Neuvoja ja mielipiteitä tähän perheen perustamiskysymykseen. (selostus on)

Olen eronnut yhden 5-vuotiaan yh. Tosi paljon toivoisin sisaruksia pojalleni. Nyt vanhan ystäväni kanssa meillä on alkanut olla selvästi muutakin kuin ystävyyttä. Hän on hauska ja kiva mies, mutta ei herätä minussa suurta intohimoa (kuten pojan isä aikoinaan teki, vaikka se sitten loppuikin parin vuoden päästä se intohimo...). Tällä ystävämiehellä on kaikki kunnossa, hyvä työ, talo, varallisuus jne. Meitä yhdistää myös harrastus. Hän tulee kivasti toimeen poikani kanssa.



Mietin, että voisin perustaa perheen hänen kanssaan. Hän sitä toivoisikin. Itse emmin. Odotan ehkä jotain suurempaa tunnetta ja sitä intohimoa. Toisaalta aikaisemmissa suhteissani olen huomannut, että se ei kauaa koskaan minulla kestä. Tämän miehen kanssa keskustelut ovat syvällisiä ja mielenkiintoisia.



Mutta voiko tältä pohjalta lähteä yhteiseen elämään? Kantaako se? En enää haluaisi erota. Ajattelen, että nyt jos perheen perustan, se pysyy loppuelämän yhdessä. Onko teillä ajatuksia tai mielipiteitä? -Kiitos-