Jotkut köyhät perheet käyttävät mielestäni rahaa holtittomasti
Kaikki eivät siis niin tee, mutta jotkut. Rahaa laitetaan alkoholiin, tupakkaan, kalliisiin vaatteisiin, eikä ajatella että loppukuussakin pitäisi syödä ja lapsi tarvitsee kenties talvitakin tai luistimet. Joissakin perheissä on myös koiria ja kissoja kuin Vilkkilässä. Lemmikkien ruokinta ja lääkintäkulut ovat kalliita. Köyhissä perheissä sekin voi olla lapsilta pois. Kissa ja koira voi olla kiva juttu, mutta pitääkö hankkia kokonainen kennel...
Kommentit (88)
Taidat olla aikamoinen Sherlock kun viimein keksit että huonoilla taloudenpitokyvyillä ja köyhyydellä on jotain tekemistä keskenään.
Minä olen huomannut että ylipainoiset perheet käyvät usein McDonaldsissa. En tee siitä tänne avausta, koska siinä ei ole mitään yllättäväää.
Ja kun itse olin opiskelemassa, mulla ei todellakaan ollut autoa, nettiyhteyttä, lemmikkejä, uutta isoa telkkaria + kotiteatterisysteemejä jne... Ja yhdellä sukulaisella on nuo kaikki, eikä tosiaan saa kuin sen opintotuen ja loput nyhtää törkeästi äidiltään, joka on aivan kusessa huonon rahatilanteen takia. Jotain rajaa! Kyllä opiskelijana pitäisi vähän vähemmällä tulla toimeen, eikä elää kuin kuninkaat muiden kustannuksella. Nettiin pääsee koululla, kissasta ei ole kuin vaivaa ja rahanmenoa, bussit ja juna on keksitty, jne...
jos on rahaa alkoholiin, tupakkaan ja kalliisiin vaatteisiin, niin se alunperin käytössä ollut summa ei ole ollut mikään ihan pieni, vaan se päätettiin käyttää huonosti. Eri asia on, jos sitä rahaa ei ole alunperin ollutkaan.
Usein tuntuu, että kaikkein vähävaraisimmat ostavat kaikkein kalleinta. Täytyy saada parasta, ettei vaan näy ulospäin, ettei rahaa ole? Itse kuulun siihen "köyhien joukkoon", saan samaa palkkaa, kuin monet ystävistäni, jotka sanovat aina, ettei ole rahaa. Joka kuukausi ihmetellään, "miten sulla on vielä rahaa" ja miten on varaa vaikkapa matkustella. Minä käytän kirppiksiä, toiset ostavat kalleimpia merkkivaatteita. Ostan aleista, merkittömiä, toiset edelleenkin niitä merkkivaatteita. Pitää olla aina sitä ja tätä, ettei lapsi tule kiusatuksi jne. Omani olen aina antanut valita kirpparilta mitä haluaa - kun saa valita vaatteet itse, joista tykkää ja jota "ylpeänä kantaa", ei varmasti tulekaan kiusatuksi.
Tarkoitus oli kai sanoa, että tärkeintä on kai se, miten sitä rahaa käyttää, ei se miten paljon sitä tulee.
Usein tuntuu, että kaikkein vähävaraisimmat ostavat kaikkein kalleinta. Täytyy saada parasta, ettei vaan näy ulospäin, ettei rahaa ole? Itse kuulun siihen "köyhien joukkoon", saan samaa palkkaa, kuin monet ystävistäni, jotka sanovat aina, ettei ole rahaa. Joka kuukausi ihmetellään, "miten sulla on vielä rahaa" ja miten on varaa vaikkapa matkustella. Minä käytän kirppiksiä, toiset ostavat kalleimpia merkkivaatteita. Ostan aleista, merkittömiä, toiset edelleenkin niitä merkkivaatteita. Pitää olla aina sitä ja tätä, ettei lapsi tule kiusatuksi jne. Omani olen aina antanut valita kirpparilta mitä haluaa - kun saa valita vaatteet itse, joista tykkää ja jota "ylpeänä kantaa", ei varmasti tulekaan kiusatuksi.
Tarkoitus oli kai sanoa, että tärkeintä on kai se, miten sitä rahaa käyttää, ei se miten paljon sitä tulee.
Olen itse samanlainen kuin sinä - käytän kirpputoreja jne eivätkä tuloni ole isot, ja itskein tykkään ne vähäiset rahani pistää mieluummin matkustamiseen. En itse arvosta merkkivaatteita sinänsä ollenkaan. Mutta silti jokin tässä tekstissäsi tuntuu tökkivän. Nimittäin JOS joku tykkää mieluummin ostella merkkivaatteita kuin vaikka matkustaa, niin millä perusteella - oikeastaan - se olisi yhtään holtittomampi tai huonompi kohde pistää rahaa? Toki ymmärrän, että sinusta se on turhuutta (ja niin minustakin), mutta ehkä jonkun mielestä taas matkustaminen on turhaa. Joku ihmettelee, miten toisella on varaa matkustella - sinä ihmettelet, miten joku pistää rahansa merkkivaatteisiin.
köyhän pitäisi aina valita huonoa, pukeutua myllyverkkareihin ja käydä lomallaan korkeintaan Torniossa joka kolmas vuosi. Miksei köyhäkin saisi nauttia elämästään? Vaikkei innostukaan kilpailemaan tulotasollaan muiden kanssa tai rahkeet eivät siihen riitä jostain syystä (työttömyys, sairaus jne)
köyhän pitäisi aina valita huonoa, pukeutua myllyverkkareihin ja käydä lomallaan korkeintaan Torniossa joka kolmas vuosi. Miksei köyhäkin saisi nauttia elämästään? Vaikkei innostukaan kilpailemaan tulotasollaan muiden kanssa tai rahkeet eivät siihen riitä jostain syystä (työttömyys, sairaus jne)
Asiallinen pukeutuminen on iätöntä, muoti-idioottina olo vie rahat.
Jos ei viitsi osallistua yhteiskunnan töihin, ei kuulu paljoa yhteiskunnalta saadakaan. Pakkotyövelvoite kaikille olisi kohtuullinen vaatimus, jos kerran yhteiskunnan pitää jotain maksaa. Ojaa kaivamaan, jos ei muuta keksitä.
mutta kyllä mua suoraan sanottua itseäni sieppaa, jos joku menee jollain sossun lapuilla ostelemaan energiajuomia.
Siis itse tienatun rahan kukin käyttäköön tavallaan. Mutta jos olet sossun elätti ja muut maksavat elämisesi, niin toivoisi järkeä siihen rahankäyttöön.
Jotkut merkkivaatteet ja reissut kun ovat sellaisia, ettei ihan tavisperheelläkään (joka osallistuu köyhän kustannuksiin) ole niihin varaa.
Mun mielestä sossun pitäiskin kurssittaa kaikki toimeentulosaajat (tai osa heistä) järkevään rahankäyttöön.
mutta kyllä mua suoraan sanottua itseäni sieppaa, jos joku menee jollain sossun lapuilla ostelemaan energiajuomia.
mitä niillä lapuilla (tarkoittanet maksusitoumusta, joka kuitenkaan EI ole normitapa maksaa toimeentulotuki) tai sossun rahoilla sitten saisi ostaa? Miten energiajuoma eroaa vaikka karkkipussista, ketsupista, oreganosta, pakastepitsasta, punajuurisalaatista, greippimehusta, pullapitkosta tai kahvikupillisesta?
Siis itse tienatun rahan kukin käyttäköön tavallaan. Mutta jos olet sossun elätti ja muut maksavat elämisesi, niin toivoisi järkeä siihen rahankäyttöön.
Eihän sillä rahankäytön järkevyydellä oikeastaan ole mitään väliä, koska saman rahasumman sieltä saa käytti sen sitten järkevästi tai typerästi. Sitäpaitsi joku energiajuoma ei taida paljon maksaa - en itse niitä juo, mutta olettaisin olevan samaa hintaluokkaa kuin cokis, eli ei todellakaan mikään hurja investointi.
Jotkut merkkivaatteet ja reissut kun ovat sellaisia, ettei ihan tavisperheelläkään (joka osallistuu köyhän kustannuksiin) ole niihin varaa.
Mun mielestä sossun pitäiskin kurssittaa kaikki toimeentulosaajat (tai osa heistä) järkevään rahankäyttöön.
No siis jos toimeentulotuen saajalla on rahaa merkkivaatteisiin ja matkoihin, niin eikös se juuri ole osoitus siitä, että sitä rahaa todellakin osaa käyttää järkevästi, ja osaa säästääkin. Jos tavisperhe moninkertaisilla tuloilla ei saa säästettyä rahaa johonkin muutaman sadan euron matkaan, mutta minimituloilla elävä pystyy, niin aika hyvää taloudenpitotaitoahan se siltä köyhältä ihmiseltä vaatii! Ehkä sitä kurssitusta kaipaisikin se keskituloinen, joka ei kykene samaan?
ja me muut (minä ja lapset) sitten siitä kärsimme. Olen harkinnut eroa asian vuoksi. Ehkä vielä jonain päivänä sen teenkin. Ristiriitaista, sillä rakastan häntä, ja hän minua. Mutta ei tätä iankaikkista rahattomuutta oikeasti jaksa, etenkin kun syy on ihan oikeasti siinä, ettei toinen osaa eikä edes halua oppia rahankäyttöä!!
Kaikki eivät siis niin tee, mutta jotkut. Rahaa laitetaan alkoholiin, tupakkaan, kalliisiin vaatteisiin, eikä ajatella että loppukuussakin pitäisi syödä ja lapsi tarvitsee kenties talvitakin tai luistimet. Joissakin perheissä on myös koiria ja kissoja kuin Vilkkilässä. Lemmikkien ruokinta ja lääkintäkulut ovat kalliita. Köyhissä perheissä sekin voi olla lapsilta pois. Kissa ja koira voi olla kiva juttu, mutta pitääkö hankkia kokonainen kennel...
mutta kyllä mua suoraan sanottua itseäni sieppaa, jos joku menee jollain sossun lapuilla ostelemaan energiajuomia.
Kerran oli rahat totaalisen loppu. Soitin sossuun ja sain maksusitoumuksen. Mainitsin, että tarvitsisimme ruokaa, vaatteita ja wc-paperia. Menin kauppaan sitoumuksen (jossa luki "ei alkoholi- eikä tupakkatuotteita") kanssa, kiersin ja keräsin tarvittavat tuotteet, menin neuvotulla tavalla infopisteeseen jossa nämä maksarijutut ko. kaupassa hoidettiin - ja sain kuulla, että maksarilla saakin ainoastaan elintarvikkeita, siis syötävää ja juotavaa! Ei siis vaippoja, ei vessapaperia, ei shampoota. No, maksarin arvosta jäi parikymppiä käyttämättä. Myyjä ehdotti, että kävisin tuolla hakemassa "vaikka karkkia lapsille vietäväksi ja pari limpparipulloa". Siis todellakin: olisin voinut ostaa vaikka koko 80e:lla karkkia, limsaa, sipsiä, einespitsoja, mitä tahansa turhaa ja epäterveellistä mättöä, mutta oikeasti elintärkeitä vaippoja lapsellemme en sillä saanut!
tiettyyn rajaan asti ovat mielestäni järkeviä ostoksia köyhillä. En tiedä mitä tekisin nyt jos en olisi 5-7 vuotta sitten ostanut laatuvaatteita koska kotihoidon tuella en ole voinut ostaa juuri yhtään uutta vaatetta pariin vuoteen. Vanhat siis edelleen käytössä ja käyttökelpoisina. Jos jotain uutta tarvitsen, mieluummin panostan laatuun kuin ostan vaatteen vain yhdeksi kaudeksi. Myös lapsille ostan sellaisia vaatteita ja tarvikkeita jotka voin hyvinä myydä vielä eteenpäin. Koira meillä on ja tärkeän perheenjäsenen tarpeista pidetään varmasti huolta.
Ruoka on toinen asia josta tingitään vain vähän. Perusruoka-aineista saa superhyvää terveellistä ruokaa ja luomuun panostamme mahdollisuuksien mukaan. Eettisyydelle ei ole hintaa.
Aiemmasta elämästä poiketen meille ei enää tule lehtiä, osteta alkoholia tai tupakkaa, käydä matkoilla tai ulkona syömässä jne. Omat harrastukset ovat muuttuneet ilmaisiksi tai muuten hyödyllisiksi kuten esim. neulonta.
Säästöön meillä ei rahaa jää mutta elämäntilanne on nyt tämä. Kyllä meillä voisi varmasti säästää enemmän mutta miksi jos elämä olisi silloin kurjempaa? Me olemme köyhiä joilta ei mitään tärkeää puutu, vain se paksu lompakko. Jos kituuttaisimme monessa asiassa, emme olisi niin köyhiä mutta hyvää monta asiaa puuttuisi. Miksi olisin iloinen suuresta tilin saldosta jos en voi ostaa niitä asioita joita haluan?
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.
tarvitsee nykyään niin paljon ja niin usein, että sen soisin kaikista köyhimmillekin vaikka valtion maksamana. Netin avulla säästää aikaa ja rahaa, ja varsinkin sitä rahaa köyhän pitäisikin säästää.
Itse opiskelen sellaista alaa, ettei ilman nettiä pärjäisi millään. Lähes kaikki kurssimateriaalit ovat netissä, tehtäviä palautetaan netin kautta erilaisiin oppimisympäristöihin tai sähköpostilla, luentojen peruutukset ilmoitetaan netin kauttan jne.
Jos tekisin kaiken yliopistolla (+laskujen maksu ja muu oma netin tarve) niin joutuisin asumaan siellä.
Ja kun itse olin opiskelemassa, mulla ei todellakaan ollut autoa, nettiyhteyttä, lemmikkejä, uutta isoa telkkaria + kotiteatterisysteemejä jne... Ja yhdellä sukulaisella on nuo kaikki, eikä tosiaan saa kuin sen opintotuen ja loput nyhtää törkeästi äidiltään, joka on aivan kusessa huonon rahatilanteen takia. Jotain rajaa! Kyllä opiskelijana pitäisi vähän vähemmällä tulla toimeen, eikä elää kuin kuninkaat muiden kustannuksella. Nettiin pääsee koululla, kissasta ei ole kuin vaivaa ja rahanmenoa, bussit ja juna on keksitty, jne...
...että toinen ostaa merkkivaatteita joka kuukausi niin, ettei ensimmäisen palkkapäivän jälkeen ole rahaa mihinkään muuhun, syödään makaronia jne. ja hoetaan, ettei sitä rahaa ole.
Minä kun taas laitan rahaa matkustamiseen ja ostan niitä merkittömiä vaatteita, säästän puoli vuotta päästäkseni matkalle, eikä tarvitse kituuttaa ruuan tai rahan kanssa muutenkaan.
Ehkä olisin voinut avata tilannetta hieman erilailla jo aiemmassa viestissäni :)
Kerran oli rahat totaalisen loppu. Soitin sossuun ja sain maksusitoumuksen. Mainitsin, että tarvitsisimme ruokaa, vaatteita ja wc-paperia. Menin kauppaan sitoumuksen (jossa luki "ei alkoholi- eikä tupakkatuotteita") kanssa, kiersin ja keräsin tarvittavat tuotteet, menin neuvotulla tavalla infopisteeseen jossa nämä maksarijutut ko. kaupassa hoidettiin - ja sain kuulla, että maksarilla saakin ainoastaan elintarvikkeita, siis syötävää ja juotavaa! Ei siis vaippoja, ei vessapaperia, ei shampoota. No, maksarin arvosta jäi parikymppiä käyttämättä. Myyjä ehdotti, että kävisin tuolla hakemassa "vaikka karkkia lapsille vietäväksi ja pari limpparipulloa". Siis todellakin: olisin voinut ostaa vaikka koko 80e:lla karkkia, limsaa, sipsiä, einespitsoja, mitä tahansa turhaa ja epäterveellistä mättöä, mutta oikeasti elintärkeitä vaippoja lapsellemme en sillä saanut!
Ja ihan käsittämätöntä, ettei hygieniatuotteita saa ostaa, vaippoja tai vaikka kuukautissuojia! Miten te selvisitte tilanteesta, tarkoitan saitteko lapselle vaippoja mistään?
ja pummia rahaa. :( Laitoin kyllä sitten palautetta sossuun, että voisi siihen maksariin sitten niiden "ei alkoholia tai tupakkaa" lisäksi oheistaa vaikkapa seuraavan tekstin: "Ei myöskään vaippoja, saippuaa, wc-paperia, kuukautissuojia, hammastahnaa taikka muita syötäväksi kelpaamattomia, vaikkakin tarpeettomia tuotteita. Sen sijaan voit mielihyvin käyttää maksarin vaikkapa kokonaan karkkiin, jäätelöön, limppariin, sipseihin ynnä muihin herkkuihin - pitäähän köyhänkin elämässä jotain iloa olla!"
että mainitsin tarvitsevamme ruokaa, VAIPPOJA ja wc-paperia. Ei siis vaatteita. Typo oli! :)
Kai köhemmälläkin vanhemmalla saa joku ilo olla, vaikka tupakanpoltto ja saunaoluiden nauttiminen.
Jos siis lastenkin tarpeista huolehtii.
Niukasti eletään mutta aina on ruokaa ja lapsilla laadukkaat vaatteet ja harrastusvälineet. Kirppikset kun on keksitty..