Työssäkäyvät äidit - onko muutkin aina yhtä poikki kuin minä?

Ja kyllä, minäkin olen työpäivän jälkeen ihan poikki. Mutta ei se ole ne lapset jotka väsyttää vaan se työ. 8 tuntia päivässä + pari tuntia työmatkoihin vie mehut. Loppuun 14 tuntiin pitää kuitenkin mahduttaa kaupassakäynti, ruuanlaitto, kotityöt jne (ja nukkuminen johon jää aina liian vähän aikaa). Helppoa olisi jos sen vapaa-ajan saisikin käyttää ihan vain lasten kanssa oleskeluun.



Itselleni löysin yhden ison helpotuksen arkeen: yhdistin työmatkan ja liikunnan. Kuljen nyt töihin polkupyörällä 45 minuutissa kun aikaisemmin istuin bussissa saman ajan. Töissä väsyttää nyt paljon vähemmän kun aloitan aamun liikunnalla.

mutta en ole tajunnut, miten te muut sen oikein teette? Töissä pitää olla aamulla tasan kello kahdeksan ja pyöräilyyn menisi ehkä noin 45 min. Vaatteet pitäisi tietty vaihtaa ja meikki korjailla, mutta miten sitä voi aloittaa työt täysin hiki valuen? Tai jos sataa vettä kaatamalla tai on liukasta ja pakkasta, eikö se pyöräily kaadu heti siihen?

Mutta mulla on sähköavusteinen fillari: pääsen sillä ripeää vauhtia ilman suurempaa hikoilua, ja saan silti liikuntaa sillä se ei avusta ilmanpolkemista.

erittäin väsynyt 3:n lapsen työssä käyvä äiti.



Mitenkö jaksan? En mitenkään. Pakko on vain puskea eteenpäin, umpiväsyneenä. Ainut lohtu on, että työ on mulla määräaikainen. Lasken kuukausia, viikoja ja päiviä siihen, kun tämä loppuu. Ja seuraavan kerran töitä hakiessani olen jo paljon viisaampi monessa asiassa. Tällaiseen alipalkkattuun orjatyöhön, joka vie tekijästään viimeisen päälle kaiken mehun, en enää kuuna päivänä lähde. Menen mieluummin vaikka leipäjonoon. Mutta jos tämän nyt saan vietyä kunnialla loppuun, niin sellaiseen ei pitäisi olla mitään tarvetta, vaan tulevaisuuden kannalta tämä on nyt vain jaksettava. Ehkä tämän tiedostaminen on se ainut asia, joka pitää minut liikkeessä ja auttaa aamuisin sängystä ylös.

mitä sillä tarkoitetaan. Omat harhaiset kuvitelmasi hyvästä vanhemmuudesta ovat säälittävän köykäisiä.

Jos ymmärtäisit itse ensin mitä kirjoitat, voitaisiin keskustella samasta asiasta. Ainahan sitä voi ilkeyttään kaikenlaista toivoa, kun ei itse kykene perushuolenpidosta ymmärtämään.

Ei ihme, että niin paljon lastensuojelun ja -psykiatrian asiakkaita nykyään, kun vanhemmat itse ovat noin kipeitä.

Siihen kuuluu hyvin monia eri aspekteja elämästä. Hyvään vanhemmuuteen taas kuuluu paljon, paljon muutakin kuin hyvä elämänhallinta.

Olet nyt niin monta kertaa ottanut lastensuojelun asiakkuuden esille, että epäilen, että teidän perheenne kuuluu lastensuojelun piiriin. Mikään muu ei selitä tuollaista jatkuvaa vihjailua. Olet ilmeisesti katkeroitunut, koska perheenne saa tarvitsemaansa apua, mutta et vain itse kykene näkemään sitä avun tarvetta. Ja nyt lipsahti mukaan lastenpsykiatriakin. Ei savua ilman tulta.

tulla yksittäisen tilanteen perusteella arvostelemaan toisen elämänhallintaa. Kerran se mielestäsi on niin laaja käsite, hyvinpä yksinkertaisen tilanteen perusteella vedät laajoja johtopäätöksiä. Jos olet niin älykäs, kuin esität olevasi mielestäsi, luulisi että ymmärrät myös sen.

Jos aloittaa toisen arvostelemisen jostain, on oltava valmis ottamaan itsekin arvostelua vastaan.

niin kyseessä on hyvinkin ongelmallinen tilanne, eikä se rajoitu pelkästään lasten yökyläilyihin.

että otan sen lapsen toiste yökylään?

lämänhallinan kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä - ei kukaan voi lapsen luokkakaverin vanhemmista päältäpäin päätellä, että he ovatkin täydellisen itsekeskeisiä kusipääpönttöjä. Sen huomaa sitten tuollaisessa tilanteessa - ja siitä tekee sitten johtopäätöksensä.

Niin. Se elämänhallinta...

vaan pidin tuolloin lupaukseni omalle lapselleni. Sen jälkeen ko. perheeseen on otettu asiallisesti etäisyyttä, mutta välejä katkaisematta.



Lapsellani on paljon kavereita, joten yhden pysyminen nyt vähän etäämmällä ei ketään haittaa.



Sitä on elämänhallinta ja vanhemmuus.

ettenkö kykenisi kieltäytymään, vaan sitä että asia oli jo lapsille luvattu.



Eikä se yökyläily mitään ongelmia aiheuttanut, vaan ko. äiti joka luuli, että minä päivystän töissäkin hänen asioitaan.

vaan pidin tuolloin lupaukseni omalle lapselleni. Sen jälkeen ko. perheeseen on otettu asiallisesti etäisyyttä, mutta välejä katkaisematta.

Lapsellani on paljon kavereita, joten yhden pysyminen nyt vähän etäämmällä ei ketään haittaa.

Sitä on elämänhallinta ja vanhemmuus.

että lapsen kaveripiirin kaventaminen on hyvää elämänhallintaa tai vanhemmuutta. Eikä pidä yllättyä, jos kaveripiiri tuostakin vielä pienenee, sillä anteeksi nyt vain, et vaikuta kovinkaan tasapainoiselta ihmiseltä.

ettenkö kykenisi kieltäytymään, vaan sitä että asia oli jo lapsille luvattu.

Eikä se yökyläily mitään ongelmia aiheuttanut, vaan ko. äiti joka luuli, että minä päivystän töissäkin hänen asioitaan.

että aina ei voi pitää kiinni luvatuistakaan asioista. Sinä vain teet itsestäsi marttyyriäitiä ja yrität esittää parempaa kuin oletkaan. Huonolla menestyksellä. Moni on jo tässä ketjussa kyseenalaistanut vointiasi. Katso hyvä ihminen peiliin.

Kun ei se lupauksen pitäminen ollut mikään ongelma.



Ja lapsen nyt vaan täytyy oppia, että on olemassa niin hankalia ihmisiä, että heihin täytyy osata ottaa etäisyyttä, kuten nyt on tehty.



Eikä tässä ketjussa ole vointiani kyseenalaistanut kuin yksi ainoa herjaaja.

niin en tajua, miksi asiaa pitää vatvoa täällä viikkokausia.



Päästä jo irti.

ja elämänhallintaa on se, että kontrolloi keitä ystävikseen ja tuttavikseen laskee.



Tasapainottoman kontrollifriikin sekaantumista ei pidä sietää - ja lapsellenikin on paljon terveempää panostaa kaverisuhteisiin, jossa hän on tasapuolinen kaveri - eikä vain palanen kaverin äidin verkkoa.



Tää äiti itse kertoi, että hänet koetaan kontrolloivaksi - ihmetteli miksi...



Kuulemma jo leikkipuistossa hän sai natsin maineen, kun pyrki määräilemään miten ko. puistossa leikitään. Sen jälkeen sama homma päiväkodissa - ja viime keväänä joutui rehtorin puheille, kun oli pyrkinyt sekaantumaan liikaa lapsen koulun asioihin...



Joten eiköhän se minun reaktioni häneen ollut aika tyypillinen reaktio, jonka kymmenet perheet ovat saaneet ennen minua.

vaan kerroin horror-esimerkin. Ja kukahan tässä nyt vatvoo ja herjaa ja solvaa ja vääntää ja kääntää...



Menisit, hyvä ihminen, nauttimaan syyssäästä, etkä täällä nävertäisi!

ja elämänhallintaa on se, että kontrolloi keitä ystävikseen ja tuttavikseen laskee.

Tasapainottoman kontrollifriikin sekaantumista ei pidä sietää - ja lapsellenikin on paljon terveempää panostaa kaverisuhteisiin, jossa hän on tasapuolinen kaveri - eikä vain palanen kaverin äidin verkkoa.

Tää äiti itse kertoi, että hänet koetaan kontrolloivaksi - ihmetteli miksi...

Kuulemma jo leikkipuistossa hän sai natsin maineen, kun pyrki määräilemään miten ko. puistossa leikitään. Sen jälkeen sama homma päiväkodissa - ja viime keväänä joutui rehtorin puheille, kun oli pyrkinyt sekaantumaan liikaa lapsen koulun asioihin...

Joten eiköhän se minun reaktioni häneen ollut aika tyypillinen reaktio, jonka kymmenet perheet ovat saaneet ennen minua.

Tämä juttu vain paisuu ja paisuu, mitä enemmän kerrot lisää.

Hae apua.

vaan kerroin horror-esimerkin. Ja kukahan tässä nyt vatvoo ja herjaa ja solvaa ja vääntää ja kääntää...

Menisit, hyvä ihminen, nauttimaan syyssäästä, etkä täällä nävertäisi!

Toivottavasti pystyt jo jättämään asian vatvomisen sikseen.

helpottaa kun jää 1,5h/päivä autossa ruuhkista istumista pois.



Ei tuota jaksakaan. meillä kotona ei ole putipuhdasta koska ei vain jaksa.

Onko sinulla mahd. tehdä lyhennettyä työaikaa?



Lisäksi se, että ei palaudu viikonloppuna työnrasituksesta on yksi oire työuupumuksessa, jota vähätellään ihan liikaa. Jos tuo jatkuu, mene ihmeessä työterveyteen ja vaadi sairaslomaa.

mä teen lyhennettyä työaikaa, koska haluan jaksaa olla lasteni kanssa. jos tekisin täyttä työaikaa, joutusin palkaamaan siivoojan, jos haluausin ehtia olla lastem kanssa. mun työviikko siis 4 päivää.