkkansa. Silloin helpotti.

Olen tulella käypä ihminen. Päästelen aika estottomasti höyryjä jos tarve vaatii.

Yleensä vastapuolet menee hämilleen, mutta tutut ottaa jo ihan rennosti pikku kilahtelut.



Ei hävetä, se puhdistaa ilmapiirin nopeasti ja tehokkaasti.



Viimeksi vedin raivarit kun eräs ääliö pysäköi turhaan lapsiparkkin lähikaupan pihassa, jossa niitä paikkoja on vain kaksi.

Jouduin itse roudaamaan lapset ja kassit pihan perälle, minne ei pääse edes ostoskärryillä.

Kuuli kunniansa.

ja edessä käveli nainen koiransa kanssa oikealla puolen tietä. No koira päätti juuri siinä mun nenän edessä vaihtaa pyörätien reunaa (pitkässä flexissä oli) ja jouduin väistämään nurmikolle ja läheltä piti etten turvalleni mennyt. Tää nainen ei välittänyt pätkääkään siitä, että oli itse päästänyt koiran pomppimaan pyörätien yli, vaan alkoi syyttää minua. Kun pääsin sieltä ojan pohjalta pois niin huusin peräsuoli putkella sille akalle että pidä itse koirasi oikealla puolen tietä, ei ole koiran syy että juoksee yli vaan sen taukin joka siellä narun toisessa päässä on. Ei todellakaan hävettänyt mua tippaakaan, huusin sille akalle ihan täysillä.

entiselle poikakaverille ja omalle äidille. Mutta niitä ei varmaan lasketa.



Kerran hermostuin apteekissa eräälle naiselle. Oma lapsi oli kipeä, kovassa kuumeessa ja oli ollut jo useita päiviä tosi känkkärä. Käytin lääkärissä ja tämä määräsi tehokkaampaa lääkettä millä kuume laskee. No apteekissa järkky jono, loputon odotus. Tässä apteekissa ei ollut numerolappuja vaan seisottiin yhdessä jonossa josta jonon ensimmäinen meni sille tiskille joka vapautui.



Juuri kun olin jonon ekana, sisään tuli nainen joka kylmän rauhallisesti käveli jonon ohi suoraan vapautuvalle tiskille. Silloin kävin kierroksilla ja kävelin rouvan viereen ja ääntä korottaen sanoin että nyt on minun vuoroni, rouva kävelee tuonne jonon päähän kuten kaikki muutkin. Siinä vaiheessa sanoi että hänellä on kiire. Minä siihen että kiinnostaa ihan vitusti.



Varmaan olisin ääntä korottanut vielä reilummin jos olisi alkanut enemmän äkisemään...