Lue keskustelun säännöt.
Loppuuko mielestänne kummien "velvollisuus" rippijuhlaan?
29.07.2011 |
Meillä on monta kummilasta ja osaan on suhde etääntynyt jo välimatkankin takia. Tuntuu, että olemme monelle vain lahja-automaatteja. Mitään vastavuoroisuutta ei ole. Postissa lähetetystä paketeista ei tule mitään kommentteja (ovatko tulleet edes perille). Ei kerrota lasten kuulumisia, lähetetä kuvia tms. Vieläpä tuntuu, että kirkosta eronneiden takia kummiksipyyntöjä tulee tiuhemmin kuin ennen. Eli onko ok, jos me sitten omalta osaltamme lopetamme yhteydenpidon rippijuhlaan?
Kommentit (8)
ym loppuu rippijuhliin, mutta toki esirukouksissa voi muistaa lasta loppuelämän, ja minusta yo-juhliin ja valmistujaisiin ym pitäisi jotenkin osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kummisuhteet perustuvat vanhempien ystävyyssuhteisiin, eli kummilapset ovat ystävien ja sisarusten lapsia.
Jotkut asuvat kaukana, mutta eihän se nykytekniikalla tarkoita sitä, ettei oltaisi tekemisissä kummilapsen (tai hänen vanhempiensa) kanssa. Lisäksi meidän kummilapset (meillä on miehen kanssa omia ja yhteisiä) on kamalan kivoja, joten heidän kanssaan on mukava olla tekemisissä.
nykyään, että se on välttämätön paha, mistä pitää mahdollisimman pian päästä eroon.
Itse olen jo 30-vuotias ja kahden kouluikäisen äiti. Minulla itselläni on yksi kummitäti ja yksi kummisetä. He ovat olleet elämässäni mukana syntymästäni asti. (eivät ole pariskunta vaan heillä omat perheensä.) Viikottain soitellaan ja parin kuukauden välein tavataan. He muistavat minua kaikkina syntymäpäivinä, jouluna, jopa nimipäivänä. Joskus tulee pelkkä kortti, joskus jotain pientä lahjaa.
Minusta on ollut ihanaa, kun äidin ja isän lisäksi on ollut kaksi muuta aikuista, jotka ovat melkein yhtä läheisiä kuin oma äiti ja isä.
Valitettavasti omien lasten kummit ovat ihan eri maata. Ainoastaan oma siskoni muistaa lapsia, käy kylässä, hoitaa ja osallistuu lasten elämään. Muita ei kiinnosta paskankaan vertaa. Ei edes korttia tule syntymäpäivinä. Itselle olisi tärkeintä juuri se aikuisen ja lpsen välinen ystävyys. Tavataan, jutellaan, tehdään yhdessä asioita ja ollaan "yhtä perhettä". Kovasti näin piti olla, muttaeipä noita "kummeja" ole kiinnostanut.
Aluksi itse laitoin lapsista kuvia, pidin yhteyttä jne.. mutta huomasin sen olevan täysin yksipuolista.
Yo-juhlat/valmistumisen tai sekä/että tulen tulevaisuudessakin muistamaan, mutta muuten en ole aktiivinen osapuoli.
Vedin lopullisesti herneen nenään kun edes rippilahjasta ei kiitetty. Minusta pieni kiitoskortti tai kuva olisi kuulunut hyviin tapoihin; mutta ei. Enkä väitä olleeni hyvä enkä aktiivinen kummi mutta silti lahjasta PITÄÄ kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on muutamaan kummilapseen hyvin lämpimät välit ja olen kyllä jatkanut synttäri- ja joulumuistamisia pienimuotoisesti vieläkin. Isoimmat on jo parikymppisiä.
Mutta tosiaan, ripille pääsy on se päätepysäkki, jos ei muuten pidä yhteyttä, niin lahjomisen voi lopettaa siihen.
Hyvä kysymys.
Ajattelen, että lahja-automaatti ei tarvitse olla, mutta kummeus sinäsä ei pääty koskaan. Äidilläni 60v on oikein hyvä kummisuhde 90+ kummitätiin.
Kun kummilapsi on vähän isompi olen facebookissa yhteydessä ja yritän välittää viestiä, että olen aikuinen ystävä, jos joskus tarviit kuuntelijaa. Riparilla kummeudesta puhuttiin ja mietittiin millainen kummi itse haluaisi olla.