5v lapsen pomottajakaveri

5,5v tytölläni on samanikäinen kaveri (sanotaan vaikka "Vilma"), jonka käytös on vaivannut itseäni jo pidemmän aikaa, samoin tyttöäni ("Ulla"). Tässä jotain esimerkkejä (sori pitkä viesti!):



- Vilma haluaa aina määrätä sen miten leikki menee. Jos toinen ei innostu Vilman ehdotuksesta, yrittää aina selittelemällä saada toisen taivutettua tahtoonsa. Jos ei taivu, niin sitten Vilma alkaa mököttämään. Tosi paljon myös passuuttaa toista... tekee sen kyllä tosi imelällä ja ystävällisellä äänellä, joka itsestäni tuntuu tosi kierolta.



- Jos omalla tytölläni on joku erityisen kiva lelu tai Vilma huomaa että joku asia on tytölleni erityisen tärkeä, hän kiirehtii heti "omimaan" sen... ts. taas sillä imelällä tavallaan saa puhuttua lelun tms itselleen. Eikä osaa vuorotella, vaan taas selittelemällä monisanaisesti saa pidettyä kulloisessakin asiassa vuoron koko ajan itsellään. Aikuisen täytyy todella monta kertaa sanoa, että nyt on toisen lapsen vuoro, ennen kuin suostuu luopumaan (tai sitten pitää ottaa väkisin). Muut samanikäiset kyllä aikuisen sanomasta yleensä heti uskovat, varsinkin jos ei ole oma vanhempi.



-Erityisesti huolestuttaa se, miten suhtautuu kerhossa kerhonvetäjän kuuntelemiseen. Vilma tekee kaikkensa, ettei tarvitsisi kuunnella srk kerhon alkulöpinöitä. Tämä ei ole vain ajattelemattomuutta tai vilkkautta, mitä monilla muilla, vaan selkeästi oikein keskittyy siihen, ettei joudu alentumaan kuuntelemaan vetäjää. Keksii vaikka tikusta asiaa, jota voi toimittaa tytölleni (joka välillä jopa yrittää kuunnella ohjaajaa). En ole kertaakaan nähnyt, että Vilma olisi katsonut ohjaajaan tämän alkutuokion aikana, vaan keskittyy katsomaan mihin tahansa muualle. Mietin vain, että tuleeko tätä olemaan sitten koulussakin kun menevät tod.näk. samalle luokallekin.



Olen monesti paikalla kun tytöt leikkivät, ja olen Vilmalle antanut palautettakin. Kerrankin kun taas alkoi mököttää, kun hän ei saanut määrätä IHAN jokaista juttua, niin sanoin suurinpiirtein näin: "Älähän nyt mökötä, onhan se kivempi leikkiä kun kaikki saavat vuorotellen päättää mitä tehdään. Kyllä se on vähän niin, että Ullakin hakisi sua useammin leikkimään, jos olisit vähän iloisempaa seuraa (oli aikaisemmin kysellyt tytöltäni miksei ole pitkään aikaan hakenut häntä leikkimään). Alat kovin helposti mököttää jos et saa määrätä kaikkea. Iloisempien kavereiden kanssa on kivempi leikkiä... jne". Vilma vain ohitti kommentit ja selitti jotain siitä mitä oli sillä hetkellä tekemässä.



Oma tyttöni on minulle valittanut tästä pomottamisesta, ja olen sanonut, että ei hänen tarvitse antaa toisen koko aikaa määrätä. Sitten kun olivat kerran 4 samanikäisen porukalla ulkoilemassa, ja tyttöni tuli sanomaan että "taas se Vilma tekee sitä mistä puhuttiin"... sanoin, että saa se Vilmakin välillä määrätä, mutta jos muut ei saisi ollenkaan päättää mitä tehdään niin se ei ole reilua. Älkää välittäkö vaikka Vilma alkaisi mököttää. Jatkakaa leikkiä, kyllä se siitä leppyy. No niinhän tekivät, ja Vilma jaksoi mököttää itsekseen melkein puoli tuntia (vaikka häntä yritettiin välillä lepytellä)! Sitten alkoi hiljalleen soluttautua takaisin leikkiin.



Kerran kuulin sattumalta myös tämmöisen kommentin Vilman suusta: "Näitkö miten kovaa tönäisin tänään Maria ja se alkoi itkeä? Haluatko että teen sulle saman?". Tämä kommentti siis jonkun erimielisyyden tiimellyksessä leikeissä. Menin heti väliin ja sanoin, että meillä ei tuollaisia puhuta ja jos kuulen vielä että puhutaan, niin silloin saat lähteä ihan suoraan kotiin. Ei ole onneksi tuollaista uhkailua kuulunut sen jälkeen. Oma tyttöni tosin tokaisi tuohon heti, että "Vilma vaan vitsailee". Mutta en usko että vitsaili, tiedän että oli oikeasti tönäissyt toisen kaverinsa kumoon samana päivänä.



Vilman äidistä on tullut kaverini, ja pidän hänestä kovasti. Välillä kuitenkin mietityttää, että lapsia ei heillä kauheasti huomioida. Vanhemmilla on omat projektit, jotka vievät paljon aikaa, ja kotonakin keskitytään yleensä joko niihin tai muihin omiin juttuihin. Kovasti kyllä välittävät lapsista, mutta eivät ehkä osaa priorisoida lapsia "projekti"listansa kärkisijoille, vaan lapset tulevat siellä keskivaiheilla vasta... (tämä on siis oma tulkintani, enkä voi tietenkään olla 100% varma että olen oikeassa... enkä luonnollisesti myöskään tiedä miten paljon kotiolot vaikuttavat tämän tytön käyttäytymiseen).



Omaa tyttöäni kaverin käytös harmittaa, mutta hän haluaa kovasti välttää konfliktia, ja siksi yleensä alistuu. Silloin tällöin myös kieltäytyy menemästä leikkimään Vilman kanssa, eikä kovinkaan usein hae häntä itse leikkimään. Välillä heillä on kuitenkin kovinkin hauskaa. Muitakin kavereita lapsellani kyllä on, ja leikit sujuvat hienosti, joten se ei huoleta. Ongelma on kuitenkin siinä, että Vilman kanssa ollaan naapuruksia ja menevät tosiaan samaan eskariin ja siitä eteenpäin sitten kouluun. Pelkään, että Vilma alkaa manipuloida omaa tyttöäni enemmän, mitä vanhemmaksi tulee (toisaalta Ulla tuntuu sen verran fiksulta, että ei ihan helpolla mene mukaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä)...



Tuleeko teillä mieleen joitain vinkkejä, miten pitäisi toimia tämän kaverisuhteen kanssa jatkossa? Onko toiveita, että käytös muuttuisi parempaan lähivuosina (esim siellä eskarissa)?