Lue keskustelun säännöt.
5v lapsen pomottajakaveri
24.03.2010 |
5,5v tytölläni on samanikäinen kaveri (sanotaan vaikka "Vilma"), jonka käytös on vaivannut itseäni jo pidemmän aikaa, samoin tyttöäni ("Ulla"). Tässä jotain esimerkkejä (sori pitkä viesti!):
- Vilma haluaa aina määrätä sen miten leikki menee. Jos toinen ei innostu Vilman ehdotuksesta, yrittää aina selittelemällä saada toisen taivutettua tahtoonsa. Jos ei taivu, niin sitten Vilma alkaa mököttämään. Tosi paljon myös passuuttaa toista... tekee sen kyllä tosi imelällä ja ystävällisellä äänellä, joka itsestäni tuntuu tosi kierolta.
- Jos omalla tytölläni on joku erityisen kiva lelu tai Vilma huomaa että joku asia on tytölleni erityisen tärkeä, hän kiirehtii heti "omimaan" sen... ts. taas sillä imelällä tavallaan saa puhuttua lelun tms itselleen. Eikä osaa vuorotella, vaan taas selittelemällä monisanaisesti saa pidettyä kulloisessakin asiassa vuoron koko ajan itsellään. Aikuisen täytyy todella monta kertaa sanoa, että nyt on toisen lapsen vuoro, ennen kuin suostuu luopumaan (tai sitten pitää ottaa väkisin). Muut samanikäiset kyllä aikuisen sanomasta yleensä heti uskovat, varsinkin jos ei ole oma vanhempi.
-Erityisesti huolestuttaa se, miten suhtautuu kerhossa kerhonvetäjän kuuntelemiseen. Vilma tekee kaikkensa, ettei tarvitsisi kuunnella srk kerhon alkulöpinöitä. Tämä ei ole vain ajattelemattomuutta tai vilkkautta, mitä monilla muilla, vaan selkeästi oikein keskittyy siihen, ettei joudu alentumaan kuuntelemaan vetäjää. Keksii vaikka tikusta asiaa, jota voi toimittaa tytölleni (joka välillä jopa yrittää kuunnella ohjaajaa). En ole kertaakaan nähnyt, että Vilma olisi katsonut ohjaajaan tämän alkutuokion aikana, vaan keskittyy katsomaan mihin tahansa muualle. Mietin vain, että tuleeko tätä olemaan sitten koulussakin kun menevät tod.näk. samalle luokallekin.
Olen monesti paikalla kun tytöt leikkivät, ja olen Vilmalle antanut palautettakin. Kerrankin kun taas alkoi mököttää, kun hän ei saanut määrätä IHAN jokaista juttua, niin sanoin suurinpiirtein näin: "Älähän nyt mökötä, onhan se kivempi leikkiä kun kaikki saavat vuorotellen päättää mitä tehdään. Kyllä se on vähän niin, että Ullakin hakisi sua useammin leikkimään, jos olisit vähän iloisempaa seuraa (oli aikaisemmin kysellyt tytöltäni miksei ole pitkään aikaan hakenut häntä leikkimään). Alat kovin helposti mököttää jos et saa määrätä kaikkea. Iloisempien kavereiden kanssa on kivempi leikkiä... jne". Vilma vain ohitti kommentit ja selitti jotain siitä mitä oli sillä hetkellä tekemässä.
Oma tyttöni on minulle valittanut tästä pomottamisesta, ja olen sanonut, että ei hänen tarvitse antaa toisen koko aikaa määrätä. Sitten kun olivat kerran 4 samanikäisen porukalla ulkoilemassa, ja tyttöni tuli sanomaan että "taas se Vilma tekee sitä mistä puhuttiin"... sanoin, että saa se Vilmakin välillä määrätä, mutta jos muut ei saisi ollenkaan päättää mitä tehdään niin se ei ole reilua. Älkää välittäkö vaikka Vilma alkaisi mököttää. Jatkakaa leikkiä, kyllä se siitä leppyy. No niinhän tekivät, ja Vilma jaksoi mököttää itsekseen melkein puoli tuntia (vaikka häntä yritettiin välillä lepytellä)! Sitten alkoi hiljalleen soluttautua takaisin leikkiin.
Kerran kuulin sattumalta myös tämmöisen kommentin Vilman suusta: "Näitkö miten kovaa tönäisin tänään Maria ja se alkoi itkeä? Haluatko että teen sulle saman?". Tämä kommentti siis jonkun erimielisyyden tiimellyksessä leikeissä. Menin heti väliin ja sanoin, että meillä ei tuollaisia puhuta ja jos kuulen vielä että puhutaan, niin silloin saat lähteä ihan suoraan kotiin. Ei ole onneksi tuollaista uhkailua kuulunut sen jälkeen. Oma tyttöni tosin tokaisi tuohon heti, että "Vilma vaan vitsailee". Mutta en usko että vitsaili, tiedän että oli oikeasti tönäissyt toisen kaverinsa kumoon samana päivänä.
Vilman äidistä on tullut kaverini, ja pidän hänestä kovasti. Välillä kuitenkin mietityttää, että lapsia ei heillä kauheasti huomioida. Vanhemmilla on omat projektit, jotka vievät paljon aikaa, ja kotonakin keskitytään yleensä joko niihin tai muihin omiin juttuihin. Kovasti kyllä välittävät lapsista, mutta eivät ehkä osaa priorisoida lapsia "projekti"listansa kärkisijoille, vaan lapset tulevat siellä keskivaiheilla vasta... (tämä on siis oma tulkintani, enkä voi tietenkään olla 100% varma että olen oikeassa... enkä luonnollisesti myöskään tiedä miten paljon kotiolot vaikuttavat tämän tytön käyttäytymiseen).
Omaa tyttöäni kaverin käytös harmittaa, mutta hän haluaa kovasti välttää konfliktia, ja siksi yleensä alistuu. Silloin tällöin myös kieltäytyy menemästä leikkimään Vilman kanssa, eikä kovinkaan usein hae häntä itse leikkimään. Välillä heillä on kuitenkin kovinkin hauskaa. Muitakin kavereita lapsellani kyllä on, ja leikit sujuvat hienosti, joten se ei huoleta. Ongelma on kuitenkin siinä, että Vilman kanssa ollaan naapuruksia ja menevät tosiaan samaan eskariin ja siitä eteenpäin sitten kouluun. Pelkään, että Vilma alkaa manipuloida omaa tyttöäni enemmän, mitä vanhemmaksi tulee (toisaalta Ulla tuntuu sen verran fiksulta, että ei ihan helpolla mene mukaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä)...
Tuleeko teillä mieleen joitain vinkkejä, miten pitäisi toimia tämän kaverisuhteen kanssa jatkossa? Onko toiveita, että käytös muuttuisi parempaan lähivuosina (esim siellä eskarissa)?
Kommentit (24)
sekä pitäisin huolta ettei Vilma tule samalle luokalle Ullan kanssa. Toivomuksiahan saa esittää. Ulla ehtii vielä ennen eskarin alkua saamaan muita kivoja kavereita vaikkapa tuon Marian jota tönittiin. Ullakin saattaa saada ikävän lapsen maineen jos on Vilman kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se etäisyyden ottaminen juuri onkin hankalaa. Kun kerran ollaan naapuruksia ja äiditkin vielä kavereita. Ja tämä "Vilma" monesti oikein ripustautuu tyttööni, esim kerhossa. Molemmat ovat siis tällä hetkellä kotihoidossa, ja yhdessä käydään kerhoissa (sekä aikuisten kanssa että ilman).
Jos lapseni lakkaisi leikkimästä tämä kaverin kanssa, niin pelkäisin myös, että kaveri kostaisi viimeistään koulussa kiusaamalla ja yllyttämällä muita kiusaamiseen.
Yrittää voisi ehkä sellaista, että antaisi kaverille mahdollisimman positiivisia kokemuksia, että hänet huomataan meillä ja että hän on arvokas ja tärkeä niinkuin kaikki muutkin (ilman että hänen täytyy sitä itse pomottamalla tms. hoitaa). Järjestäisi oikein sellaisia tilanteita. Sitten ehkä kuuntelisi paremmin mitä hänelle näistä asioista sanotaan? Mutta tämä on aika raskas tie, kun toisen käytös tuppaa niin helpolla ärsyttämään...
t.ap
Että siinähän sitä oppii että meitä on kaikenlaisia, ja keskityn parantamaan oman lapseni itsetuntoa ja huolehdin että kavereita on muitakin. Mun pojalla on tuollainen samanlainen kaveri joka myöskin on meidän lähin naapuri eli kanssakäymistä on vaikea välttää. Joskus tuo ipana ärsyttää niin paljon että tuntuu että haluaisin tarrata sitä tukasta :/ Puhun usein pojan kanssa siitä että ei kannata mennä mukaan noihin juttuihin ja siitä miltä lapsesta tuntuu kun toinen pomottaa, enkä rohkaise poikaani ottamaan yhteyttä tähän lapseen, toisaalta en myöskään kiellä jos lapsi itse tahtoo mennä kyläilemään.
Olisi kyllä aika vaikeaa esittää toivomus eri luokista... nimittäin on monta saman porukan kaveria, jotka on toivottu samaan eskariryhmään. Sitten omani joutuisi koko porukasta erilleen. :(
-ap
t.ap
p.s. Kaikkein eniten toivon, että kaveri vielä muuttaisi käytöstään paremmaksi!!! (onkohan ihan mahdoton toive?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika on pomottaja. Ja jos joku tietää, että miten lasta voisi opettaa siitä pomottamisesta pois, niin mielelläni kuulisin vinkkejä.
Nyt ihan päivittäin muistutan poikaa, ettei se saa aina määrätä mitä tehdään, ettei muita voi pakottaa hänen tahtoonsa, ja että muutkin haluavat asioita, ei vain hän. Minkäänlaista tulosta ei ole vielä näkynyt, lapsi on nyt 5 v.
Toinen lapsi meillä on ihan normaali vastavuoroinen leikkijä. Joten luonteessa tuo taitaa olla. Mutta joka tapauksessa siitä pitäisi jotenkin opettaa pois, mutta miten?
Olisi kyllä aika vaikeaa esittää toivomus eri luokista... nimittäin on monta saman porukan kaveria, jotka on toivottu samaan eskariryhmään. Sitten omani joutuisi koko porukasta erilleen. :( -ap
jos kertomasi pitää paikkansa niin Vilmahan on häirikkö ja kiusaaja. Tönii lujaa ja vielä ylpeilee sillä. Ihmettelen suuresti jos kannustat tyttöjen kaveruutta. Oma lapsesikin vaikka pieni onkin ymmärtää jo minkälainen tyttö tuo Vilma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naapurissa, mutta onneksi tämä on vuotta vanhempi eli eivät joutuneet samalle luokalle. Lapseni ei enää halua hakea tätä toista ulos ja tulee sisälle kun toinen alkaa pomottaa, vaikka sitten usein silloin meidän nuorempi lapsi jää leikkimään pomottajan kanssa.
Vaikeudet kasaantuivat parissa vuodessa siihen pisteeseen että kumpikaan lapsistamme ei enää leiki hänen kanssaan.
Hän on ilkeä aina jollekin, syrjii, ajaa pois leikeistä aina kolmannen millon kenetkin, käyttää kaameaa kieltä, saa luuhata pitkin kyliä, rajaton ja TÄYSIN vailla kasvatusta jäänyt lapsi jolla ulkoiset elämisen puitteet on silti hyvin mallillaan. Eli tapausta tuntematta ulospäin näyttäisi oikein hyvinvoivalta perheeltä.
Tällä pomottajatytöllä ei ole kuin yksi kaveri joka sietää tuota käytöstä, hän on isompi poika joka on jäänyt poikaporukoiden ulkopuolelle. Eli yksinäisiä molemmat, eri syistä vain.
Ja kyllä, kiusaamisen ollessa pahimmillaan hain heitä eri eskariryhmään. Ja lapseni meni eri ryhmään. Ulkopuoliset ei tiedä että vaikutin asiaan. Lapsi nimittäin pelkäsi eskaria, koska ajatteli joutuvansa tämän 'Marjon' kanssa samalle luokalle. Ja oli hyvin helpottunut, kun Marjo menikin eri luokalle.
Meillä eri luokat oli hyvä ratkaisu. Sai etäisyyttä.
naapurissa, mutta onneksi tämä on vuotta vanhempi eli eivät joutuneet samalle luokalle. Lapseni ei enää halua hakea tätä toista ulos ja tulee sisälle kun toinen alkaa pomottaa, vaikka sitten usein silloin meidän nuorempi lapsi jää leikkimään pomottajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita pomottajia on aina ollut ja tulee olemaan, itselläni oli juuri tuollainen kaveri lapsena. Ihan hyvä että Ulla oppii tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, siitä on etua mm. työelämässä myöhemmin. Toki sinulta vanhempana tilanne vaatii herpaantumatonta huomiota, jotta Ulla ei lähtisi "pöljäilemään" Vilman kanssa. Ystävyyttä ei kannata kokonaan katkaista, mutta Ullaa voisi ohjailla leikkimään välillä myös muiden kanssa, jotta käsitys normaalimmasta ystävyyssuhteesta muodostuisi. Jos tämä ei kotona onnistu, Ulla voisi mennä vaikka toisen kaverin luo leikkimään, jotta Vilma ei tulisi "hänkkäröimään" leikkejä. Sekä Ulla että Vilma ovat vielä melkoisen pieniä ja ihmissuhteet ovat vasta harjoitteluasteella, kyllä Vilmakin voi vielä muuttua sopuisammaksi ja joustavammaksi, mutta sitä odotellessa ei ehkä kannata ruokkia tuota pomotuspiirrettä. Ja muistathan, että teidän kotonanne sinä olet pomo, napakka suhtautuminen ja jopa kotiin passittaminen on luultavasti parempi tuossa tilanteessa kuin loputon keskustelu ja selittäminen, kun ei näytä perille menevän. Uskoisin Vilman äidin ymmärtävän, että et suostu kotonasi sietämään vierailta lapsilta käytöstä, jota et siedä omilta lapsiltasikaan. "Meillä on tällaiset säännöt ja nämä eivät sovi, voit lähteä ja tulla, kunhan osaat niitä noudattaa". Ainakin omien lasteni kavereiden suhteen tämä on toiminut, vaikka kaverit ovat jo isoja pojankloppeja, ja joku ylivilkaskin on joukossa.
samantyyppisessä tilanteessa opetettu lapsellemme puolensa pitämistä.
Vaikka tähän kaveriin saisikin otettua etäisyyttä, törmää jossain vaiheessa kuitenkin toiseen samanlaiseen.
Tuommoiselle pitää näyttää ettei pelkää eikä suostu pomotteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutuistuimme 6-vuotiaina. Ei hän miksikään siitä muuttunut. Hyvin dominoiva oli edelleen yläasteellakin, koulukiusaaja myös. Hänen kanssaan oli pakko olla väleissä, ellei halunnut itse kiusatuksi.
Ja pomon asemassa on nyt aikuisena työelämässäkin, onneksi minä en ole enää hänen alaisensa.
miten lapsessa saisi tuota pomottamista karsittua.
Meidän lapsi ei onneksi muuten ole ilkeä eikä milliäkään paha suustaan. Mutta armoton pomottaja on. Tuolla yllä jossain jo mainitsinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöistä toimintaa on ollut aina ja tulee olemaan. Minusta ap:n ei kannata kamalasti huolestua lapsensa puolesta. Kyllä lapsi pärjää. Kysehän ei ole kiusaamisesta.
Sinne kouluunkin luokalle tulee noita pomottajia, eli on aivan sama onko wilmakin siellä pomottamassa. En lähtisi hakemaan eri luokille.
Meillä naapurin lapsi laitettiin eri luokalle kuin omani sekä muut eskarista. Poika hallinnut minun lastani väkivallalla ja eri luokille laitto tuli eskarin puolesta. Näin myös tapahtui. Mutta tosiaan tuo väkivaltainen poika laitettiin uusien luokkakaverien kanssa ja omani luokalle tuli niitä tuttuja.
...viis kirjoitusvirheistä..
oisko vaikka joku vähän vanhempi serkku tms. joka ikänsä puolesta olisi leikeissä luontevampi pomo. Lapsesi oppisi olemaan muussakin roolissa kuin pomottajana.
miten lapsessa saisi tuota pomottamista karsittua.
Meidän lapsi ei onneksi muuten ole ilkeä eikä milliäkään paha suustaan. Mutta armoton pomottaja on. Tuolla yllä jossain jo mainitsinkin.
sillä lasten vanhempi serkku on vähintään yhtä kaamee pomottaja. Ja oon tosiaan ajatellut, että ihan oikein meidän pojalle, että välillä sitäkin pomotetaan.
Mutta toisaalta huonoa siinä on se, että oppivat sille, että tuollainen pomottaminen on normaalia, sillä sitähän tekevät "kaikki". Lapsi kyllä käy myös kerhossa, ja siellä ei toivon mukaan pomota. Ei ainakaan ole kuulunut mitään sieltä. Tosin en myöskään usko, että kovin herkästi sieltä sanovatkaan mitään.
oisko vaikka joku vähän vanhempi serkku tms. joka ikänsä puolesta olisi leikeissä luontevampi pomo. Lapsesi oppisi olemaan muussakin roolissa kuin pomottajana.
miten lapsessa saisi tuota pomottamista karsittua. Meidän lapsi ei onneksi muuten ole ilkeä eikä milliäkään paha suustaan. Mutta armoton pomottaja on. Tuolla yllä jossain jo mainitsinkin.
ap tuntuu sotkeutuvan itse lasten leikkeihin ja komentelevan Vilmaa...Miksi ap ei voisi antaa Ullan ja Vilman ratkaista ongelmaa? Ehkä Ulla on salaa tyytyväinen, että hänellä on oma kaveri, eikä häntä häiritse Vilman käytös? Mitä tapahtuisi, jos ap ei seuraavalla kerralla puuttuisikaan leikkiin, kun Ullalla on kiva uusi lelu, jolla Vilma ei (ap:n mielestä) saa leikkiä? a) Leikki jatkuisi samaan tahtiin, paitsi, että Vilmalla olisi Ullan uusi lelu? b) Ulla juoksisi ap:n luokse inisemään, että Vilma otti lelun? c) Ulla oppisi jo parin kerran jälkeen itsekin puolustamaan leluaan? Minä veikkaan vaihtoehtoa c.
"Näitkö miten kovaa tönäisin tänään Maria ja se alkoi itkee, haluatko, että teen sinulle saman"
Näin sanoi Vilma ap:n mukaan ja sinä olet huolissasi kun Vilmaa komennetaan. Taidat olla Nico-Petterin äiti.
Minulla on vain yksi neuvo annettavana ja se on pysykää kaukana "Vilmoista" ja myös Nico-Pettereiden äideistä. On niin paljon mukavia ja kivoja lapsia joiden kanssa voi leikkiä niin jättäkää nuo "Vilmat" leikkimään keskenään. Kyllä ne siinä oppivat tapoja kun kohtaavat toisia kaltaisiaan ja saavat maistaa omaa lääkettään.
kaikki kiusaaminen ei suoraa haukkumista tai hakkaamista.
ap tuntuu sotkeutuvan itse lasten leikkeihin ja komentelevan Vilmaa...Miksi ap ei voisi antaa Ullan ja Vilman ratkaista ongelmaa? Ehkä Ulla on salaa tyytyväinen, että hänellä on oma kaveri, eikä häntä häiritse Vilman käytös?
Mutta totuus on se, että nämä lapset kyllä saavat leikkiä paljon ihan keskenäänkin. Esim pihalla jos en ole pienemmän kanssa mukana, ja myös Vilman kotona, jossa käsittääkseni vanhemmat eivät juuri puutu lasten tekemisiin (lapset leikkivät yläkerrassa ja aikuiset ovat alakerrassa).
Toistan vielä, että Ullalla on kyllä useita muitakin läheisiä kavereita, joiden kanssa leikki sujuu.
Yleensä jos olen (sivusilmällä/korvalla) seuraamassa lasten leikkiä, niin tietenkin odotan miten tilanne kehittyy enkä mene heti väliin (paitsi noissa väkivallalla uhkaamis-tapauksissa). Mutta sitten jos huomaan, että jo todella monetta kertaa lastani pomotetaan ja hänen eleistään näkee, että se ei tunnu yhtään kivalta, niin silloin todellakin puutun asiaan.
Ja kyllä Ulla itseään puolustaakin, mutta tätä kaveria vastaan se vain on todella vaikeaa, aikuisellekin... kun tulee niitä miljoonia ja miljoonia selittelyitä että miksi asian pitää mennä juuri niin kuin hän haluaa. Ja jos ei loppujen lopuksi mene niin koko leikki tyssää mökötykseen.
t.ap
tuskin lapsi tuosta muuttuu